"Ei voi kirjoittaa, jos ei lue", tietää kirjailija Virpi Hämeen-Anttila

Virpi Hämeen-Anttilasta tuli romaanikirjailija vasta yli 40- vuotiaana. Sitä ennen hän oli tutkija, joka oli toki kääntänyt ja kuvittanut. Hänellä oli ollut ajatus, että hän on nimenomaan tietokirjailija.

Eevan kirjaklubissa netissä toimituspäällikkö Annaleena Jalavan haastattelussa saan kuulla nimenomaan Hämeen-Anttilan kaunokirjailijaurasta.

Tarinoita alkoi omista uskomuksista huolimatta tulla ja vuonna 2003 julkaistiin ensimmäinen romaani Suden vuosi. Sen jälkeen kirjoja on tullut ainakin yksi vuodessa runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana.

Hämeen-Anttila pitää pitkistä tarinoista. Siksi hän kirjoittaa pitkiä kirjasarjoja. Björk-sarja on rikosdekkari ja sijoittuu 1920- luvulle. Siitä ilmestyy 12. osa kesäkuussa. Ajallisesti kirjoissa on edetty kaksi vuotta.

Toinen historiaan liittyvä on Synnyinmaa-sarja, jossa lähtökohtana on 1850-luku Päijät-Hämeessä. Nuorten kirjasarjaa hän on kirjoittanut yhdessä tyttärensä Maria Hämeen-Anttilan kanssa. Kirjailija arvelee, että näiden sarjojen jälkeen hän tulee kirjoittamaan vielä muutakin.

Aiheellinen on haastattelijan kysymys: Miten Hämeen-Anttila ehtii näin paljon? Välillä kuulemma on vähän kiirettä. Työpäivä on yleensä aamusta iltaan, jos hän on kotona. Toki pieniä breikkejä tarvitaan päivän mittaan. Kun kirja ilmestyy, yleensä syksyllä, kirjoitustyö jatkuu elokuulle. Sen jälkeen on vähän lomaa. Kuinka kauan, ei ollut puhetta. Ja onko viikonloppuvapaita?

Juhlinta on haastateltavan mukaan vähäistä yleensäkin kirjailijoilla. Kirjailijat juovat vähän ja lähtevät ajoissa juhlista pois. Enää ei olla boheemeja, sanoo hän. Siinä mielessä aivot ovat siis skarppina kirjoitustyöhön joka päivä.

Hyvä suunnittelu on tärkeää. Björk-sarjan alussa tarvittiin paljon taustatyötä aikakaudesta ja tapahtumista Helsingissä. Kirjailija saattaa suunnitella toista kirjaa ja kirjoittaa toista. Kovin lähekkäin ei voi erilaisia kirjoja kirjoittaa. Ideasta kirjaan menee noin vuosi.

Klassikot ovat Hämeen-Anttilan suosikkeja, joita hän lukee yhä uudelleen. Kirjoihin ja muistikirjoihin hän sanoo tuhlaavansa rahaa. Hyvän kielitaitonsa ansiosta hän pystyy lukemaan esimerkiksi englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja ruotsiksi. Italiaakin hän ymmärtää jossakin määrin. Etenkin runoja kirjailija lukee alkukielellä, vaikka suomennoskin olisi olemassa. Onpa siinä kielitaituruuttakin! Kateeksi käy, sekin. Eri kielillä lukeminen on hänestä erilaista. Kun hän luki saksaksi käännettyä kirjaansa, henkilöt olivat hänestä muuttuneet. Heihin oli tullut lievää  eksotiikkaa. Onpa jännä kokemus!

Lukemisen lisäksi vastapainona kirjoittamiselle Hämeen-Anttilalla on ulkoilu, pitkät patikkaretket ja kiipeily. Ihan en nyt ymmärtänyt, missä välissä hän ehtii esimerkiksi pitkille kävelyretkille. Ehkä siinä kahden kirjan kirjoittamisen välissä?

Ihan äkkiseltään en muistanut lukeneeni Hämeen-Anttilan kirjoja. Aivosolujani rapsuteltuani ja hänen kirjaluetteloaan katsottuani muistelen kuitenkin lukeneeni Perijät, Tapetinvärinen ja jonkun Björk-sarjan kirjan, ehkä Kirkkopuiston rakastavaiset. Näistä Tapetinvärinen on jäänyt eniten mieleeni. Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan yhdessä kirjoittaman tietokirjan Rakkauden atlas muistan myös aikoinaan lukeneeni.

Haastattelun kuunneltuani luin Björk-sarjan toisena ilmestyneen kirjan Käärmeitten kesä. Aika leppoisa rikosromaani. Tällainen murhapelkoinenkin pystyy sitä lukemaan illalla ennen nukahtamista. Sellainen tuntuma tuli, että joitakin asioita Björkin henkilöstä oli kerrorru jo ensimmäisessä kirjassa ja että olisi ollut hyvä tietää ne. Rikosten selvittelymenetelmät 1920-luvulla olivat mielenkiintoisia. Nythän tiedän senkin, että ne pohjaavat tosiasioihin.

Tulipa taas haastattelussa todistettua, että kyllä kirjoittaminen työstä käy!