Kirjoitukset avainsanalla pandatalo

Ähtäri Zoo Pandataloon sisään astuttuani näen vain ison ”hallin”.  Missä, missä pandat? Ahaa, heidän lukaalinsa sijaitseekin alemmalla tasolla. Voimme katsella heitä sinne plexin läpi tai kaiteen reunan yli.

Miten söpön pörröisiä! Ja niin pehmeän pehmoisilta näyttäviä! Hei teille!

Pandoilla on monta nimeä, kuten rakkaalla lapsella yleensäkin.

Huá Bào, suomeksi Kiinalainen leopardi, sai nimensä syntyessä turkissa olleista täplistä. Nyt nelivuotiaana täpliä ei enää ole. Suomeen tultuaan tämä poikapuolinen jättiläispanda sai vielä yhden nimen: Pyry.

Pienempi panda on Jín Bàobào eli suomeksi Kullannuppu.  Nimi annettiin nyt kolmevuotiaalle pandalle, koska se oli jo syntyessään hyvin kaunis tyttö. Suomessa annettiin vielä nimi Lumi.

Ei Pyry ja Lumi -nimissä mitään vikaa ole. Mutta olisi se silti vielä somempaa, jos meillä olisi pandat nimeltään Leopardi ja Kullannuppu. Niissä olisi enemmän ytyä, vai mitä? Tai miksei Huá ja Jín? No, ei!

Isopanda on vain Kiinassa elävä, uhanalainen karhu. Luonnonvaraisena niitä elää runsaat 1800. Kiinalla onkin suojeluohjelma ja suojelukeskus, jossa pandoja elää tarhassa. Tarhaoloissa nämä meidänkin halinallemme ovat syntyneet.

Suomi sai isopandat satavuotislahjaksi Kiinalta. Tosin niistä oli neuvoteltu jo vuosia. Kiinasta eivät pandat niin vain lähde. Asiasta päättää Kiinan presidentti. Pandat ovat siis täällä presidentillisellä luvalla.

Täällä nämä Hyvän tahdon lähettiläät nyt ovat Ähtärissä aurinkoisena pakkaspäivänä minunkin pällisteltävänäni. Suloisen pörröteltäviltä näyttävät! Hei hei siellä! Mitä kuuluu? Eivät vastaa, eivät edes katsahda. Ainakin Pyry keskittyy syömiseen. Se onkin kuulemma kova poika syömään. Ja syö ihan kuin ihmiset, käsillään. Ja noin lokoisesti selällään. Tollee selällään nautiskellen minäkin söisin, ellei ruoka menisi heti "väärään kurkkuun". 

Huvittaa, kun joku mies vieressäni pohtii: näkeeköhän se meidät? Ei kommentissa sinänsä mitään huvittavaa ole. Siitä tulee vain mieleeni se vanha vitsi, että suomalaiset ajattelevat elefantinkin nähdessään: mitähän se meistä ajattelee? Muun maalaiset sitten vitsin mukaan miettivät elefanttia ja sen ominaisuuksia.

Kiitettävän määrän bambua pandat päivässä syövät, yli viisi kiloa! On siinä rekkarallia Hollannista! Kerran viikossa bambulasti saapuu Ähtäriin. Ähtärissä on ruvettu jo koeviljelemään bambua. Ensi syksynä pitäisi jo jotain maisteltavaa olla. Sopii toivoa, että kasvaa näille pandoille kelpaava lajike. Niitäkin kun kuulemma on 5-8 lajiketta. Lisäksi ruokalistalla on porkkanaa ja eräänlaista pandakakkuleipää, jossa on ainakin riisiä ja soijaa.

Pandojen talo on maksanut kahdeksan miljoonaa euroa. Ei siis mikään halpahalli. Hulppeelta näyttää. Aina se rupisen 15:n neliön opiskelijakämpän hakkaa!  Rakentaessa on ajateltu sekä pandoja että turisteja. Akustiikkalevyt katossa vaimentavat ääniä. Lasipinnat eivät mene rikki, vaikka runsaat sata kiloa painavat pandat niihin törmäisivät. Näkyväisyys lasin takaa on myös hyvä. Tosin pandoja sisätarhassaankin voi tarkkailla ilman lasiestettä. Kelpaa Lumin mennä juomaan, kun vesi päivittäin vaihdetaan.

Ulkotarhaan vievät ovet on varustettu liiketunnistimella. Pandoilla on siis vapaus päättää, ollako sisällä vai ulkona. Nyt ne ovat päättäneet olla sisällä, mitä nyt Lumi käväisee ulkopuolella. Lumileikkejä emme nyt sitten näe.

Pandat eivät näytä häiriintyvän katselijoista. Tosin käyntipäivänämme on vähän ihmisiä. Hyvin syötyään Pyry vetäytyy päivätorkuille makuuparvellensa. Pyry on kuulemma näistä kahdesta uteliaampi ja eläväisempi, mitä tänään ei voi huomata. Mutta kuka sitä nyt aina jaksaisi hillua.

Lumikin käy torkuille. Pandoilla on omat, isot "yksiönsä". Sisätarhojen välillä on kuitenkin näköyhteys. Silmäpeliä voi siis aina harrastaa.

Pandojen hoitaja Anna Palmroth vaikuttaa täysin motivoituneelta työhönsä. Hänen puheestaan välittyy kiintymys pandoihin. Eipä ihme. Kävihän hän jo Kiinassa heihin tutustumassa. Hän oli myös mukana niiden matkatessa Suomeen. Lumi ja Pyry ovat hänen mukaansa ystävällishenkisiä kavereita. Varovainen niiden kanssa saa kuulemma kuitenkin olla. Tassun huitaisu voisi olla kohtalokas. Karhu on aina karhu. Kädessään Annalla on bamburuokoa, jonka sisäosaa pandat syövät.

Otin noin kolmen minuutin amatöörimäisen videopätkän pandoista alun perin omaksi ilokseni. Laitan sen kuitenkin nyt tähän, jos se ilahduttaisi jotakin muutakin. Pyry on se, joka istuu, kuinkas muuten kuin syömässä, sitten kamera jo siirtyykin seuraamaan Lumen touhuja. Klikkaamalla alla olevaa www-osoitetta voit katsoa videon.

https://www.youtube.com/watch?v=NL2c5KVb9MI

 

Kuten arvattavissa on, matkamuistomyymälä on pullollaan suloisia pehmopandoja. Iso ”elävä” panda kuljeskelee ilahduttaakseen lapsia. Lasten puuttuessa kelpaa halaukseen isompikin ihminen.

Pihassa, lumen keskellä, laulaja Topi Sorsakoski mietiskelee kaiketikin, oliko viisasta tuoda pandat tänne Ähtäriin. Sitä miettii moni muukin. Joidenkin mielestä niitä ei olisi pitänyt tuoda ollenkaan Suomeen. Joidenkin mielestä Suomeen kyllä, mutta ne olisi pitänyt tuoda Korkeasaareen turistien lähelle. Kiinan panda-asiantuntijat halusivat eläimet Ähtäriin siksi, että täällä on niille lajityypilliset ilmasto-olosuhteet. Ymmärrän. Miten Hesan talvisessa loskassa kukaan viihtyisi?

Ähtärin Pandatalolle pahanilkisimmät vastustajat manaavat jo konkurssia. Lepo nyt vaan. Konkurssi tulee, jos on tullakseen. Toivottavasti kuitenkaan ei. Turha sitä on joka tapauksessa kaiken aikaa toitottaa. Mennee vuan ilima pilalle, kuten kai savolainen sanoisi.

Minä puolestani laitan peukut ja varpaat pystyyn, että Ähtäri selviäisi kunnialla rohkeasta pandaprojektistaan! Ja tietysti, että Pyry-Leopardi ja Lumi-Kullannuppu voisivat paksusti ja eläisivät hyvää pandaelämää itsensä ja kaikkien katselijoiden iloksi!

Rohkea rokan syö, kaino ei saa kaaliakaan!

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat