Unto Mononen herää eloon Teatteri Valentinon näytelmässä

22.7.2022 klo 10:56

Jos näytelmässä nähdyt asiat mietityttävät minua vielä seuraavana päivänä, niin esitys on ollut hyvä.

Näin käy viime sunnuntaina näkemäni Kohtalon tango näytelmän jälkeen Merunlahden kesäteatterissa Lempäälässä. Jukka Pakkasen, Jorma Kairimon ja Turo Unhon käsikirjoitus on ilmeisen hyvä. Eläväksi Unto Monosen kuitenkin tekevät Teatteri Valentinon näyttelijät.

Eki Lahtinen kantaa suurimman vastuun itse Unto Monosena. Tuntuu siltä, että hän ei esitä Monosta vaan elää Monosena. Toki tiedän, että hyvään kokonaisuuteen tarvitaan kaikkien saumatonta panosta. Jokainen näyttelijä kantaa tässä oikean tunnelman pienimpäänkin kohtaukseen.

Jostakin syystä kiinnitän erityistä huomiota kasvojen ilmeisiin. Miten elävästi niiden avulla tunne välittyykään! Jumalan ja pirun kiistaa Monosesta seuraan mielenkiinnolla. Ohjauksellisena ratkaisuna radio on hauskasti toteutettu.

Teatteri Valentinon esityksiä katsoessa ei koskaan joudu kokemaan myötähäpeää. Laadun takeena on ohjaaja Leila Karttunen yhdessä tuottaja Paula-Maija Sahrmanin kanssa. Leila osaa valita rooleihin sopivat henkilöt ja prässätä, hyvällä tavalla, kunnes homma on hallussa.

Ai, että mistäs minä sen tiedän? Olen ollut mukana näyttelijänä kolmessa Leilan ohjaamassa näytelmässä. Helpolla ei Leila päästä, mikä on hyvä.

Kolme vuotta sitten esitin samassa paikassa Vanhaa Maijaa Myrskyluodon Maija näytelmässä. Kesäteatterille johtavalla polulla mietteeni ovatkin nostalgiset, ehkä jopa haikeat.

Elävyyttä esitykseen tuovat tutut Monosen tangot. Veikko Hedman laulaa niitä täyteläisellä tangoäänellään haitaristi Tauno Honkalan säestäessä. Pääseepä kaksi näyttelijääkin laulamaan, mikä sujuu heiltäkin vallan mallikkaasti. Tunnelma on vähän kuin tanssilavalla, kun kuuntelen ja katselen järvelle. Kesäteatterin paikkahan on idyllinen järven rannalla.

Ihmisen elämä, tässä tapauksessa Monosen, minua mietityttää. Mononen ei ole harvinaisuus siinä mielessä, että alkoholi rupeaa viemään. Peruspalikat ehkä ovat aluksi kasassa, vaimo ja toimeentulo tangoja säveltämällä ja sanoittamalla. Näytelmän mukaan molemmilla puolisoilla on kyllä sivusuhteita, ainakin suhteen lopussa. Kovin auvoista kuvaa parisuhteesta ei anneta. Sai Mononen mainettakin välillä maistaa. Mutta matalat aatokset rupeavat viemään. Ensin lähtee vaimo ja sitten naisystäväkin. Yksin jääminen kalvaa rahahuolien lisäksi.

Minulle tulee tarve tietää enemmänkin Monosen elämästä. Varaan kirjastosta kirjan Satumaa: Unto Monosen elämä ja laulut, jos siinä olisi lisätietoa. Ehkä on, ehkä ei.

Monosen elämä päättyy oman pistoolin kautta vain 37-vuotiaana. Netistä luen, että täyttä varmuutta ei ole siitä, onko kyseessä vahingonlaukaus vai tahallinen itsemurha. Näytelmäkin antaa kuvan, että Mononen leikitteli ja uhkaili ampumisella.

Loppukumarrukset. Näyttelijät saavat ansaitut aplodit kahden tunnin jälkeen.

Käyn jututtamassa tuttuja näyttelijäkavereita ja kiittämässä. Ylemmässä kuvassa näkyy etualalla Monosen naisystävää esittävä Eeva Simola. Alakuvassa taustalla tangolaulaja Veikko Hedman ja haitaristi Tauno Honkala. Etualalla Kovalaa esittävä Seppo Virtanen.

En tiedä, mutta taitaa olla niin, että suurinta mainetta Mononen on saanut kuolemansa jälkeen. Ainakin hänen laulunsa elävät. Etenkin Satumaa on meille suomalaisille, minullekin, ihan järisyttävän ihana. Sinne satumaahan kaipasi Mononen. Sinne taidamme kaikki kaivata. Mikä ikinä se itse kullekin onkaan.

Mediakuvassa teatterin johtaja, ohjaaja Leila Karttunen ja Monosta esittävä Eki Lahtinen