Mitään emme omista 

 emme edes lapsiamme

 Mikään ei kestä ikuisesti

 ja kaikki muuttuu

 Mitä tänään vielä on

 ei välttämättä enää huomenna ole

 Tänään on hyvä muistaa olla kiitollinen

 siitä, mitä nyt on

En ole ollut enää vuosikymmeniin lupausten tekijä vuoden vaihtuessa. Kuitenkin tämä ajatelma, jonka löysin kansioitani siivotessani, saa miettimään tulevaa vuotta. Valitettavasti ajatelman ajattelijaa en ollut laittanut muistiin.

On alkanut vuosi 2018.

Tämän vuoden tärkein asia näyttää olevan, jos joukkoviestimiä uskoo, vahvempien oluiden ja lonkeroiden tulo elintarvikekauppoihin. ”Tämä on niin iso juttu. Nyt ollaan kansainvälisiä,” totesi ilmeisen hurmiossa yksikin ostaja. Siis muuta ei tarvittu kansainvälistymiseenkään. Tästä vaan hupsista, hupsista vaan. Nyt täytyisi tietysti meikäläisenkin ruveta oluen juojaksi, että olisin kansainvälinen. Kuka nyt junttilainen haluaisi olla? Ja tietysti mieluummin vahvempaa olutta pitäisi vetää kaksin käsin. Kansainvälisyys vain kasvaisi.

Mutta leikki sikseen.

Tulevaisuutta voi ymmärtää historian kautta, sanotaan. Viime vuoteni, Juhlavuoteni, siirtymä seitsemänkymppiseksi, oli täynnä mielenkiintoisia ja uusia kokemuksia. Ihmisen vuodenajoissa siirryin Täyteen Syksyyn.Tämä vuosi lienee siinä mielessä vähäelämyksellisempi, niin luulen. Kaikki muuttuu, kuten ajatelmassakin sanotaan.

Kovin suurellisia en uskalla luvata. Kuitenkin yrittää voin aina.

1.   Yritän antaa unelle mahdollisuuden tulla ennen aamuyö kahta tai kolmea. Edes joskus! Voisin uskoa, että mielenkiintoinen kirja on mielenkiintoinen vielä aamullakin.

2.   Lupaan edelleen tehdä paljon asioita, jotka ovat omannäköisiäni ja tuottavat hyvää mieltä.

3.   Yritän tehdä asioita, jotka tuottavat iloa läheisillekin.

4.   Jos vaikeuksia tulee, yritän muistaa ystävältäni saamani uuden vuoden ohjeen: Leoka pystyyn, kun tulloo kova paekka, pyssyypä aenakkii suu kiinni.

5.   Yritän olla valittamatta turhista, kuten esimerkiksi säästä. Jos valitan olemattomista, minua saa nipistää.

Tosin säästä valittaminen ei ole alkuunkaan suurin valitussyntini. Opin jo vajaa 30 vuotta sitten, että sää on vain pukeutumiskysymys. Olin silloin kuopuksen kanssa hoitovapaalla ja ulkoilimme joka päivä, säällä kuin säällä.

6.   Yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta hyvästä, jota elämääni kuuluu.

Katsoin joku päivä sitten tallentamani Inhimillinen tekijä-ohjelman. Siinä haastateltavana oli entinen 27-vuotias freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo äitinsä ja veljensä kanssa. Hän sai hypyssä kaatuessaan vakavan aivovamman seitsemisen vuotta sitten. Sisukkuudella ja positiivisella asenteella hän on kuntouttanut itseään. Samalla positiivisuudella hän suhtautuu elämään. Jos hänellä ei ole syytä valitella, miten minulla sitten olisi?

Vaikka tuleva vuosi todennäköisesti tuo mukanaan muutakin kuin mukavia asioita, pyrin silti pääsääntöisesti suhtautumaan Eeva Kilven tavoin:

Elämä on arvaamatonta. Koskaan ei voi tietää, mitä hyvää tapahtuu.