Kirjoitukset avainsanalla ohjaaja Leila Kaarttunen

Ei enää kuin noin kolme viikkoa, kun se pamahtaa.

Siis mikä?

No, Myrskyluodon Maija musiikkinäytelmän ensi-ilta Merunlahden kesäteatterissa Lempäälässä. Käsikirjoitus on Jussi Helmisen, kaunis musiikki Matti Puurtisen.

Jännittää, innostaa, kauhistuttaa, ihmetyttää, mietityttää! Ja kaikkia näitä suloisesti sekaisin.

Miten tässä näin pääsi käymään, että esitän Vanhaa Maijaa tässä kesäteatterinäytelmässä?

Olen aina ollut vähän väärällänsä näyttelemiseen. Se alkoi jo kansakoulun neljännellä luokalla. Silloin meillä oli aina perjantaisin Oma tunti, jossa oppilaat saivat vapaasti esiintyä. Meitä oli neljän hengen porukka, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, jotka aina esitimme omatekemiämme näytelmiä. Kuten arvata saattaa, valmistelu oli aina vähän retuperällä. Usein jouduimme paljon improvisoimaan. Lopustakaan ei aina etukäteen ollut tietoa. Humoristisia ne aina olivat. Opettajaakin, Maria Haapa-ahoa, nauratti kovasti. Naurunsa lomasta hän toisinaan kysyi: ”Kauankohan tämä näytelmä vielä kestää?”

Aikuisiälläni olen ollut mukana kolmessa näytelmässä. Viimeisinkin taisi olla kolmisenkymmentä vuotta sitten. Mieli on toki senkin jälkeen tehnyt tämän harrastuksen pariin. Kun kuitenkin kokemuksesta tiedän, miten paljon aikaa harjoitukset ja näytelmän esitykseksi saaminen vie, en ole halunnut sellaiseen sitoutua, milloin mistäkin syystä.

Viime vuoden keväänä Valentino Teatteri järjesti näyttelijätyön/luovan ilmaisun kurssin. Taisi olla, että tapaamiskertoja oli noin 10, kerrallaan 2-3 tuntia. Kun maanantai-ilta sattui olemaan minulla vapaana, niin ilmoittauduin mukaan. Kivaa oli!

Ihmetykseni oli suuri, kun Teatteri Valentinon kantava voima, näyttelijä ja ohjaaja Leila Karttunen soitti minulle joidenkin viikkojen kuluttua toukokuun lopulla. Hän kysyi, haluaisinko ruveta Vanhaksi Maijaksi näytelmään. Taisin lupautua ennen kuin edes ehdin tajuta, mihin lupauduin.

Käsikirjoitus eli plari tuli hetimmiten puhelinsoiton jälkeen. Ensimmäinen mainoskuvakin otettiin jo samoihin aikoihin näytelmän puvustajan, Maarit Hälikän, hommaamissa ja tekemissä roolivaatteissa.

 

Tässä sitä nyt sitten ollaan! Muistelemassa elämää Myrskyluodolla.

Ensimmäinen lukuharjoitus oli viime vuoden marraskuussa. Toden teolla harjoitukset alkoivat helmikuun alussa, aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Toukokuulla lisättiin harjoituspäiväksi myös maanantai-ilta. Nyt kesäkuulla harjoituksia on jopa viisi kertaa viikossa. Aluksi harjoitukset olivat Lempäälässä koululla, toukokuusta alkaen useimmiten Merunlahden kesäteatterin lavalla. Aivan eri tuntu on, kun olemme oikeassa paikassa.

Tässä on näytelmän ”komentosilta”. Musiikin sovituksesta, toteutuksesta ja laulujen harjoittamisesta vastaa Eetu Kuoppala, tuottajana on Paula-Maija Sahrman ja ohjaajana Leila Karttunen. Rosa-Maria Melinillä nuorena Maijana ja Pasi Koivuniemellä Jannena on paljon lauluja. Porukkalauluja on sitten myös useita. Itselläni Vanhana Maijana on yksi laulu ja vähän toista. Nekin jännittävät. Onneksi saan laulaa jo näytelmän alkupuolella.

Meitä lienee toteutuksessa mukana yhteensä parikymmentä. Monet ovat jo vuosia tai vuosikymmeniä säännöllisesti olleet harrastajanäyttelemässä. Ikähaitarikin on suuri. Nuorta Maijaa esittävä Rosa-Maria on minua n.45 vuotta nuorempi. Olenkin ikänestori tässä porukassa. 60+ ikäisiä löytyy jo muutama. Nuorin on viisivuotias. Hyvin ollaan kaikkien kanssa juttuun tultu.

Leila Karttunen on vaativa ohjaaja, puolivillaista hän ei anna mennä läpi. Ette uskokaan, kuinka monta kertaa esimerkiksi tankkasimme yhtä roolihenkilöni kolmen sanan lausetta, kun painotukset eivät vaan millään menneet minulla kohdilleen. Lopulta siihen tehtiin sanajärjestysmuutos ja se auttoi.

Kevätpuoli on ollut minulla aika tiukkaa, kun ”vapaapäivää” ei monesti viikossa ole ollut ollenkaan. Kun harrastuksia on niin paljon kuin minulla on, joka päivälle osuu jotakin ja usein useampikin. Nyt siis viikonloputkin ovat olleet kiinni. Jo toukokuun lopulla helpotti ja nyt kesäkuussa lisää, kun monet muut jutut ovat jääneet kesätauolle. Näytelmään mukaan menemistäni en ole kuitenkaan hetkeäkään katunut. Senkin olen hyväksynyt, että mökkeily jää vähemmälle tänä kesänä. Se toki vähän kirpaisee.

Aamulehden (28.5.19) Kesä & menot liitteessä oli iso haastattelu nuorta Maijaa esittävästä Rosa-Mariasta. Rosa-Maria on lapsesta asti ollut mukana harrastajanäytelmissä. Paljolti teatterin avulla hän on vapautunut ujoudesta ja arkuudesta, jonka aiheutti vuosikausia kestänyt kiusaaminen ja poissulkeminen. Tässä jutussa oli myös tämä Jukka Ritolan ottama kuva meistä Maijoista.  Rohkea Rosa-Maria!

Huh huh! Ei parane paljon etukäteen ajatella esityksiä. Omalla kohdallani yritän ajatella asian niin, että meni syteen tai saveen, olen ylpeä siitä, että uskaltauduin vastaanottamaan haasteen. Miten se nyt meneekään? Rohkea rotan syö, kaino ei saa kaaliakaan.

Ennen ensi-iltaa 30.6 tulee olemaan omaisten näytös ja ennakkonäytös. Heinäkuussa on vielä 12 esitystä, aina keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Hyvin ovat liput myyneet jo tähän asti. Niitä silti toki vielä löytyy.

Myrskyluodon Maija on aina ihana ja koskettava näytelmä. Harrastajateatterissakin.

http://www.teatterivalentino.fi/

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat