JOULUA!

Olen tässä joulun alla muistellut lapsuudenkotini jouluvalmisteluja.

Siivoukset olivat ennen vanhaan, ainakin meillä, perusteelliset. Luonnollisesti kaikki kaapit käytiin läpi. Tekstiilit vietiin ulos ja ainakin osa pehmustetuista huonekaluista. Ja pestiin ja puunattiin kaikki paikat niin perusteellisesti.

Äitini, kokopäivätöitä tekevä (joka silloin tarkoitti 47 tuntia viikossa), hoiti pääasiassa hommat isän avustuksella. Me neljä tytärtä jouduimme töihin mukaan yhä enemmän iän karttuessa.

Kun juttelin tästä muistelusta yhden martta-ystäväni kanssa, hän totesi, että kyllä kerran vuodessa pitää kaikki kaapit käydä läpi. Olen samaa mieltä, mutta pitääkö ne kaikki käydä juuri joulun alla? Ei sillä, voin tunnustaa, että meidän kaikkia kaappeja ei siivota joka vuosi. En ole mikään kätevä emäntä. Koronakevät 2020 oli siinä mielessä hyvä, että silloin siivosin kaikenlaisia kaappeja ja laatikoita, kun mihinkään ei voinut mennä. Ehdotankin, että säädetään laki, jonka mukaan joka vuosi jokaisen pitää pysytellä kotonaan kolme kuukautta vuodesta. Se passaisi ainakin minulle.

Sitäkin olen ihmetellyt, milloin ja millä ajalla äitini ehti tehdä monenlaisia joululahjoja, kuten vaikkapa nukkeja ja yöpaitoja. Ehkä esimerkin voimasta muistan itsekin kutoneeni vielä jouluaattona nukelleni kaulaliinaa joululahjaksi. En muista, minkä ikäinen olin. En kuitenkaan voinut olla ihan pieni, kun kutominen sujui. Sitäkään en muista, ehtikö kaulaliina nukelle pakettiin.

Tänä vuonna olen kutonut lahjaksi kahdet villasukat. Lapsenlapsen toivelahjasukilla tuli kiire, kun niiden piti ehtiä Brysseliin asti. Ensimmäisessä yrityksessä värit olivat huonot, joten tein uuden version.  Eipä tullut riittävän kauniit, mutta sukat kumminkin.  Ilmeisesti rannekanavan hermo ärsyyntyi. Jouduin aina välillä kutoessa ravistelemaan toista kättä. Ajattelin jo, että täytyy pyytää jotain toista kutomaan toinen sukka. Sisulla kudoin kuitenkin loppuun asti.

Lapsuudenkodissani luonnollisesti tehtiin kaikki joululeivonnaiset ja -ruoat itse. Siis ilman pakastinta ja ilman jääkaappiakin, kellari toki oli. Joulun pyhinä perinteisesti kutsuttiin kylään useampi ystäväperhe yhtä aikaa. En ymmärrä, millä ne kaikki tarjoilut voitiin etukäteen valmistella.

Minulla tämä itse ruokien tekeminen on vähentynyt vuosi vuodelta.  Toki olemme olleet mieheni kanssa kahden jo useamman vuoden, että tarvekin on vähäisempi. Tänä jouluna olen tehnyt itse pari kakkua ja torttuja. Laatikot ostin joulutorilta Kauppahallin kojusta. Sieltä olen saanut oikeasti imellettyä perunalaatikkoa. Perunalaatikon imeltämisessä en ole koskaan onnistunut. Mieheni sisar teki hyvää imellettyä. Vuosien päästä selvisi, että salaisuus oli riittävästi siirappia.

Aviohenkilö on kipeä ja kuumeinen jo kolmatta päivää. Siksi jouluvieraita ei tänä vuonna tule suunnitellusti, edes käymään. Eilen jouduin tai pääsin kolaamaan pihaa runsaasta lumesta. Yleensä se on aviohenkilön hommaa. Kolaus ei ollut homma eikä mikään. Pehmyttä lunta.

Tässä vaiheessa joulusiivot on jo meilläkin tehty, niin kuin on tehty. Kuusi tuodaan kohta sisään ja koristellaan. Sitten voimme nautiskella kukkien ja jouluvalojen lisäksi kuusesta. Olin lähdössä ulos sahaamaan kuusesta palaa pois, kuten ohje on. Silloin mies nousi sairausvuoteeltaan ja käveli, että kyllä hän sahaa. Minä nyt en ole mikään sahuri, mutta kai nyt yhden palan olisin siitä irti saanut. Mies ei tainnut luottaa siihen.

Omakotiyhdistyksemme organisoi tänäkin vuonna Joulukalenterijutun. Jokainen halukas talous saa varata tietyn päivän joulukuulta, jolloin laittaa ikkunaan tai pihamaalle jouluaiheisen jutun. Tässä näet minun tämänvuotisen versioni portinpielen aidalta.

Toivotan sinulle toiveidesi mukaisesti Hyvää, Iloista, Rauhallista, Railakasta, Levollista tai mitä muuta tahansa Joulua!

Eletään ja toivottavasti nautitaan elämästä!

ps. Sen verran omatunto rupesi kolkuttelemaan noista kaappien siivoamattomuudesta, että perkasin sentään maustepussit ja – purkit ja heitin vanhentuneet roskiin. Että on sitä täälläkin kaappia (ei kaappeja) siivottu.