Koronakevät vei meidän Teatterilippumme Hitler ja Blondi- esitykseen Tampereen Työväen Teatterissa. Tai jos tarkkoja ollaan, ei se vienyt lippujamme, vaan sulki teatterit. Ja jos ollaan esityksen nimenkin suhteen tarkkoja, niin Hitler ja Blondin alaotsake on: Kolmetoista laulua diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle.

Hyvää ei odota koskaan liian kauan. Näin vaikuttavaa esitystä kannattaisi odottaa kyllä vaikka vielä kauemminkin. Olen silti onnesta ymmyrkäisenä, että pääsen nyt vaikuttumaan tästä Michael Baronin ohjauksesta. Kiitokset Paulalle lippujen järkkäämisestä, kun itse siinä epäonnistuin. Esityksessä diktaattori-Hitlerinä on siis Seela Sella, Hitlerin saksanpaimenkoira Blondina Verneri Lilja ja pianistina meidän esityksessämme Mariola Aniolek. Seela Sella on itse esittänyt toiveen Hitlerin roolista.

Jokunen tuttu on kysynyt, miten uskalsin mennä teatteriin. Miksi en olisi uskaltanut? Turvatoimet ovat hyvät, joista sai jo etukäteen tietoa teatterin sivuilta. Ei paikkanumeroita, vaan vahtimestarit ohjaavat järjestyksessä istumaan. Joka toinen tuoli on poissa käytöstä ja poistuminen tapahtuu jälleen vahtimestareiden ohjauksessa rivi kerrallaan takimmaisesta rivistä alkaen. Maskisuosituksesta johtuen arvioni mukaan noin 98 %:lla on maski.

Ei siis muuta kuin nauttimaan itse esityksestä. Hitlerille tärkeän Blondikoiran kerrotaan olleen erittäin hyvin koulutettu. Verneri Lilja Blondina on niin hyvin koulunsa käynyt, että puhekin luistaa. Vieläpä suomeksi. Alussa hän käy virittämässä yleisöä muun muassa kysymällä: ”Onko täällä natseja?” ”Onko uusnatseja, käsi ylös.” Yritän kuikuilla taakseni, nostaisiko joku tassuaan, ikään kuin joku nyt rupeaisi täällä sen sorttisia tunnustuksia tekemään. Tahi ylipäätänsä tänne tulisi. Yhdessä vaiheessa Blondi kehottaa meitä nostamaan käden ylös. Teemme työtä käskettyä. ”Nyt siirtäkää käsi vähän etuviistoon.” Hahaa, tuollaiseen halpaan en sentään mene.

Muuten esitys ei naurata. Siinä saamme näytelmän keinoin tositietoa Hitlerin ajatuksista, puheista ja toimista. Kyltymätön viha juutalaisia kohtaan ei tässä, tässäkään saa selitystään. Jos sanon, että näytelmä ja esitys ovat järisyttävän vaikuttavia, niin tuntuu, että sekään ei vielä riittävästi kuvaa niiden tehoa. Loppukohtaus saa kyyneleet väistämättä silmiin. Kovaäänisestä kuuluu Seelan Hitlerinä lukemaa tämän poliittista testamenttia. Sen Hitler saneli vuorokausi ennen itsemurhaansa. Siinä hän muun muassa kertoo toisen maailmansodan olevan juutalaisten syytä. Hän määrää Saksan kansan jatkamaan juutalaisten vastustamista. Seela Sella, juutalaisen miehen leski ja itsekin juutalaiseksi kääntynyt, pieni, vanha nainen, vaaleassa paidassa, Hitlerin roolista riisuuntuneena, kuuntelee tätä yksin lavalla. Välillä hän tapailee Hitlerin puheen sanoja. Puheen loputtua Seela Sella laulaa pienellä äänellä laulun, jonka sanoja en ymmärrä. Jos se tunnettu nuppineula nyt tipahtaisi maahan, niin se kuuluisi koko salissa. Vaikutettuja ovat muutkin kuin minä seuralaisineni.

Seela Sella, armoitettu, upea näyttelijä. Kiitos! Kiitos Verneri Lilja! Uskon, että sinusta kuulemme vielä. Kiitos pianisti Mariola Aniolek! Olit niin luonteva lavalla, että mietin, oletko soittava näyttelijä vai näyttelevä pianisti. Kiitos Baron! Taas kerran sain täystyrmäyksen natsi-Saksan kauheuksista. Luoja varjelkoon, että vastaava ei koskaan toistuisi!

Näytelmän kuvat Tampereen Työväen teatteri/ Kari Sunnari