Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Musiikkitalossa 9.10.24 alkaa hiljaisella hetkellä samana päivänä kuolleen Leif Segerstamin muistolle. Concordia-konsertin kapellimestarina on Pekka Kuusisto. Myöhemmin luen lehdestä, että Kuusisto arvostaa suuresti Segerstamin kanssa tekemäänsä yhteistyötä ja saamaansa opetusta (HS 14.10.24).

Konserttitaloon hotellilta päästäksemme olemme taistelleet  luonnon voimia vastaan itsepäisen sateenvarjoni kanssa. Säästä johtuen ehdotan noin puolen kilometrin matkalle taksin ottamista. Aviohenkilöni on eri mieltä. Siispä kävelemme myrskyssä ja sateessa.

Joka kerta Musiikkitaloon meno tuntuu minusta juhlavalta. Sukellus alas portaita on jo osa tunnelmaa. Itse konserttisali se vasta mielenkiintoinen onkin. Tällä kertaa sali ei ole täynnä. Korkealla olevat piippuhyllypaikatkin ovat enimmäkseen tyhjillään.

Kuusiston johdolla orkesteri aloittaa yhdessä ansioituneen ruotsalaisen viulistin Ava Baharin kanssa. Hän on naftisti alle 30-vuotias, mutta on ehtinyt saavuttaa jo vaikka mitä. Näin saattaa käydä, jos aloittaa viulunsoiton kolmevuotiaana.

Esitettävänä on Ludwig van Beethovenin viulukonsertto D-duuri op. 61.  Valistan itseäni lukemalla käsiohjelmasta, että kyseessä on Beethovenin ainut viulukonsertto vuodelta 1806. Musiikki on tunnelmallista ja kaunista, välillä tosin aika reipastakin. Viulistin soitto on paikoitellen hyvin herkkää. Jos minulta kysyttäisiin, niin Beethoven olisi voinut tehdä enemmänkin viulukonserttoja.

Väliajalla nautimme etenkin suklaaleivoksista.

Väliajan jälkeen konserttiohjelmassa on Samy Moussan Sinfonia nro 1 ”Concordia”, joka esitetään ensi kerran Suomessa. Alun perin Moussa on säveltänyt sen Montrealin kaupungin 375-vuotisjuhlaan 2017. Sana Concordia viittaakin Montrealin kaupungin tunnuslauseeseen Concordia salus. Suomeksi se on käännetty Hyvinvointi syntyy sopusoinnusta. Ensimmäinen hidas osa sisältää minun mielestäni ristiriitaisiakin sävelsointuja. Jos näin on, niin tietenkin tahallisesti. En toki ole mikään musiikin ammattilainen, joten tuntemukseni ovat vain tuntemuksia. Kolme seuraavaa osaa ovat sitten taas erilaisia.

Tässä konsertissa saan uudenlaisia elämyksiä. Ava Baharista en ole aikaisemmin kuullutkaan, Samy Moussasta ja hänen sinfoniastaan puhumattakaan. Helsingin kaupunginorkesteria olen toki kuunnellut mielihyvin aikaisemminkin. Huomioni kiinnittyy pieneen ulkomusikaaliseen seikkaan: basson soittajissa on miesten lisäksi kaksi naisoletettua. Meillä Tampereen Filharmoniassa ei näin ole ollut havaintojeni mukaan vuosienkaan aikana.

Hyvillä mielin konsertista lähdemme takaisin hotellille. Onneksi myrskysade on vähän heikentynyt. Helsingin tavoilleni uskollisena ostan illan päätteeksi grillistä lihapiirakan. Lämmin kylpy odottaa hotellihuoneessa.

ps. Kuusiston ja Baharin kuvat ovat käsiohjelmasta

Tässä on seuraavan aamupäivän Helsingin kaupunkimaisemaa