Punavuoresta Pohjola Sairaalaan

Leviän rähmälleni pizzerian kiviportaille. Ilokseni minulla on runsas yleisö vieressä olevalla terassilla. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä taputtaa. Olisi kannattanut. Oli se nyt ainakin puoliupea kaatuminen.

Sen verran minussa on poliitikon vikaa, että en tokikaan ota syytä lankeemuksesta itselleni. Kyllä se on sandaaleitteni vika.

Tapahtumapaikka on Helsingin Punavuori.

Tapahtuma-aika on helteinen heinäkuun puoliväli viime vuonna.

Kuka nyt noin vanhoja juttuja jaksaa muistella, saatat ajatella. No, enpä minäkään tätä näin aktiivisesti muistelisi, elleivät jäljet yhä olisi elämässäni. Odotahan, niin kerron.

Kapuan portailta pystyyn. Onneksi koboltti-kromi-polveni tuntuvat olevan toimintakykyisiä. Siitä ilahdun. Porrasihottumaa toki näkyy. Oikea olkapää aristaa. Pystyn kuitenkin kantamaan tilaamani pizzat asunnollemme.

Seuraavana yönä joudun aina kääntyessä auttamaan, että saan oikean käden mukaan. Liike aristaa.

Aamulla muistan, että minullahan on sekä matkustus- että tapaturmavakuutus. Kun olkapää ei tunnu olevan parempi, soitan Pohjolavakuutukseen. Joo. Siinä firmassa on voimassa oleva tapaturmavakuutus. Enkä kuulemma edes tarvitse todistajalausuntoa tapahtuneesta, mitä hieman kummeksun. Olen nimittäin jo melkein menossa pizzerian poikia haastattelemaan.

Kun käsi ei tunnu olevan poikki eikä olkapääkään sijoiltaan, otan ajan ortopedille Pohjola Sairaalaan Tampereelle. Olen kotiin palaamassa parin päivän päästä.

KÄYNTI POHJOLA SAIRAALASSA

Pohjola Sairaala sijaitsee komeassa paikassa Tampellan kiinteistössä Tammerkosken rannalla.

Ortopedi tutkii niin polveni kuin olkapääni. Hän epäilee, että jonkinlainen kiertäjäkalvosinvamma on kyseessä. Näin varttuneemmalla iällä olevalle ei kannata leikkausta edes ajatella. Kudokset ovat kuulemma jo sen verran hapertuneet, että tulos ei ole hyvä. Ellei parissa viikossa kotijumpalla tule parannusta, niin hän laittaa sitten fysioterapeuttilähetteen. Kysyn, että mitähän se kotijumppa olisi. Kuulemma käden normaalia käyttöä, normaaleja liikeratoja. Että semmoista jumppaa.

Kun olkapää ei parane, otan yhteyttä Pohjola Sairaalaan. Eipä aikaakaan, kun hoivamestari (tai joku mestari kuitenkin) soittaa, että fysioterapia on myönnetty. Ihan suotta tuli kaksi viikkoa hukattua. Elokuun puolessavälissä aloitan fysioterapian Tuuli Yrjölällä, Pohjola Sairaalassa tietysti. Määräys on kymmenen hoitokertaa tämän vuoden tammikuun loppuun mennessä. 

FYSIOTERAPEUTTI TUULI YRJÖLÄN HOTEISSA

Olen nyt käynyt Tuulin luona kahdeksan kertaa. Joka kerta hän tutkailee olkapään toimivuutta ja kiputuntemuksia ja tietysti kyselee omia kokemuksiani. Joka kerta saan kotijumppaohjeet. Välineinä on kuminauhoja ja eri painoisia käsipainoja. Kuminauhat saan salilta, painoja minulla on itseltäni löytynyt aina tarvittavaa kokoa.

Kotijumppaohjeet vaihtuvat, ainakin vähän, joka tapaamiskerta. Kokeilemme ne aina ensin salilla Tuulin kanssa.

Nyt teen neljää liikettä kolme kertaa viikossa.

1.Kolmen kilon käsipainoa vemppaan hitaasti ylös-alas ylhäällä pysähtyen.

2. Kuminauhan toinen pää on oven karmin tai jalan alla. Veto ylös sivulle ja takaisin alas.

3. Kyljellä maaten pyyherulla kainalon alla kilon punnus ylös ja alas.

Kaikkia näitä kolmea treeniä teen 3x10. Välillä teen saman toisella kädellä, niin oireileva käsi saa levätä.

4. Vasemmalla kädellä oikean käden painaminen lattiaa kohti ja siinä pitäminen vähintään 20 sekuntia.

MISSÄ NYT MENNÄÄN?

Apua olkapäähän on tullut. Salillakaan minun ei ole tarvinnut pitkään aikaan kiputuntemuksen takia varoa liikkeitä. Tilanne on tosin aaltoillut suuntaan jos toiseen. Myönnetty aika kuukausina on lopussa, mutta kertoja on vielä kaksi jäljellä.  Siksi anoinkin lisäaikaa. Käden voima verrattuna vasempaan ei ole vielä samaa tasoa. Pientä arkuuttakin sen päällä maatessani välillä on. Tuuli uskoo minun saavan lisäajan.

Kerran sanoin fysioterapeutille, että jos olisin nuorempi, olkapää olisi jo kunnossa. Hän vastasi (aivan turhan painokkaasti, jos rupean nirsoksi) No niin olisi! Eipä minulle onneksi käynyt niin kuin vuosikymmeniä sitten eläkkeellä olevalle naapurilleni. Hän putosi emännänjatkeelta. Sen seurauksena hän ei saanut kättä nostettua olkapäätä ylemmäksi. Mitä sanoikaan terveyskeskuslääkäri? Ei sen käden nyt tarvitse sen ylemmäksi noustakaan.

Tekstiviesti muistuttaa minua aina ajanvarauksesta ja toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi. Ensin tuo ”lämpimyys” huvitti, mutta miksi ei? Hyvin lämpimästi olen siellä tullut kohdelluksi. Kiitos siis Pohjola Sairaalalle ja sen työntekijöille. Erityiskiitos fysioterapeutti Tuuli Yrjölälle, jonka ammattitaitoon luotan kuin tuttu pukki sarviinsa. Taputanpa itseänikin olalle, kun olin moisen vakuutuksen hankkinut. Maksoin omavastuuna vain 50 euroa.

Pohjola Sairaalan omistaja on muuttunut Pihlajalinnaksi helmikuun alusta. Tässä uuden omistajan paikassa en ole vielä käynyt. Tuskin minun silmääni siinä eroa huomaan. Tuuli Yrjölä jatkaa kuten ennenkin. Ja se on tärkeintä.