Kyllä kiakon maailmanmestaruuskisat meillä täällä Mansessa näkyy. Ja välillä tietty kuuluukin. Hyvä niin. Mitkä pippalot ne sellaiset olis, joita ei eres huamaiskaan? Kiälilläkin puhutahan notta oikein. Enkä mää ainaskaan kaikkia kuulemiani kiäliä tunnistakaan. En siis oo kaikkien kiälten kiälinero.

1.   KAUPUNGILLA TILANNETTA TUTKAILEMASSA

Käytiin aviohenkilön kanssa ihan asiaksemme pyöräilemässä kaupungilla heti eka kiakkopäivinä. Ihan ekaksi mentiin Keskustorin Kesäkeitaalle. Siellä isolta näytöltä saattaa seurata peliä Arenalla. Olisko nyt ollut Norja ja Britit? Jos oli, niin Norja voitti. No, kyllä me sillä reissulla vähän murkinoitiinkin, mutta se on sivuseikka.

Tiätysti sitä täytyis olla joka päivä näin suuren tapahtuman aikaa kaupungilla pasteerailemassa, mutta kun on olevinaan jotain muutakin hommaa.

Hämeensillan kuuluisat Väinö Aaltosen patsaat ovat saaneet ihan het alkuunsa kunnon kisapaidat ylleen. Suomen neidon pusakka ei oikein hyvin näytä istuvan. Miäs kehotti mua ottamaan samanlaisen asennon Veronkantajan kanssa. Mutta niin vain pää jäi väärälle päin.

Ainoastaan hyväntuulisia ihmisiä tapaamme. Kuinkas muuten.

Kukkivat kirsikkapuut, kaksi kappaletta, täytyi käydä samalla reissulla ihailemassa. Niin tekivät kymmenet muutkin.

2.   ITTE PÄÄPAIKALLA NOKIA ARENALLA

Tampereen kaupunki lahjoitti erilaisille vapaaehtoistyöntekijöille lippuja joihinkin otteluihin. Jos mitään ymmärrän, ne olivat otteluita, joihin ei hirveästi olisi ollut väen tunkua.

Niinpä suunnistamme tukinuoren kanssa Tshekki- Itävalta otteluun.

Kun olen täydellinen katsojanoviisi, teen heti kaksi virhettä. Pienen vesipulloni veden joudun tyhjentämään jo ulkoportilla samalla kun turvallisuuskopelointi tehdään. Nuorehko mies lohduttaa, että voit ottaa sisällä vaikka vessasta pulloon vettä.

Höpö höpö. Sisällä vahtimestari (tai joku) käskee minun viedä pienehkön reppuni narikkaan. Maksu kolme euroa. Hittolainen. Nipottamista. Rehellisesti sanottuna, nämä asiat olisin voinut tarkistaa lipun takapuolelta, jo kotona.

Portaat ylös ja etsimään oikeaa aukkoa. Helposti löytyy. Jossakin vaiheessa kuulutetaan, että katsojia on jotain 3 500. Halliin mahtuu 12 000, joten tilaa on.

Tshekin huutosakki on ihan lähituntumassamme rumpuineen. Minulla on korvatulpat mukana, mutta seuralaiseni välillä on vaikeuksissa korvansa kanssa.

Tämän  vuoden kiekkomaskotti Miracleo temppuilee välillä jäällä, välillä yleisön seassa. Ihan hauska veikko.

Tshekki saa maalin, mutta tarkistuksessa se hylätään. Miksi, kysyn? Ihan vois kuuluttaja kertoa syynkin meille epätietoisille.

Tauolla halukkaat sielut voivat syödä ja juoda monenlaista. Hinnat nyt luonnollisesti eivät ole katsojaystävällisiä.

Kun peliaika päättyy, on peli 1-1. Seuraa viiden minuutin jatkoaika. Jos peli on tähän asti minusta ollut hiukan verkkaista, niin jatkoajalla tulee sähäkkyyttä. (tämä siis sillä viisaudella, joka tulee 1-2 kertaa hallimatsissa olleena ja 2x telkkarista ottelua katsoneena, josta siitäkään en ole varma, mahtoiko olla kyse jalkapallosta).

Sähäkkyys ei auta, edelleen sama tilanne. Seuraa rankaisupotkut. Itävalta voittaa lopuksi 2-1.

No, oliko halli hieno, kysyy parikin ihmistä minulta myöhemmin. Hieno ja hieno. Se nyt oli jäähalli. Hienot värivalot ja valojen leikki alussa ja tauoilla oli kyllä upeaa katsottavaa. Että siis tekniikka ainakin oli hieno.

Yhtä asiaa vaan vielä mietin. Tshekki, joka hävisi Itävallalle, pelasi eilen Suomea vastaan. Hävisi senkin. Miten se niin saattoi mennä? Eikös hävinneet ensin putoo pois? Aviohenkilö jotakin yritti selittää, mutta en jaksanut paneutua. Olkoon sitten miten vain.