Kirjoitukset avainsanalla mummon määrittelyä

Kyllä hymyilytti.

Kauppakeskuksessa nuori äiti pyysi pikkuistaan väistämään, ”että mummo pääsee menemään”.

Siis minä. Siis MUMMO.

Tähän on nyt sitten tultu. Eka kerran kuulin itseäni kutsuttavan mummoksi. Lapsenlapsillekaan kun en ole Mummo, vaan Mummeli.

Piti oikein ruveta tutkimaan, että kuka ja mikä se mummo on. Googletin sanan mummo.

Ensimmäiseksi tarjotaan tietoa Mummo-komediasarjasta. Sitä esitettiin vuosina 1987-89. Kun en ole mikään eilisen teeren tyttö, muistan toki ohjelman. Kaksi seuraavaakin antavat tietoa samasta Mummo-sarjasta.

Kolmas tarjokas on jo enemmän hakemaani asiaa. Siinä Wikisanakirja kertoo mummon olevan vanhemman äiti tahi/ja arkikielessä vanha nainen.Tiedetään. Neljä seuraavaa hakutulosta on taas tutusta Mummo-sarjasta.

Vähän on ykspiippusta tietoa.

No hyvä. Yritetään hakusanoilla Kuka on mummo?

Eikä! Ekana taas sama Mummo-sarja. Ja taas Wikisanakirjaa. Ja keskusteluja. Ja Lucia-mummoa. Ja sarjakuvablogia.

Voi voi voi. Ei kelpaa. Saisko nyt enemmän tietoa, kuka on mummo ja olenko mummo?

No, löytyyhän lopulta jo asiaa. Kuinka mummo olet? Tee testi, tarjoaa Kodin Kuvalehti 11.3.2015.

No, minäpä teen. Opastukseksi kerrotaan, että kuka tahansa voi olla mummo, se ei ole iästä kiinni. Kysymyksiä on 14 ja jokaisesta samaa mieltä olemisesta saa pisteen. Onnistun kehräämään kasaan neljä pistettä. Tulkinta siitä on seuraavanlainen:

Sinussa ei ole mummoa nähtykään. Hilloaminen, villasukkien kutominen ja sienestäminen ovat suunnilleen tylsintä, mitä voisit kuvitella. Kärsit ylipäätään kaikesta hitaasti tapahtuvasta: "Hopi hopi, nyt vähän vauhtia", voi hyvinkin päästä suustasi. Hankit mieluiten kaiken uutena. Vanhuus kuulostaa sinusta ikävältä ajatukselta.

Joku tässä tulkinnassa menee enemmän kuin vähän pieleen. Kysymys villasukista kuului jotenkin näin, että onko mielestäsi syytä osata villasukan kutominen. Siitä nyt tietysti olin samaa mieltä. Ja silti tulos väittää minun karsastavan villasukan kutomista. Pah! Eikä todellakaan minusta hilloaminen tai sienestäminen ole tylsää hommaa. En kylläkään yhtynyt näkemykseen, että näkisin metsän ensisijaisesti täynnä säilöttävää. En nyt sentään. Äh, eikä todellakaan mielestäni kaikki hitaasti tapahtuva ole kärsittävää. Miten siihen sopisi ahkera lukemisharrastukseni? Enkä erityisesti halua hankkia kaikkea uutena, vaikka en yhtynytkään käsitykseen, että en malta olla raahaamatta emaliastioita kirpputorilta. Varsinainen kirpputorihai en ole, mutta toisinaan niissä käyn. Mutta että emaliastioita?

Vai että vanhuus kuulostaa minusta ikävältä asialta? Olipa todella uusi tieto. Tässähän sitä kolmannen iän vanhuutta elelen, enkä ole missään ikävässä. Tulevat vanhuusvuodetkaan eivät nyt kuulosta eivätkä tunnu ikäviltä. Että kaikella kunnioituksella, mutkat oli tässä ”testissä” vedetty aika suoriksi. Mutta viihdettähän tällaiset kyselyt vain ovat. Toki sen tiedän.

Sen verran innostuin tuosta nuoren naisen mummottelusta, että saman päivän mökkimatkalla ostin Virtain Visuveden kahvila Rasin tuvasta Vapaan Mummun mysliä. Ostin hetkeäkään epäröimättä, vaikka mysliä en syökään. Tällaiselle Vapaalle Kansalaiselle tuo Vapaa Mummu iski kuin kirves pölkkyyn. Jos olisi ollut myynnissä Vapaan Mummon mysliä, olisin ostanut niitä ainakin kaksi.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat