1.   …voit majoittua Nallikarin Lomakylässä

Näin me teemme useamman hengen voimin.

Mökkejä näyttää alueella olevan enemmän enempi kuin vähempi. Ja monenlaisia. Ensimmäisenä yönä palelen kolmen peiton alla. Asian korjaa aamulla mitä pikimmin ystävällinen huoltomies. Seuraavana iltana pidämme takassa tulta. Jo vain sitten hikisesti tarkenee. Sisämittari näyttää 27 astetta.

Ihan pakko on kokeilla aamukahvin juontia ulukona, kun aurinko niin kommeesti räköttää. On muuten ensimmäinen kerta, kun tänä keväänä ulukona kahvittelen.

 

2.   … voit harrastaa talavista ulukoilua

Etkä pelkästään VOI, vaan suorastaan himoitset päästä ulukoilemaan näihin maisemiin.

Voi että kun mä tykkään Nallikarin alueesta, Nallikarin majakasta, merestä ja kevyen liikenteen väylistä Hietasaaressa ja Toppilansaaressa!

Potkukelkan vuokra on viisi euroa vuorokausi. Sellainen pitää vuokrata, kun ei omaa tullut kotoa otettua kainaloon.  Hurjemmat meistä huitelevat läskipyörillä. Itse koetan sitä sen verran, että sanoa saan. Kyllä kelkka on kuitenkin se, joka tiellä pitää.

 

3.   …voit käydä torilla Toripolliisia tappaamassa

Juu. Käyn sitä siellä minäkin. Ollaan kuitenkin jo aikaisemmilta käynneiltä Polliisin kanssa niin hyviä tuttuja, että en nyt ota uutta kuvaa. Vanha kelvannee. Espanjalaiset turistit filmaavat nyt minunkin puolestani. Polliisi sen kun vain jököttää tyynen kivisenä Kauppahallin edessä.

Joissakin Ranta-aitoissa on kauppoja auki. Käymme katselemassa taidokkaita käsitöitä, mutta ostamatta jää. Kun ei nyt olla tultu tänne varsinaisesti shoppailemaan.

Kauppahallissa en olekaan ennen käynyt. Nyt käyn. Aika hiljaista on. Ostan laskiaispullia. Syön omenahillo-nougatpullan. Kylläpä sanon, että vanhan mallinen mantelimössöllä tai mansikkahillolla hakkaa tämmöiset uutuudet. Mutta maistettua tuli.

Siinä ja siinä, että en osta tätä kahvia tuliaisiksi. Järkiinnyn, kun katson, että 200 grammaa maksaa 11, 90 euroa. Ei nyt sentään. Sen sijaan ostan myöhemmin S-marketista Sonnisaaren panimon oluen. Sen hintaa en kyllä edes katso. Korttia näyttämällä selviän.

 

4.   …voit tilata kotiin meksikolaisen burriton

Tällaisena takaperäkylän tyttönä en ole moista ennen maistanutkaan. Ulkonaisesti näyttää kuin kyseessä olisi raaka, taikinainen pötkö. Mutta ei. Hyvää on ja kypsää ja täyttävää.

Joo. Syödään me toki Oulussa muutakin. Mutta mitä niistä. Vanhoja, tuttuja ruokia. Rössypottu jää edelleen maistamatta.

 

5.   … voit mennä pilleisiin

Sitä en pysty takaamaan, että löydät yhtä hyvät pilleet kuin me.

Koko Kaijon Talvijuhlissa on illalla Hiljainen hohtava metsädisco. Jopas jotakin. Tuommoisesta ole koskaan edes unta nähnyt. Mistä mahtaa olla kyse? Viisaampien avulla asia selviää. Soittolista on tehty Spotyfyyn ja eikun vaan kuulokkeet korville ja metsän helmaan jytäämään. Tunti siinä lumessa jumpsutellaan yksin, pareittain ja jopa porukalla. Ei haittaa vähimmässäkään määrin, että meitä on paikalla harmittavan vähän. Ikävä vaan järjestäjien kannalta. Oululaiset eivät näköjään ymmärrä hyvän päälle. Tää on musta oikeesti aivan loistava idea! Mahtava kokemus!

 

6.   …voit matkata junalla tai lentokoneella

Näitä me käytämme, mutta voit toki vapaavalintaisesti käyttää muitakin välineitä. En pane vastaan.

Kotiin lähtiessäni taitaa olla asemalla koko Oulu junaan pyrkimässä. Ja ihan varmasti onkin. Ihan aikataulun mukaan pääsen kuitenkin kottiin.

 

Heippa ihana, talvinen Oulu ja rakkaat ihmiset siellä!

 

 

J

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla