ET-lehti muistelee 15 päivän ajan menneiden kesien hittejä. Neljäntenä on vuorossa 1900-luvun suosituin ooppera-aaria Summertime.
Musiikki siirtyi kesäaikaan vuonna 1935, kun George Gershwin sävelsi DuBose Heywardin tekstin Summertime aariaksi oopperaansa Porgy ja Bess. Kappaleesta tuli maailmanlaajuinen hitti ja yksi 1900-luvun eniten levytetyistä kappaleista. Siitä ovat tehneet versionsa lähes kaikki jazzin suurimmat nimet Billie Holidaysta Ella Fitzgeraldiin ja Miles Davisista Louis Armstrongiin.
Tekstissä tunnelma on surumielinen, sillä siinä lohdutellaan itkuista muistuttaen, että nyt on kesä, kalat hyppivät, isällä riittää pätäkkää ja puuvilla kasvaa. Mustien laulajien esittämänä kappale sai pian rotusortoa kritisoivan sävyn.
Suomeen kappaleen kotouttivat sovittaja Jaakko Salo, sanoittaja Sauvo ”Saukki” Puhtila ja laulaja Vieno Kekkonen. Suomenkielisestä versiosta yhteiskunnallinen ulottuvuus puuttuu tyystin: ”Kesäyö tuoksut tuhlaten antaa / ruusunlehteen kaste helmiään luo / varjo utuinen öisen linnun pois kantaa / jo vaieten tuuli laulun tuo.”
Vieno Kekkonen kertoi ET:n haastattelussa hauskan yksityiskohdan kyseisen laulun esittämisestä. Kekkonen ihaili Ella Fitzgeraldiin tapaa improvisoida ja leikitellä laulun melodialla. Yhdellä keikalle Vienokin päätti yrittää. Setin loputtua yhtyeen johtaja Jaakko Salo otti nuoren solistinsa isälliseen puhutteluun: ”Kuulehan Vieno, Gershwin on jo säveltänyt Summertimen, sinun ei enää tarvitse.”
Jos Summertimen melodiassa aistii jotain melankolisen tuudittavaa, voi hyvinkin olla oikeilla jäljillä. Gershwin sai tiettävästi aariaansa vaikutteita ukrainalaisesta tuutulaulusta ”Oi h’odyt son kolo vikon” (Uni kulkee ikkunan ohi).
Kesähitti on usein iloinen ja reipas, mutta voiko kesälle laulaa myös sinisin sävelin? Kerro mielipiteesi.
