Isoisän isä patosi Mikan kotijoen: "Saan sähkön myynnistä tuhansien eurojen tulot"

Pihamme halki virtaa Torsanjoki, jonka isoisäni isä patosi 1930-luvulla. Silloin vesi pyöritti viljamyllyä.

Myöhemmin rakennettiin saha ja puusepänverstas. 1950-luvulla myllyyn hankittiin generaattori, ja se alkoi tuottaa sähköä.

Isoisäni isä patosi pihan halki virtaavan joen kohta sata vuotta sitten.

Jossain vaiheessa sähköä lähti 7–8 naapuritaloonkin, mutta enimmäkseen sitä on käytetty omalla tontilla kahden talon ja puusepänverstaan tarpeisiin.

Vesivoimalan teho on 30 kW, ja se tuottaa vuosittain noin 220 000 kWh sähköä. Minun perheeni ja äitini taloissa siitä kuluu noin 30 000 kWh, joten myytäväksi jää 190 000 kWh.

Molemmissa taloissa on sähkölämmitys, mutta poltamme talvella myös paljon puuta uuneissa, joten sähkönkulutus pysyy maltillisena.

Valtaosa tuottamastamme sähköstä menee myyntiin.

Välillä teen hommia puusepänverstaassa, jonka koneet ovat aikamoisia sähkösyöppöjä.

Nyt, kun sähkön hinta on korkealla, ylijäämäsähkön myynnistä tulee huomattavaa tuloa, yli 10 000 euroa vuodessa. Siitä maksan arvonlisäveroa ja tuloveroa.

Sähkön tuotanto vaihtelee joen vesimäärästä riippuen. Syys–lokakuussa vesi oli vähissä, mutta sähkö riitti silti omaan käyttöön. Myyntiin meni silloin todella vähän.

Kun generaattori on huoltotauolla, ostamme sähköä verkosta.

Tammikuusta heinäkuulle vettä oli hyvin, ja mylly jauhoi mukavasti sähköä myyntiinkin. Paras kuukausi oli heinäkuu, jolloin sain sähkön myynnistä noin 4 000 euroa.

Vesivoimalassa on betonikourut, joita pitkin vettä juoksutetaan pyörittämään turbiinin rattaita. Turbiinin pyörimisliike muuttuu sähköksi generaattorissa.

Vuosittain voimalan huoltoon kuluu 500–1000 euroa. Betonikourut ovat 1960-luvulta, ja niitä pitää aina välillä paikkailla. Generaattorin ja siihen kuuluvan kulmavaihteen uusin viimeksi vuonna 2016. Siihen kului hiukan alle 14 000 euroa.

Jos joku alkaisi nyt padota omalla tontilla olevaa jokea ja rakentaa siihen vesivoimalaa, ei varmaan 100 000 euroa riittäisi. Arvostankin kovasti sitä työtä, mitä edelliset sukupolvet ovat täällä tehneet.

Arvostan edellisten sukupolvien täällä tekemää työtä.

1950-luvulla Torsanjoen alajuoksulle rakennettiin kolme muutakin voimalaa. Nyt alapuolisista voimaloista kaksi on jo purettu ja kolmas puretaan ensi vuonna osana vesistön ennallistamisprojektia.

Tarkoitus on palauttaa Laatokan lohi ja järvitaimen Torsanjokeenkin, mikä on joskus ollut niiden kutupaikka.

Voi olla, että minäkin joudun purkamaan myllyn ja padon. Meidän patomme on viimeinen, joka estää kalan pääsyn latvavesille Torsanjärvelle.

On toki hienoa, että lohi ja taimen halutaan palauttaa jokeen, mutta toisaalta siinä katoaa isieni perintö ja maisema, johon olen syntymästäni asti tottunut. Parhaillaan neuvottelen padon purkamisesta maksettavista korvauksista valtion ja WWF:n kanssa.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 24/2022. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.