Jaakko-veljen kuolema ja vanhempien muistisairaus muuttivat Lotta Kuusiston arjen: "Elän senioriruuhkan vuosia"

Älä toivo, että aika kuluisi nopeammin. Sitä ajatusta Lotta Kuusisto, 56, toistelee itselleen.

Lotta on tottunut ajattelemaan seuraavaa näytelmän ensi-iltaa, apurahapäätöstä tai mielenkiintoista työtarjousta. Hän on haaveillut päivistä, jolloin esityksissä on taukoa ja luvassa yhteistä lomaa puoliso Iiro Rantalan kanssa.

– En ole oikein osannut arvostaa tapahtumien väliin jäävää aikaa. Nyt ajattelen, että ehkä ne väliajat ovatkin tärkeimpiä ja tapahtumat vain ohikiitäviä hetkiä. Koetan pitää mielessäni, että elämä on juuri tässä ja juuri nyt.

Koetan pitää mielessäni, että elämä on juuri tässä ja juuri nyt.

Lotta yrittää muistaa, ettei toivoisi hauskojen asioiden tapahtuvan nopeammin, koska odotusaikaa ei saa takaisin.

Sitä hän on miettinyt nyt, kun omat vanhemmat ovat ikääntyneet. Sen tosiasian joutui kohtaamaan myös, kun pikkuveli Jaakko Kuusisto kuoli viime vuonna 48-vuotiaana.

Hetki seesteisyyttä

Viisikymppisyyden lähestyessä Lotan elämässä oli ihmeellisen tyyni vaihe.

Lotan ja Iiron 21 vuoden asumiskokeilu Sipoon syrjäseudulla oli päättynyt. Talo oli myyty kalliiksi tulleen kosteusvaurioremontin jälkeen. Myös molemmat autot oli myyty, ja tavaroista oli karsittu suuri osa.

Loput pakattiin varastoon, kun Lotta, Iiro ja heidän nuorempi poikansa Bruno muuttivat puoleksi vuodeksi Mallorcalle alkuvuonna 2015.

Uutta asuntoa Suomessa ei vielä ollut. Vain se oli päätetty, ettei enää koskaan maalle eikä omakotitaloon.

– Tunnen edelleen nenässäni sen huumaavan meren ja kukkaketojen tuoksun, joka Sipoossa oli, ja nautin kyllä Sipoon rauhasta. 21 vuotta siellä opetti kuitenkin pari asiaa: olemme Iiron kanssa todella onnettomia talonmiehiä ja puutarhureita ja viihdymme kaupungissa.

Olemme Iiron kanssa todella onnettomia talonmiehiä ja puutarhureita

Mallorcalla ollessa Iiro sai asuntotarjouksen. Helsingin taiteilijatalo Lallukassa vapautumassa asunto: Kiinnostaisiko perhettä kohtuuhintainen perheasunto Töölössä? Kyllä kiinnosti.

– Tämä asunto oli meille kuin lottovoitto.

Kesäkuussa 2016 Lotta järjesti 50-vuotisjuhlat. 

– 50 vuoden täyttäminen ei ollut minulle mikään kriisi, pikemmin valtava helpotus. Siinä iässä sitä jo on, mitä on, ja voi olla sitä ihan reilusti. Ei tarvitse olla enää nuori eikä lahjakas eikä vielä vanha ja viisas. Tuntui tosi hyvältä.

Uusi, vapaampi elämänvaihe oli alkanut. Esikoinen oli täysi-ikäinen, kuopuskin jo 15-vuotias.

Edellisenä syksynä Lotan isä Ilkka Kuusisto oli halunnut keskustella Lotan kanssa eri tavoin kuin aiemmin, ja sekin oli tuntunut hyvältä. Kesäkuisena päivänä 50-vuotisjuhlissa Lotan yli 80-vuotiaat vanhemmatkin jaksoivat juhlia nuorempien kanssa. Lotalla oli monta syytä juhlaan.

Surun ja senioriruuhkan vuodet

Ilkka oli varma, että hän lähtee ensimmäisenä. Muistisairautensa selvittyä hän hoiti kaikki paperit kuntoon ja luotti siihen, että 11 vuotta nuorempi puoliso hoitaisi hänet loppuun asti.

Toisin kävi.

Lotan veljellä Jaakko Kuusistolla todettiin aivokasvain kesällä 2020. Seuraavana vuonna sairastui isän puoliso Maisa Kuusisto. Poika ja äiti kuolivat vähän yli kuukauden välein alkuvuodesta 2022.

Omaan suruun on sekoittunut myös isän suunnaton suru.

– Se, että Jaakko ja Maisa lähtivät ensin, oli isälle käsittämätön pala. Miten voin lohduttaa ihmistä, joka olisi tehnyt kaikkensa, jotta olisi voinut kuolla ennen poikaansa ja puolisoaan?

Lotta sanoo kolmea viime vuotta luopumisen ja senioriruuhkan vuosiksi. Myös hänen äidillään on todettu muistisairaus. Se on edennyt hitaammin ja ennustettavammin kuin isän sairaus.

Lotalla on ollut samat haasteet kuin monella keski-ikäisellä, joka yrittää saada iäkkäille vanhemmilleen riittävästi tukea, turvaa ja palveluja kotona selviämiseen. Pitää soittaa, selvittää, anoa, raportoida, vakuuttaa ja näyttää todeksi.

Pitää soittaa, selvittää, anoa, raportoida, vakuuttaa ja näyttää todeksi.

– Kun toimintakykyä ja elämänhallintaa alkaa kadota, ikääntyvä ei välttämättä enää itse hahmota, mitä hän tarvitsee selviytyäkseen. Aika moni ikääntyvä muistisairas on sitä mieltä, ettei tarvitse mitään. Jää siis läheisten tehtäväksi osoittaa, että apua todella tarvitaan, Lotta sanoo.

Tätä hoivatarvetta Lotta on yrittänyt vakuutella samalla, kun pitäisi voida surra ja käsittää pikkuveljen kuolema.

Lotta arvelee, ettei olisi selvinnyt viime vuodesta ilman Iiroa. Hänellä itsellään on taipumusta jäädä syviin vesiin kahlailemaan, puolisolla ei.

–Iiro on menossa jo täyttä kyytiä eteenpäin, kun minä alan vasta toden teolla potea. Tuollaisen puolison kanssa voi heittäytyä synkkiin vesiin huolettomammin ja pelkäämättä, että jää sinne. Jos olisin yksin tässä tilanteessa, olisin varmaan hakenut moneen kertaan jotakin mielialalääkettä. Nyt minun mielialalääkkeeni kokkaa tuolla keittiössä.

Lue juttu kokonaan ET-lehden numerosta 10/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.