Ikääntyneille tarkoitetut asumispalvelut tuntuvat helposti sekavilta, koska palveluntuottajat käyttävät samoja termejä eri tavoin. Lain tasolla tarjolla on kolmenlaista asumista.
Yhteisöllinen asuminen, senioritalo, hoivakoti, vanhainkoti, palveluasuminen, laitoshoito. Ikääntyneille tarkoitetusta asumisesta käytettyä termistöä voisi hyvin kuvailla yhdellä sanalla: sekasotku.
Lakiin kirjatut nimitykset menivät osin uusiksi, kun sosiaalihuoltolaki muuttui vuonna 2023. Nyt esimerkiksi yhteisöllinen asuminen tarkoittaa laissa eri asiaa kuin aiemmin.
Myös palveluntuottajat käyttävät asumisyksiköistään erilaisia nimityksiä.
Laki tuntee kolmenlaista asumista
Ympärivuorokautinen palveluasuminen on uusi käsite, joka on korvannut tehostetun palveluasumisen.
Ympärivuorokautinen palveluasuminen on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät pärjää ilman jatkuvaa apua ja tukea, mutta jotka eivät kuitenkaan tarvitse sairaalahoitoa. Valtaosa asukkaista on muistisairaita.
Hoitokodit, hoivakodit ja ryhmäkodit voi niputtaa ympärivuorokautisen palveluasumisen alle.
Myös ympärivuorokautinen perhehoito kuuluu saman katon alle.
Hyvinvointialueet päättävät, ketkä saavat paikan.
Hyvinvointialueet päättävät palvelutarpeen arvioinnin perusteella, ketkä saavat paikan ympärivuorokautisesta palveluasumisesta. Hyvinvointialue myös vastaa sen järjestämisestä. Käytännössä palvelun voi kuitenkin tuottaa myös yksityinen yritys tai järjestö.
Maksu saa olla enintään 85 prosenttia asiakkaan kuukausituloista, joista on vähennetty ensin esimerkiksi asunnon vuokra.
Yhteisöllinen asuminen oli aiemmalta nimitykseltään palveluasumista. Jokaisella asukkaalla on oma asunto, josta maksetaan vuokraa. Henkilökuntaa ei ole paikalla vuorokauden ympäri.
Hyvinvointialue päättää, ketkä pääsevät yhteisölliseen asumiseen ja arvioi asukkaan tuentarpeen. Tuki järjestetään kotihoidon tavoin. Palvelut ovat maksullisia, ja asukkaan tulot vaikuttavat maksujen suuruuteen.
Tavoitteena on lisätä yhteisöllistä asumista.
Lain mukaan yhteisöllisessä asumisessa pitää olla asukkaille tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa. Se voi olla vaikkapa yhteislaulua tai yhteisiä jumppahetkiä.
Hyvinvointialueiden tavoitteena on lisätä yhteisöllistä asumista ja vähentää ympärivuorokautista palveluasumista.
Tilapäinen asuminen on kolmas lakiin kirjattu ikäihmisten asumispalvelu. Se on tarkoitettu hoivan tarpeessa oleville esimerkiksi omaishoitajan lomien ajaksi.
Tilapäinen asuminen on tarkoitettu esimerkiksi omaishoitajan lomien ajaksi.
Muita asumisratkaisuja varttuneille
Senioritalon voivat perustaa aktiiviset asukkaat, yhdistys, kunta tai vaikkapa yksityinen yritys. Senioritaloja nimitetään usein myös yhteisölliseksi asumiseksi tai yhteisötaloiksi.
Alaikäraja niin sanottuihin senioritaloihin on monesti 55 vuotta. Talossa voi olla niin vuokra-, omistus- kuin asumisoikeusasuntoja.
Laitoshoito asumismuotona on jäämässä historiaan.
Laitoshoidolla tarkoitetaan lainsäädännössä vanhainkoteja ja terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaispaikkoja. Laitoshoito ikääntyneiden asumismuotona on jäämässä historiaan vuoden 2027 loppuun mennessä.
Pienituloinen voi hakea avustusta kodin muutoksiin.
Omassa kodissaan asuu valtaosa eli noin 93 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. Osalla ikääntyvistä on valmiiksi esteetön, toimiva ja turvallinen asunto. Toisaalta Suomessa on paljon esteellistä asuntokantaa, josta osa sijaitsee kaukana palveluista.
Omaa kotia voi myös remontoida vastaamaan muuttuneita tarpeita. Voi vaikkapa leventää oviaukkoja. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta pienituloinen ikääntynyt voi hakea korjausavustusta kotona asumista helpottaviin muutoksiin.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 17/24 julkaistusta artikkelista, jossa haastateltiin asiantuntijana asuntoneuvos Raija Hynystä ympäristöministeriöstä. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun tai tilaa lehti tästä.
