Näyttelijä Aino Seppo, 66: ”Mielenosoituksiin osallistuminen helpottaa ahdistusta”

Aino Seppo, 66, luki vastikään puolitieteellisestä artikkelista, että vanheneminen olisi portaittaista. Että fyysisessä kunnossa tapahtuisi selkeät pudotukset nelikymppisenä ja kuusikymppisenä syistä, joita ei tiedetä.

Erityisen vaativana mainittiin 66 vuoden ikä.

– Kuulostelen mielenkiinnolla, miten romahdus terveydentilassani käynnistyy, kun nyt olen kriittisessä iässä. Toistaiseksi olen lähtenyt innoissani kolmisen kertaa viikossa aamuisin joogaan, pilatekseen tai tanssitunnille. Niiden jälkeen oloni on kevyt.

Erityisen vaativana mainittiin 66 vuoden ikä.

Ainon puoliso, näyttelijä Esko Salminen, 84, totesi aikoinaan, kun kotona vielä asui lapsia, että sinähän säntäät aamulla sängystä kuin rusakko makuulta.

Hidastunut vauhti

Lähtövauhti on hidastunut, ja Aino tietää yhdeksi syyksi asentohuimauksensa. Hän sai ensimmäisen kohtauksen nelikymppisenä, ja kiusa kroonistui. Neurologin tekemät manööverit toivat helpotusta.

– Herätessä voi tuntua kuin olisin Picasson kubistisesta maalauksesta. Nainen, jonka osat ovat vinksallaan. Mutta jooga venyttää ja avaa, pilates vahvistaa. Tanssitunnilla osaseni löytävät paikkansa.

Herätessä voi tuntua kuin olisin Picasson kubistisesta maalauksesta.

Lempeät liikuntalajit rauhoittavat. Aino lähtee Töölönlahdelle tai Kasvitieteelliseen puutarhaan tai kävelee kaupungilla. Hänellä on tapana säästää ajattelua vaativia asioita kävelyille, sillä niillä silppuiset ajatukset järjestyvät.

Ainolla ja Eskolla on kesämökki Turun saaristossa, Iniössä. Ei juoksevaa vettä, vähän aurinkosähköä ja vaatimattomat fasiliteetit. "Saareen pääseminen vaatii tekemistä, mutta kun olemme perillä, tulee rauha."

Parempi toimia kuin jähmettyä

Takana on jälleen yksi mielenosoitus, johon Aino halusi osallistua. Aiemmin hän on marssinut rasismia ja Ukrainan hyökkäyssotaa vastaan, niiden jälkeen Gazan sodan uhrien puolesta

Viimeksi kansalaisaktivismiin kutsui kampanja Sakset seis! Ennennäkemättömät leikkaukset kulttuuripolitiikassa kun uhkaavat murentaa kulttuurielämän perustan.

Takana on jälleen yksi mielenosoitus.

Ainon mielestä on parempi toimia kuin jähmettyä kotisohvalle suremaan kehityskulkua.

– Minun on pakko toimia, sillä se helpottaa ahdistuneisuutta. Mielestäni mielenilmauksiin kokoontuu nimenomaan hyvin kasvatettuja, vastuunsa tuntevia nuoria, ja mukaan mahtuu meitä vanhempiakin. Nuoret ovat aidosti kauhuissaan siitä, miltä heidän tulevaisuutensa näyttää. Hätä on minullakin, ja siksi liityn marssijoihin.

Nuorena Ainon ihanne oli mondeeni maailmannainen. Sellainen, joka selviytyy tyylikkäästi tilanteessa kuin tilanteessa. Joka on kotonaan missä tahansa, ei sekoa sanoissaan eikä sorru pyytelemään anteeksi olemassaoloaan.

Perään hän naurahtaa, että kun hän jokin päivä jää eläkkeelle, ei ole enää pelkoa illan teatteriesityksen peruuntumisesta, vaikka hänet vietäisiin mielenilmauksesta putkaan.

– Haen hankaliin asioihin ratkaisua toimimalla, onpa kyseessä mieltä rassaava epäkohta tai vuotava hana. Se antaa tunteen tilanteen hallinnasta. Kirjoitan kalenteriin asiat, jotka pitää viikon aikana hoitaa, ja teen to do -listoja. En ehkä saa kaikista merkinnöistä myöhemmin selvää, mutta tarvitsen tunnetta hallinnasta.

Aino opettelee antamaan itselleen pidempää liekanarua, joka tekisi elämästä rennompaa.

 Haen hankaliin asioihin ratkaisua toimimalla, onpa kyseessä mieltä rassaava epäkohta tai vuotava hana.

Hänen kohdallaan se voisi olla, ettei hän kotona tarkistakaan, että tiski- ja pyykkikoneet pyörähtivät käyntiin ajallaan. Ehtii niistä huolehtia myöhemminkin.

– Sanon itselleni, että Aino, nyt taas vähän isommalla pensselillä. Voisin katsoa ympärilleni tarttumatta kaikkiin yksityiskohtiin, katsella suurpiirteisemmin. Siitä huolimatta, että tiedän jonkin asian kohta vaativan ehkä tarkkaakin tutkiskelua.

Lue lisää Aino Sepon hyvän olon oivalluksista ET Terveys -lehden numerosta 2/25! Tilaajana voit lukea jutun ja vanhoja numeroita digilehdet.fi-palvelussa.