Laulaja Soile Isokoski jätti maailman oopperatalot ollakseen äitinsä tukena: ”Uran vaihtuminen elämään äidin kanssa ei harmita”

Soile Isokosken, 67, entisen työelämän puitteet näyttivät hienoilta. Oopperalaulajana hän esiintyi parhaimpiinsa pukeutuneelle yleisölle maailman hienoimmissa oopperataloissa. Aplodit raikuivat.

Se oli kuitenkin vain pieni osa oopperalaulajan työpäivästä. Arkea olivat pienet vuokra-asunnot, joissa Soile majoittui mieluummin kuin hotelleissa. 

Oopperalaulajan arkea olivat pienet vuokra-asunnot.

– Halusin maailmaa kiertäessäni mahdollisimman riisutun ja persoonattoman asunnon, ja vielä siivosin sen tullessani. Vaatteiden lisäksi kuljetin mukana tyynyäni. Se riitti, että koin tilan omakseni.

Lapsuudenkodista Pohjois-Pohjanmaalla tuli uudelleen Soile Isokosken koti kymmenen vuotta sitten.

Asettumisessa auttoi oma lapsuus. Perhe muutti pappi-isän työn vuoksi niin, että Soile asui ensin pappilassa Posiolla Etelä-Lapissa, sitten Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieskassa ja Paavolassa.

– Opin siihen, että pakataan tavarat, mennään seuraavaan pappilaan ja käydään taloksi. Puhtauden ihannoinnin opin taas diakonissaäidiltäni.

Suunnitelma d

Soilesta ei pitänyt tulla oopperalaulajaa – ei todellakaan. Nuorena hän häpeili lauluääntään. Äiti lauloi seuroissa ja kirkonpenkissä kuuluvalla, klassisella laulutekniikalla, jonka Soile omaksui luonnostaan.

– Lopetin laulamisen kouluiässä lähes tyystin muutamaksi vuodeksi, kun kyllästyin kuulemaan kaverieni kommentteja lauluäänestäni.

Soile opiskeli Raahen kauppaopistossa ja aloitti silloin myös laulutunnit. Veri veti musiikin pariin.

Lopetin laulamisen kouluiässä lähes tyystin muutamaksi vuodeksi.

Soile pyrki ja pääsi Sibelius-Akatemian kirkkomuusikkolinjalle Kuopioon ja valmistui kanttoriksi. Kanttoriopintojen ohessa hän suoritti lauludiplomin.

Soile ilmoittautui Lappeenrannan laulukilpailuun ja voitti sen. Sen jälkeen maailma oli 29-vuotiaalle auki. Työ vaihtui kanttorista Kansallisoopperan solistilaulajaksi.

Soile Isokoski istuu usein flyygelin äärellä sekä täällä kotona että töissä Oulun ammattikorkeakoulussa.

Sitten kutsuivat laulutaiteen suurkaupungit: Amsterdam, Berliini, Hampuri, Köln, Lontoo, Los Angeles, Munchen, New York, Pariisi, San Francisco, Stuttgart, Wien ja Salzburg.

Maailman ja kodin välillä

Kalenteri täyttyi esiintymisistä, levytyksistä ja rooleista.

– Lavalla saatoin olla kuka tahansa. Lavan ulkopuolella halusin olla vain sama Soile kuin ennenkin.

Soile piti tavallisesta, säännöllisestä elämästä. Sellaista hän eli oopperatähtenäkin. Hän siivosi, laittoi ruokansa ja soitti usein kotiin Pohjois-Pohjanmaalle.

Kapellimestarit ja kollegat arvostivat laulajaa, jonka ego ei vaatinut erikoisjärjestelyjä.

Lavalla saatoin olla kuka tahansa. Lavan ulkopuolella halusin olla vain sama Soile kuin ennenkin.

Kun pienikin tauko tuli, Soile lensi maailmalta äidin ja isonsiskon luokse Siikajoen kuntaan kuuluvaan Ruukkiin. Siellä ei ollut tarjolla erikoiskohtelua, vaan yhteisiä kotitöitä ja puutarhanhoitoa.

Suuriksi juhlapyhiksi Soile yritti aina päästä kotiin. Jouluna 2008 hän oli taas Siikajoella Ruukissa. Äiti oli varjellut häntä syksyn ajan tiedolta, että rintasyöpään sairastuneen isosiskon kunnossa oli tapahtunut käänne huonompaan.

Kun Soile näki siskonsa tilanteen, hän perui kevään työnsä ja jäi siskonsa tueksi.

Saattovaihe kesti joulusta pääsiäiseen.

– Minun on vaikea sanoa, mikä uskossani on muuttunut. Minulla on edelleen syvä luottamus Jumalan olemassaoloon, huolenpitoon ja varjelukseen, Soile sanoo.

– Kun kuolema sitten tuli, siinä ei ollut enää mitään pelottavaa.

Sisarensa hautajaisten jälkeen Soile palasi töihin. Jokin oli kuitenkin muuttunut, ja 84-vuotias äiti jäi yksin.

Ottaa enemmän kuin antaa

Vuosi isonsiskon kuoleman jälkeen Soilellakin todettiin rintasyöpä. Hän oli 53-vuotias.

-Ajattelin tehdä voitavani, jotta kestäisin kovat hoidot ja äiti ei menettäisi toistakin tytärtään.

Soile kaipasi kipeästi Siikajoen rannoille ja mökilleen Kittilään, äidin kotiseuduille.

Ajattelin tehdä voitavani, jotta kestäisin kovat hoidot ja äiti ei menettäisi toistakin tytärtään.

Kymmenen vuotta sitten syksyllä 2014 hän aloitti laulumusiikin lehtorina Oulun ammattikorkeakoulussa.

Soile oli 57-vuotias ja muutti 89-vuotiaan äitinsä luokse asumaan.

– Olin pitkään miettinyt, että muutan äidin luokse sitten, kun hän ei tule enää yksin toimeen. Muutinkin äidin luokse, kun hän oli vielä hyvissä voimissa. Se oli elämäni parhaita päätöksiä.

Kahden naisen arki

Vaikka äiti oli Soilen kotiin palatessa iäkäs, hän oli hyväkuntoinen, terävä ja kiinni elämässä. Hän ei kaivannut hoitajaa, mutta kaveri kelpasi.

– Ilokseni huomasin, että äiti ei alkanut juurikaan päsmäröidä. Aloimme tehdä asioita yhdessä ja keskustella asioista paljon enemmän kuin aikaisemmin. Suhteemme muuttui tasa-arvoisemmaksi.

Heti yhteisen asumisen alussa äiti kysyi Soilelta, harmittiko tätä, kun kansainvälinen ura vaihtui elämään vanhan äidin kanssa.

Äiti-tytärsuhde muuttui tasa-arvoisemmaksi.

– Vastasin äidille, että uran vaihtuminen elämään äidin kanssa ei todellakaan harmita. Elämä kotosalla tuntui reissuvuosien jälkeen todella hyvältä. Töihin oli vain tunnin matka, ja mökille saattoi lähteä hetken mielijohteesta. Se tuntui ylelliseltä.

Soilen äiti kuoli 96-vuotiaana vuonna 2021. Se oli Soilelle vaikeampaa kuin hän osasi kuvitella.

– Kun äiti oli kuollut, en edes yrittänyt olla reipas.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 24/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.