Kun diagnoosi viivästyy, alkaa helposti ärsyttää tai pelottaa. Eikö syytä näihin kipuihin ja muihin vaivoihin tosiaan löydy? Mikä siinä on niin vaikeaa?Monikin asia, kertovat lääkärit.
1. Mitä diagnoosilla tarkoitetaan?
Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa lääketieteessä taudinmääritystä. Lääkärille se tarkoittaa lupaa hoitaa.
Diagnoosi on riittävän varma, kun sen perusteella voi alkaa hoitaa tietyllä tavalla tai lääkkeellä, vaikka täsmällistä syytä ei löytyisi.
Potilaalle diagnoosi voi tuoda turvallisuuden tunnetta: nyt tiedän, mikä minua vaivaa. Vaikka tautiin ei olisi hoitoa, se voi olla helpompi hyväksyä, kun sille on nimi ja ennuste.
2. Miten diagnoosi tehdään?
Vaivojen syyn selvittäminen on kuin salapoliisityötä. Lääkäri kyselee oireista, tuntemuksista ja potilaan terveyshistoriasta sekä tekee tarvittavia tutkimuksia. Alkuvaiheessa diagnoosi on usein epävarma.
Hälytysmerkit ovat tärkeitä: täytyykö oireiden perusteella tehdä kiireellisiä toimenpiteitä. Pitää miettiä, onko taustalla vakava syy ja miten vakavat sairaudet voidaan sulkea pois. Onko vakavia seurauksia, jos diagnoosin jättää tekemättä?
Vaivojen syyn selvittäminen on kuin salapoliisityötä
Tilannetta voidaan jäädä seuraamaan, jos lääkäri arvioi, ettei kiireellisen hoidon tarvetta ole.
Ensivaiheen diagnoosi voi joskus johtaa harhaan. Jokainen lääkäri erehtyy joskus, ja inhimillisiä virheitä sattuu.
Lääkäri voi luottaa liikaa ensiarvioon, unohtaa tehdä jonkin tärkeän tutkimuksen tai katsoa potilaan tutkimustuloksia. Syynä voi olla myös kiire.
3. Minkälaisille oireille on erityisen vaikea löytää selitystä?
Kivun syy voi jäädä epäselväksi, jos kipu ei ole selkeästi tietyssä kohdassa tai siihen ei liity päällisin puolin havaittavaa löydöstä.
Myös vatsaoireet ovat yleisiä ja usein vaarattomia, ja niihin voi olla monia syitä.
Närästystä on joskus melkein jokaisella, ja tavallisin syy on hapon nousu mahasta ruokatorveen. Samanlainen oire voi kuitenkin johtua myös sepelvaltimotaudista, ja äkillinen närästys voi olla sydäninfarkti.
Vatsaoireet ovat yleisiä ja usein vaarattomia.
Joitakin sairauksia on vaikea tunnistaa ensioireista. Diagnoosin tekeminen helpottuu vasta, kun tauti etenee ja oireita tai löydöksiä tulee lisää.
Esimerkiksi reuma voi olla vaikea todeta heti ensimmäisestä nivelkivusta.
Myös neurologisten sairauksien kirjo on suuri. Endometrioosin varma diagnoosi vaatii vatsaontelon tähystyksen.
Harvinaissairauksia ja oireyhtymiä on vaikea diagnosoida, jos lääkäri ei ole koskaan kuullut tai lukenut niistä.
4. Miksi diagnoosi herättää joskus tyytymättömyyttä?
Jos täsmällistä anatomista syytä ei löydy, taustalla saattaa olla toiminnallinen vaiva. Sellaisia ovat esimerkiksi ärtyvä suoli, monet päänsäryt ja fibromyalgia sekä uupumisoireet.
Aina potilas ei ole tällaiseen diagnoosiin tyytyväinen. Moni haluaisi tietää täsmälleen, mikä on vikana, mutta toiminnallisten oireiden aiheuttaja jää usein epäselväksi.
Lääkärin pitäisi yhdessä potilaan kanssa pyrkiä keksimään keinoja, miten vaivan kanssa tulee toimeen ja miten toimia, jos se pahenee.
Kaikki eivät hyväksy diagnoosiaan ollenkaan. Esimerkiksi masennusta ei välttämättä haluta myöntää, vaikka lääkäri olisi siitä varma.
5. Kannattaako pyytää toisen lääkärin mielipide?
Moni epämääräisistä oireista kärsivä toivoo, että hänelle tehdään kaikki mahdolliset kokeet ja jatkotutkimukset, jotta diagnoosi löytyy nopeasti.
Lääkärin näkökulmasta se ei ole oikea tapa. Jokaisen oireen kohdalla ei voida tutkia kaikkea mahdollista. On ammattitaitoa tehdä oikeita tutkimuksia, joilla todetaan epäilty sairaus tai suljetaan pois vakavat syyt.
Jokaisen oireen kohdalla ei voida tutkia kaikkea mahdollista.
Liiallinen tutkiminen voi haitata oikean syyn löytymistä. Esimerkiksi koko kehon magneettikuvilla tai laajoilla verikokeilla terveiltäkin löytyy lähes aina joitain poikkeavuuksia, jolla ei ole mitään tekemistä oireiden kanssa.
Voi olla ahdistavaa, jos oireet häiritsevät elämää eikä selkeää syytä löydy. Moni ei tyydy odottelemaan vaan hakeutuu toiselle ammattilaiselle.
Niin sanottu lääkärishoppailu saattaa hidastaa oikean diagnoosin saamista. Jos hakeutuu aina eri ammattilaisille, ei kenellekään muodostu oireista kokonaiskuvaa.
Asiantuntijoina Ilkka Kunnamo, yleislääketieteen erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Helsingin yliopiston dosentti Pekka Louhiala, lääketieteen etiikan dosentti, lääketieteen ja filosofian tohtori.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
