Kun tamperelainen Eeva Mäkelä, 66, jäi eläkkeelle, hän valmistautui uuteen elämänvaiheeseen myymällä talon tyttärelle ja kävi vuosikymmenten tavarakerrostumat läpi.
"Aa-ha, ja mihinkäs iskä ja minä sitten menemme, kysyin, kun tyttäreni ilmoitti, että he halusivat miehensä kanssa ostaa rintamamiestalomme.
Oikeasti olimme jo katselleet pienempiä asuntoja. 170 neliötä kolmessa kerroksessa oli liikaa kahdelle ihmiselle ja pienelle koiralle.
Aikakin oli otollinen muutolle. Miehelläni, jolla oli aiemmin rakennusalan yritys, oli aikaa tehdä tarvittavat remontit uudessa kodissa. Minä olin jäämässä pian eläkkeelle. Uusi elämänvaihe olisi mukava aloittaa uudessa kodissa.
”Kerrostaloon emme halunneet.”
Aluksi tutkailimme rivitaloasuntoja. Kerrostaloon emme halunneet, sillä 5-vuotias metsästyskoiramme Rokka tarvitsee hiukan omaa pihaa ja hyvät lenkkimaastot. Mies halusi autotallin moottoripyörälle ja työkaluille.
Rivarin sijaan löysimme asunto-osakeyhtiömuotoisen pienen erillistalon.
Yhtiössä jokaisella talolla on oma pieni piha, mutta yhtiömuodon ansiosta asuminen on muuten vähän kuin rivitalossa. Moni työ ja kustannus jaetaan naapureiden kanssa.
”Loppusijoituspaikkamme taitaa olla tässä.”
Talossamme kaikki tilat ovat kätevästi yhdessä tasossa. Lenkkipolut alkavat suoraan pihasta. Marketit ja kuntosali ovat kivenheiton päässä, ja bussit keskustaan kulkevat vartin välein. Tuumasimme, että loppusijoituspaikkamme taitaa olla tässä.
Kesällä 2023 myimme rintamamiestalomme tyttärelle. Kauppahinta oli ehkä hiukan alle markkinahinnan, mutta se riitti pienemmän talon osakkeiden ostoon.
”Karsimista riitti, kun neliöitä oli vain puolet vanhasta.”
Kun oma äitini aikanaan kuoli ja isä muutti hoivakotiin, heillä oli tallella kaikki äidin kauppaopiston kirjoista lähtien. Talon tyhjentämisessä oli järkyttävä urakka.
Siihen verrattuna oma muuttomme oli sujuva ja tehtiin ajoissa. Karsimista kuitenkin riitti, kun uudessa kodissa neliöitä oli vain puolet vanhasta.
Tavaraa meni huutokauppaan, nettikirppiksille, kierrätysryhmiin ja -keskuksiin. Kaatopaikalle veimme läjäpäin tavaraa, joka ei kelvannut kenellekään.
”Olimme keränneet yhteistä tavaraa taloon 27 vuotta.”
Muuttamiseen meni melkein koko syksy. Olimme ehtineet kerätä yhteistä tavaraa taloon 27 vuotta.
Nyt ajattelen, että nurkkien tyhjentämisen olisi voinut aloittaa vähän aikaisemmin. Moni ystävämme otti meidän urakastamme opikseen ja alkoi siivoilla varastojaan.
”Kotitöitä on nyt todella paljon vähemmän.”
Muuton ohella mieheni auttoi nuoria remontoimaan vanhaa taloamme uuteen uskoon. Hyvä niin. Ei tunnu yhtään haikealta käydä siellä hoitamassa lapsenlapsia, kun talo on ihan erilainen kuin ennen.
Bonnie Tyler -niminen robotti-imuri ja karvanpoistoaineen mukaan Immaciksi nimetty ruohonleikkuurobotti paiskivat hommia, kun istumme terassilla. Kotitöitä on nyt todella paljon vähemmän kuin aiemmin rintamamiestalossa.
”Maksamme yhtiövastiketta vähän yli 300 euroa.”
Asumiskulutkin ovat kohtuulliset. Maksamme yhtiövastiketta vähän yli 300 euroa, ja sähkölasku on kohtuullinen. Rintamamiestalossa meillä oli maalämpö, mutta yhden tammikuun sähkölasku oli silti 800 euroa.
Kun naapurit ovat samassa taloyhtiössä, talo on helppo jättää heidän katsottavakseen ja lähteä reissuun.”
Tämä on tiivistelmä ET-lehdessä 15/25 julkaistusta jutusta, jossa omasta eläkkeelle jäämisestään kertovat myös Anne Veinola Helsingistä ja Hannele Maatsola Kiuruvedeltä. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun tai tilaa lehti tästä.
