ET-lehden lukijaa huolettavat aivoissa havaitut muutokset ja sukurasite. Miksei hän niistä huolimatta pääse neurologin tutkimuksiin? ET-lehden omalääkäri vastaa.

"Olen huolissani aivoterveydestäni. Sairastin aivotulehduksen kolmekymmentä vuotta sitten. Kesti kauan ennen kuin moninaisille oireilleni löydettiin selitys. Jalat menivät alta, oli näköhäiriöitä ja paineen tunnetta päässä, muun muassa.

Pään kuvauksessa näkyy nyt epämääräisiä muutoksia, joiden itse arvelen jääneen tuosta sairastamisesta. Näitä muutoksia ei ole tarkemmin tutkittu.

Aivoissani näkyviä muutoksia ei ole tarkemmin tutkittu.

Sisarellani on MS-tauti, äitini menehtyi aivoverenvuotoon, toisella sisarella oli epilepsia nuorempana ja isän suvussa on Alzheimeria ja vaskulaarista dementiaa sekä Parkinsonia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen omin varoin kuvauttanut aivoni kahdesti ja teettänyt muistitutkimuksia. Jotain hitautta tutkimuksissa todettiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eikö minun pitäisi päästä näillä tiedoilla neurologin tarkempiin tutkimuksiin? Aina puhutaan siitä, että tutkimukset ja hoidot pitää käynnistää aivo-oireissa mahdollisimman varhain."

Lea

Tottahan tuo on, mitä lopuksi sanot. Julkisella terveydenhuollolla ja sairaaloiden erikoispoliklinikoilla ei vain tahdo olla resursseja vastata tilanteisiin.

Jos sairaalan neurologi lukisi kertomuksesi lähetteen muodossa, hän todennäköisesti palauttaisi lähetteen lähettävälle lääkärille ja toteaisi, että heillä ei ole tarjota tilanteeseen mitään, mitä avohoidossa ei voitaisi tehdä.

Se tarkoittaa panostamista aivoterveyden kannalta fiksuihin elintapoihin ja riskitekijöiden hoitoon. Niitä ovat verenpaineet, kolesterolit, ruokavalio ja liikunta, siis näitä sinullekin hyvin tuttuja, mutta olennaisen tärkeitä juttuja.

Avohoidossa panostetaan fiksuihin elintapoihin ja riskitekijöiden hoitoon.

Ymmärrän että tulevaisuus huolettavaa sinua, mutta tulevaa on vaikea ennustaa, vaikka mitä tutkimuksia tehtäisiinkin.

Sen tähden itse huoli on se asia, jonka kanssa soisi huolestuneen herkästi lähtevän liikkeelle. Luulenpa, että psykologin kanssa teillä syntyisi hedelmällinen vuoropuhelu.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 18/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla