Voi, poikapolo pohjoisen,
mediat alati ohjetta
uutta ja uutta
sinulle tyrkyttää ja tarjoilee,
miten pitäis pidellä
Suomen suloneitokaista,
jotta ois tyttö tyytyväinen.

Vähemmästäkin vihastuu,
sormi suuhun solahtaa,
raapii päänsä ruvelle,
metsien mies kuin mies.
Huomioi, ja hellittele,
kivet, kannot polultaan viskele,
pysähdy paikalles, kuuntele,
sano kiitos, kehuskele,
kumppania kunnioita,
syleilyysi sulje, voita
oma itseis, ilon pipanoita
jaeskele, tuhlaa tunteita.

Voi, poikapolo pohjoisen,
montakin on ohjetta oivaa,
miten pitäis pidellä
Suomen suloneitokaista,
jotta ois tyttö tyytyväinen.
Mutta teetpä niin tai noin,
anna arvo armaallesi,
laske käsi harteillensa,
kuiskaa korvaan kukkaisesti:
"Olet uneni ainut, uniikki,
josta en herätä ikinä tohtisi..."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla