Santeri Moltsin käy koputtamassa ystävänsä ovea, mutta tämä on mustikassa.

Kuittisen kylässä Aunuksen Karjalassa on lämpimänä kesäiltana jotain taianomaista, menneen maailman tunnelmaa. Ilmassa leijuu vieno saunanlämmityksen ja sireenien tuoksu.

Lähden tallustelemaan kyläraittia, jossa kaikki vastaantulijat huomioivat minut: tervehtivät karjalan kielellä tai venäjäksi, ja pysähtyvät juttelemaan. Paikalla on paljon kaupungista tulleita, kesälomaa viettäviä lapsenlapsia, vunukoita.

Kohtaamisen helppous rentouttaa turistinkin, ja alan hymyillä ja katsoa tapittaa kaikkia silmiin. Kylän värikkäät puutalot ovat syötävän suloisen näköisiä. Kaunis kesä ja iloiset ihmiset saavat puutarhat näyttämään paratiisilta, vaikka talvella näkymä on varmasti ankeampi.

Saavumme kylää halkovalle Megrera-joelle, jonka törmällä istuu ukko tupakilla. Helteisessä kesäillassa en voi vastustaa pikaista kastautumista. Uidessa tutustun kymmenvuotiaisiin tyttöihin, jotka haluavat harjoitella kanssani englannin puhumista.

Piipahdan pienessä kaupassa ostamassa Baltika-oluen. Samasta oven avauksesta kauppaan tuodaan tuoretta leipää puulaatikossa. Kuittisessa on muuten kolme ruokakauppaa, vaikka asukkaita ei ole kuin muutama sata.

Jatkamme matkaa ja näemme pariskunnan maalaavan vihreää taloa. Venäläinen poppi raikaa autostereoista. Svetlana Polupehova ja hänen miehensä Alik Ismi poseeraavat meille auliisti. Ylitän itseni sönkkäämällä 30 vuoden takaista kouluvenäjää. Eleitä vaan peliin, ja ymmärrys syntyy avoimuudella ja uteliaisuudella.

Svetlana Polupehova ja Alik Ismi maalaavat taloaan mahtavan vihreäksi.
Svetlana Polupehova ja Alik Ismi maalaavat taloaan mahtavan vihreäksi.

Seuraavan talon pihalla Tatjana Arhipova pesee räsymattoja, ja miehensä Sergei Arhipov juttelee naapurin kanssa aitaan nojaten.  

Naapurin pihapiiri on räjäyttävän värikäs! Tamara Nemolotova on maalannut sadunomaisilla hahmoilla niin talonsa, saunansa kuin kanalansa. Vanha romu-Ladakin on koristemaalattu, ja piha on täynnä hassua kierrätystaidetta: muovisista vesikanistereista tehtyjä possuja, eläinhahmoiksi maalattuja tynnyreitä.

– Olen matematiikan opettaja, mutta sisälläni asuu pieni taiteilija, Tamara nauraa.

Olen saanut kutsun tulla syömään ja saunomaan Tamaralle. Hän on laittanut pöydän koreaksi.

Mummon lämmin kyly

Tamaran kyly eli sauna on tunnelmallinen, ja paljon isompi kuin suomalaissaunat. Hän on rakentanut pienen uima-altaankin kylyn eteen.

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen yöpyy Tamaran tuvassa. Vilvoitellessaan saunan terassilla hän kertoo jo lapsena Kerimäellä kuulleensa kotikylän vanhusten tarinoita rajantakaisen Karjalan laulumaista.

– Alue tuntui olevan lähellä mutta kaukana. Tutkailin pikkupoikana pieniä sahalaitareunaisia tsasounan kuvia, ja alkukipinä Karjala-innostukseen syttyi.

Kiinnostus ei ainakaan vähentynyt, kun Heikki opiskeli historiaa ja ryhtyi opettajaksi.

– Tulin Aunukseen ensimmäisen kerran 1997 seurakuntaryhmän mukana. Neukkutyylinen hotelli Olonia oli täysi, ja minulle alettiin etsiä kotimajoitusta.

Lopulta Heikin luo ajoi nuori poika Ladalla hirvittävää vauhtia. Vanha huivipäinen mummo istui etupenkillä.

– Minut tuotiin Kuittisiin, 16 kilometrin päähän kaupungista. Sauna oli lämpimänä, mummo tarjosi ruokaa ja mankeloiduissa lakanoissa vaivuin nopeasti uneen. Aamulla heräsin karjan kelloihin, ja tuli samanlainen tunne kuin lapsuudessa. Ikuinen rakkaus kylään syntyi tuolloin.

Kuittisen kylässä on kahdeksan vapaana kulkevaa lehmää.
Kuittisen kylässä on kahdeksan vapaana kulkevaa lehmää.

Seurakunnan matkalla tehtiin paljon vapaaehtoistyötä, ja koteihin vietiin tarpeellista tavaraa kiukaista vaatteisiin.

– Olin usein järjestöjen ja seurakunnan matkoilla apuna, koska ne tekevät pyyteetöntä työtä. Veimme täällä kylällä tavaraa tarvitseville. Ne olivat avartavia matkoja, meitä oli yleensä pari kolme äijää kantoapuna. Yövyin aina perheissä ja pääsin sisään ihmisten elämään. Kontaktit ovat harventuneet, sillä väkeä on kuollut vanhemmasta päästä, mutta onneksi on vielä 2–3 kyläpaikkaa.

Avustustoimintakin on hiukan hiipunut, koska nykyisin rajan yli saa tuoda vain vähän tavaraa. Sallitut kilomäärät ovat todella alhaisia.

Hauskan illan jälkeen kävelemme valokuvaaja Karoliinan kanssa majapaikkaamme, Santeri, 77, ja Sandra, 81, Moltsinin kodin kammariin.

Suomalaiskoulun kasvatti

Havahdun aamulla Santerin ja Sandran ääniin tuvassa. He ovat nousseet aikaisin. Santeri keittää tsajua, Rizik-kissa leikkii pallolla ja vanhukset puhuvat keskenään pehmeää karjalan kieltä. On ihana rauha, kuin mummolassa lapsena. Huoneessani on gobeliini seinällä ja pitsiverhot ikkunassa.

Nousemme aamupuurolle, jonka painikkeena saamme Santerin tekemää mustikkahilloa. Hän on innokas marjastaja ja kotipuutarhuri. Sandran jalat ovat niin huonossa kunnossa, että hän ei metsään enää pääse.

Santeri toi Sandralle mustikkaiset tuliaiset metsäreissulta.
Santeri toi Sandralle mustikkaiset tuliaiset metsäreissulta.

Santeri oli aikoinaan sovhoosissa kuorma-autonkuljettajana, Sandra kyläkoulun opettajana. Heidän kotinsa on vuonna 1965 sohvoosin työntekijöille rakennettu soma talo. Sisään tulee kylmä vesi, ja huussi ja kyly ovat pihalla.

– Olen asunut koko ikäni tässä kylässä, jossa suurin osa on karjalaisia perheitä. Kaupungin hulinaan en ole koskaan halunnut, Santeri toteaa.

Sandran ja Santerin pojat VolodjaValera ja Juri asuvat Aunuksessa, Petroskoissa ja Pietarissa. He käyvät kerran kuussa auttamassa. Pojat osaavat hyvin karjalaa, mutta neljä vunukkaa eivät enää puhu sitä, Santeri kertoo. Sandra kävi kolmanteen luokkaan asti suomalaista kansakoulua, kun suomalaiset miehittivät Itä-Karjalan. Koska kaikki puhuivat karjalaa, oli suomea helppo oppia.

– Opettajamme oli suomalainen Saimi, joka kutsui minut usein luokseen kylään. Hän meni naimisiin suomalaisen upseerin kanssa ja sai pojan Aunuksessa.

Joitain vuosia sitten Saimin poika kirjoitti paikallislehteemme, että muistaako kukaan suomalaisia opettajia. Kirjoitin, lähetin kuviakin ja poika kävikin täällä pari kertaa, Sandra muistelee.

– Noin 15 vuotta sitten täällä alkoi käydä tutkijoita kyselemässä suomalaissotilaiden lapsista ja karjalaisista lauluista. Viime vuosina kävijät ovat vähentyneet.

Moltsinit toteavat 1960–70-luvuilla kyläläisten elämän olleen mallillaan. Sovhoosissa oli kunnon palkat, ja ihmisillä alkoi olla varaa ostaa jääkaappeja ja pesukoneita.

Nyt ruoan hinta nousee joka viikko Krimin ja Ukrainan tilanteen takia.

Ladalla liikenteeseen

Santeri pyyhkii Ladastaan pölyt joka päivä ja ajaa auton aina talliin.

– Aloin jonottaa ensimmäistä Mosseani vuonna 1973. Sain sen kahden vuoden, kahden kuukauden ja 19 päivän odotuksen jälkeen. Se maksoi 5 023 ruplaa, ja ajoin sillä kuusi vuotta. Tällä Ladalla olen ajanut yhdeksän vuotta, hän toteaa ylpeänä.

Lähden Santerin, Heikin ja Karoliinan kanssa tutkimaan lähiseutuja.

Ensin rämmimme metsään katsomaan jatkosodan aikaista PSS-linjaa.

– Nämä taisteluasemat ja korsut rakennettiin jatkosodan aikana välillä Pisi–Saarimäki–Sammatus. Mutta niistä jouduttiin luopumaan melko nopeasti, koska puna-armeijan suurhyökkäys eteni Karjalan kannaksella Valkeasaaressa kesäkuussa 1944, Heikki kertoo.

Nyt luonto on vallannut linjan ja maasto on upeaa mustikkametsää. Santeri kertoo täällä asuneen paljon suomalaisia sotilaita sodan aikana.

– Me lapset kuljimme metsässä, ja sotilaat kutsuivat meidät syömään ja antoivat kotiin vietävääkin.

Jatkamme Sammatuksen kylään, jossa asuu pari perhettä talvella, kesällä 40 ihmistä. Käymme koputtelemassa Santerin ystävän Valerin ovea, mutta hän lienee mustikassa.

Sammatuksessa on kylän hautausmaa, vanhoja suomalaisten rakentamia bunkkereita ja sotamuistomerkkinä tankki. Paikalla käytiin juhannuksena 1944 kova taistelu.

– Täällä opeteltiin 1940-luvulla uutta valutekniikkaa, jota sitten käytettiin Salpalinjan rakentamisessa, Heikki kertoo.

Santeri puolestaan kertoo tarinan pysähtyessämme vanhan talon eteen. Talossa asui aikoinaan Anni, joka sai sota-aikana lapsen suomalaisen miehen kanssa.

– Mies tuli vuonna 1991 etsimään poikaansa. Anni ohjasi hänen pojan luo, mutta tämä oli sammunut humalaansa eivätkä he siis edes tavanneet. Venäläinen kohtalo, tuumii Santeri, joka ei ole viinamäen miehiä lainkaan.

Aunuksen musiikkifestivaalien näyttämönä toimii kaunis kylämiljöö.
Aunuksen musiikkifestivaalien näyttämönä toimii kaunis kylämiljöö.

Karjala elää praasniekassa 

Seuraavana päivänä matkaamme Suuren Selän kylään, jossa vietetään Iljan päivän praasniekkaa 2.8. Kylämiljöö 1800-luvun hirsitaloineen on ainutlaatuisen kaunis.

– Iljan päivä on puoliksi kesää, puoliksi syksyä. Yleensä nostan silloin perunat. Juhlia vietetään eri kylissä eri viikonloppuina, Santeri selittää.

Aunuksen musiikkifestivaalit on järjestetty jo viitenä kesänä. Kuoroja, esiintyjiä ja soittajia tulee niin Suomesta kuin Aunuksen alueelta. Konserttiareena on aurinkoinen pihapiiri. On yksi kesän kuumimpia päiviä, lähes 30 astetta.

Karjalainen kansanmusiikki sopii kyliin kuin nenä päähän. Karjalan tasavallassa festivaalia koordinoi Intra-säätiö, Suomen puolella Pohjanmaa-Karjala ry.

– Tapahtumat on hajautettu kyliin, missä karjalaa puhuvat ihmiset elävät. Konserttien juonnot ja esitykset ovat karjalaksi. Tämä on tietoinen valinta, vaikka yleisössä on paljon suomalaisia ja venäjänkielisiä. Karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin kohottaminen on yksi festivaalin tavoitteita, kertoo vaasalainen puuhamies Antti Koski

Sisarukset Vera ja Nadesda kastelevat pientä sipulipeltoaan kevätillassa.
Sisarukset Vera ja Nadesda kastelevat pientä sipulipeltoaan kevätillassa.

Kulkurin valssi suomeksi 

Viimeisenä iltana ajamme pöliseviä hiekkateitä pitkin Kuujärven Paloniemen kylään. Sen kauneudesta runoilija Yrjö Jylhä loihti sanailemaan: Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu, Kuujärven rannoilla karsikkopuu, pilviä päin kuvastuu.

Kylä kylpee ilta-auringossa. Siellä ei asu enää yhtään vakituista asukasta. Mutta kesällä se herää henkiin, kun pietarilaiset ja petroskoilaiset saapuvat kesänviettoon.

Sisarukset Vera Petuhova ja Nadesda Piskunova kastelevat pientä sipulipeltoa ja ryhdymme heidän kanssaan juttusille. Kun he kuulevat meidän olevan Suomesta, he alkavat huutaa naapurin rouvaa paikalle. Hän osaa kuulemma suomea, koska kävi suomalaista kansakoulua.

Lilja Semjonovna, 85, köpöttelee pihalle ja istuu penkille Anastasia Tsevtkovan, 86, viereen. Lilja kertoo asuvansa Petroskoissa, mutta viettää kesää lapsuudenkodissaan sukulaisten kanssa. Vera ja Nadesda yllyttävät Liljaa puhumaan suomea. Hyväntuulinen mummo sanoo nauraen venäjäksi, että ei hän enää muista mitään.

Anastasia Tsevtkova, 86, ja Lilja Semjonovna, 85, asuvat Petroskoissa, mutta viettävät kesää Kuujärven kylässä.
Anastasia Tsevtkova, 86, ja Lilja Semjonovna, 85, asuvat Petroskoissa, mutta viettävät kesää Kuujärven kylässä.

Mutta yhtäkkiä hän puhkeaa laulamaan Kulkurin valssin suomeksi. 

Hetkessä on jotain pysäyttävää, ja me kaikki hiljennymme kuuntelemaan. Lopulta yhdymme mukaan, kun Lilja unohtaa joitain sanoja. Lilja ei ole puhunut suomea 70 vuoteen.

Tästä ihmeellisestä ja koskettavasta tapaamisesta innostuneena yritämme saada Liljan laulun videolle. Vera ja Nadesda eivät malta olla hiljaa, vaan maanittelevat mummoa. Nauramme kaikki tilanteelle, ja lopulta laulamme kaikki yhdessä Miljoona ruusua, he venäjäksi ja me suomeksi. 

Tämä kohtaaminen kruunasi koko matkan. Ja minä päätin mennä työväenopistolle parantelemaan venäjän taitojani.

Kun seuraavana aamuna olemme lähdössä Moltsineilta pois kohti Suomea, kehottaa Sandra kaikkia istumaan hetkeksi paikalleen.

– Niin mieli rauhoittuu tulevaan, kohtaamaan uutta. Tämä on karjalainen tapa, hän sanoo ja halaa meitä läksiäisiksi.

Kuittisen kylä kukoistaa kesällä.
Kuittisen kylä kukoistaa kesällä.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 9/2015.

Mitä tulee, kun yhdistetään camping ja glamour? Glamping. Se tarkoittaa majoitusta ylellisessä puumajassa tai untuvapeiton alla safariteltassa.

Saan tarkat ohjeet: ensin pesään pannaan neljä brikettiä. Kymmenen minuutin päästä lisätään halkoja. Suihkun kamiina lämpiää nopeammin, sinne riittää puoli syliä minihalkoja. Suljen teltan narut ja pian sisälämpötila alkaa nousta.

Olemme Englannissa, Longlands Farmin telttakylässä. Vaikka luksusteltassa ollaankin, kuuluu pikkuhuhkiminen leirielämään. Täällä se on helppoa. Ei tarvitse sytytellä märkiä puita eikä käyttää kirvestä. Tulitikut ovat kauniissa kotelossa.

Panen teekannun liedelle ja sytytän lyhdyt sekä kynttilät. Nyt on aikaa istahtaa sohvalle tunnelmoimaan.

Etukäteen tilattu päivällinen haetaan korissa honesty shopista, rehellisyyden kaupasta. Sieltä saa muutkin tykötarpeet vaikka keskellä yötä. Ostokset kirjataan ylös ja maksetaan lähtiessä.

Luksusteltta lämpiää kamiinan avulla.
Luksusteltta lämpiää kamiinan avulla.

Englannissa ruokalistalla on yleensä ainakin yksi etninen ruokalaji, vaikkapa intialainen curry. Niin täälläkin - keittolevyllä porisee pian riisi ja lämpiää kanakorma. Alkupalaksi korista löytyy sinisillä orvokeilla ja punaisilla koristekrasseilla somistettu salaatti. Jälkiruuaksi napsaisemme terassin yrttiruukusta minttua ja juomme yrttiteetä kauniiden omena- ja suklaapiiraiden kera. Ne on valmistanut kylän oma leipuri.

"Tuntuu, että täällä voi nukahtaa onnellisena."

Lue myös toisesta Englannin glamping-majoituksesta! Tällainen on luksuspuumaja 

Öinen näytös

Pilkkopimeässä hiivin terassille. Kutsun myös matkakumppanini katsomaan: sadattuhannet tähdet loistavat kirkkaina tummalla taivaalla. Valoja ei ole missään, olo on kuin erämaassa.

Olen kuullut paikkaa ympäröivän Exmoorin kansallispuiston "pimeysturismista"- paikkaa varjellaan valosaasteelta - mutta tämän kaltaista näytöstä en osannut kuvitellakaan.

Pujahdan kaksinkertaisen untuvavällyn alle sänkyyni, jossa on rautapääty. Kuumavesipullo lämmittää jalkoja. Tuntuu, että täällä voi nukahtaa vain onnellisena.

Aamulla pitkitän nousemista, sillä yön jälkeen teltassa on kirpakan viileää. Teen nopeasti tulen kamiinaan ja menen takaisin lämmittelemään peiton alle.

Saappaatkin saa lainaksi, jos omia ei ole mukana.
Saappaatkin saa lainaksi, jos omia ei ole mukana.

Aamuauringon säteet kultaavat niityt, kun istahdan terassille nauttimaan aamiaisesta. Teltassa ei ole jääkaappia, mutta isot kylmäpatruunat pitävät ruuat viileinä. Olen hakenut pikkukaupasta illalla valmiiksi kreikkalaista jugurttia ja kotitekoista mysliä. Tee- ja kahvitarpeet ovat perusvarustusta.

Pian kuulen terassilta kevyttä tassuttelua, kun naapuriteltan karvaturri tulee tervehtimään. Luksusteltta-alueella voi päästää lemmikkinsä vapaaksi heti aamusta. Englantilaiset rakastavat koiria, ja niihin suhtaudutaan ystävällisesti. Harva jättää uskollista ystäväänsä kotiin edes loma-ajaksi. Niinpä melkein joka majapaikkaan saa viedä lemmikin mukanaan, joissakin paikoissa tosin lisämaksusta.

Lontoolaisen Bellan unelma

Longlands Farmin omistaja Bella Given vuoroin rupattelee vieraiden kanssa ja vuoroin juoksee kuskaamassa lapsiaan kouluun ja harrastuksiin. Hän on tyytyväinen elämänmuutokseensa. Neljä vuotta sitten Bella ja hänen aviomiehensä Richard jättivät kiireisen Lontoon ja muuttivat keskelle vehreitä kukkuloita ja laiduntavia lammaslaumoja.

"Halusin perustaa erikoisen paikan, en tavallista leirintäaluetta."

Bella vaihtoi puutarhasuunnitelijan ja markkinointijohtajan työn telttakylän pyörittämiseen. Mies jatkaa juristin työtä Lontoossa. Hän ajaa noin neljän tunnin matkan töihin tiistaisin ja palaa takaisin torstai-iltaisin. Bellaa auttaa ystävän sisar, joka muutti samaan aikaan perheen kanssa Pohjois-Devoniin.

Bella Given on telttaleirin emäntä.
Bella Given on telttaleirin emäntä.

– Rakastan tätä! Alusta alkaen halusin perustaa erikoisen paikan, en vain tavallista leirintäaluetta. Vieraat ovat poikkeuksetta mukavia. Kun eräs nuorten ryhmä tuli viettämään 21-vuotissyntymäpäiviä, olin hiukan huolissani, mutta turhaan. He käyttäytyivät oikein hyvin, Bella kertoo hymysuin.

Hän paljastaa, että monet vieraista eivät ole koskaan harrastaneet telttailua, eivätkä välttämättä koskaan tulisi edes ajatelleeksi sellaista. Mutta kun teltassa on mukava sänky ja lämmin peitto, kokeilukynnys laskee.

Vaeltamaan kalliojyrkänteelle

Lampaat määkivät vaimeasti viereisellä jyrkällä rinteellä. Ääntely kuuluu teltan kangasseinän läpi.

Niityn ajaa laitumeksi traktorilla kylän ainoa traktorikuski, joka suostuu uhmaamaan painovoimaa. Ennen urakkaa traktoriin täytyy kiinnittää paino estämään menopelin kaatuminen.

Bella kertoo, että miehellä riittäisi töitä ympäri vuorokauden, sillä melkein jokaisella kyläläisellä on samankaltainen, melkein pystysuoralla vuorenrinteellä oleva pelto, jota kukaan muu ei pysty hoitamaan. Lampaatkin toki hoitavat maisemaa, mutta ilman traktoria pellot metsittyvät nopeasti.

Laiskan aamun jälkeen alan suunnitella päivän ohjelmaa. Menenkö Woolacomben rannalle, jonka matkailupalvelu Tripadvisorin käyttäjät valitsivat Englannin parhaaksi tänä ja viime vuonna? Vai lähdenkö patikkaretkelle?

Walking on englantilaisten kansallisharrastus. Ruutupaitoihin ja vaellushousuihin pukeutuneita iäkkäitä patikoijia koirineen tulee vastaan tuon tuosta. Englantilaiset eläkeläiset ovat muutenkin aktiivisia. Reilu miljoona yli 65-vuotiasta on valinnut työelämään jäämisen, kun lain määräämästä eläkeiästä luovuttiin 2011. Osapäivätyö ja vapaaehtoistyö ovat suosittuja.

Exmooren kansallispuistoa halkova South West Coast Path on yli tuhannen kilometrin pituinen patikointireitti. Poimin reitiltä parhaat palat Woolacomben rannan lähellä.

Polku kulkee Atlantin rannikolla henkeäsalpaavan jylhissä maisemissa kallionjyrkännettä pitkin. Tämä on ihan muuta kuin tavallisin mielikuva sumuisesta nummien Englannista. Aurinko paistaa ja aallot pauhaavat kaukana alhaalla.

Exmooren kansallispuiston näkymät ovat huimat.
Exmooren kansallispuiston näkymät ovat huimat.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2016.

Dublinista löytyy jokaiselle jotakin. Kokosimme kymmenen menovinkkiä Irlantiin suuntaavalle. 

1. Livemusiikkia pubissa

Dublinissa livemusiikin fiilistely pubissa kuuluu asiaan, ehdottomasti! Musiikkia löytyy Temple Barista, mutta kannattaa uskaltautua myös hieman kauemmas ydinkeskustasta. Suosittuja paikkoja ovat esimerkiksi Irlannin vanhin pubi Brazen Head tai Smithfieldin kaupunginosassa sijaitseva Cobbelstone.

2. Iltapäiväteetä

Äidin ja tyttären huippuelämys Dublinin-matkalla on iltapäivätee eli afternoon tea, jota tarjoavat monet hotellit. Esimerkiksi viiden tähden The Westinissä tunnelma on hienostunut, muttei kuitenkaan jäykkä. Kannattaa myös kokeilla uutuus, Vintage Tea Tours, joka tarjoilee iltapäiväteen vintage-bussin kyydissä.

3. Shoppailu Creative Quarterissa

Grafton Street on Dublinin suosituin ostoskatu, mutta sen sivukujille kannattaa myös eksyä. Powerscourt Centre on Dublinin kaunein ostoskeskus ja sen ympäristössä, joka tunnetaan Creative Quarterina, löytyy ihania uniikkeja putiikkeja. Ympäristössä on myös viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita.

4. Vierailu Guinness Storehousessa

Dublinin suosituin turistikohde on Guinness Storehouse. Paikka on hauska kokemus. Kierroksella pääsee kaatamaan hanasta oman Guinness-tuopillisen aivan oikeaoppisesti. Kierroksen kruunaa Guinnessin nauttiminen seitsemännen kerroksen Gravity-baarissa, josta aukeaa huikea näkymä kaupungin yli. 

5. Aamupäivä puistossa

Jos ilmat suosivat, on mukava levähtää shoppailun lomassa St. Stephen’s Green puistossa, joka sijaitsee Grafton Street –ostoskadun päässä. Puiston ympäristössä voi myös ihastella Yrjöjen ajan rakennuksia. Phoenix Park taas on yksi Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista. Siellä sijaitsee Dublinin eläintarha, mutta kauriita voi nähdä myös puistossa.

6. Trinity Collegen kirjasto

Trinity Collegen sisäpihalla kannattaa piipahtaa, mutta erityisesti yliopiston kirjaston The Long Room tekee vaikutuksen. 1700-luvun alussa rakennetussa kirjastossa on nähtävillä myös legendaarinen Book of Kells.

7. Tunnelmointia katedraalissa

Dublinissa on kaksi keskiaikaista katedraalia, joista vanhempi on Christ Church Cathedral. Toinen on St. Patrick’s Cathedral, jossa kuoron laulun kuuntelu on vaikuttava kokemus.

8. Cocktailit Café en Seinessä

Grafton Streetin lähettyvillä sijaitsevassa kahvilassa Café en Seinessä on mukava nauttia cocktailit vaikka shoppailun lomassa. Kattava drinkkimenu ja mahtipontinen art deco-tyylinen sisustus tekevät vaikutuksen.

9. Kierros vankilassa 

Kiehtovan katsauksen Irlannin historiaan tarjoaa Kilmainham Gaolin vankila, joka on ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Kierros on suosittu joten liput kannattaa varata etukäteen.

10. Päiväretki Howthin kalastajakylään

Dublinin keskustan ulkopuolelle kannattaa lähteä haistelemaan meri-ilmaa. DART-junalla pääsee kätevästi moniin Dublinin merenrantakyliin, joista yksi on viehättävä Howthin kalastajakylä. Täällä voi bongata hylkeitä ja rantakalliolta 170 metrin korkeudesta näkee Wicklown vuorille saakka.
 

Juutinrauman silta on niin kiinnostava, että se sai oman tv-sarjan. Sen päässä odottavat Malmön upeat rannat, puistot, ravintolat ja ihmiset.

Alkusanat

"Kävin merellisessä Malmössä talvella ja päätin palata sinne kesällä. Polkupyörällä pääsee kätevästi vaikka rannalle, puistoihin, oopperaan ja ostoksille.

Eteläeurooppalaisuus tuntuu ja näkyy, ja tunnelma on rennompi kuin Tukholmassa. Monikulttuurisuudesta kertovat värikkäät ravintolat ja ruokapuodit. Möllevångenin alueella voi syödä kymmenien ruokakulttuurien helmiä. Ravintolassa syöminen on edullista. Hienoja maamerkkejä on kiva katsella."

Reija Ypyä, toimittaja

5 syytä lähteä Malmöön

  1. Lentoaika Helsingistä vain pari tuntia.
  2. Erilaista, eteläeurooppalaista Ruotsia. Rennompi tunnelma kuin Tukholmassa.
  3. Tekemistä kaikille! Puistoja, rantoja, oopperaa ja ostoksia.
  4. Kävely ja pyöräily on helppoa Malmössä.
  5. Mielenkiintoinen, monikulttuurinen ja värikäs. Tämä näkyy myös ruokakulttuurissa.

Malmö sopii kulttuurista kiinnostuneelle uteliaalle matkailijalle, joka on jo nähnyt Berliinin ja haluaa pitää hauskaa lähellä.

Lilla torgin baareissa saa ystäviä.
Lilla torgin baareissa saa ystäviä.

Hyvä tietää

  • Nopeinta on lentää Kööpenhaminaan ja hypätä Kastrupin lentokentältä junaan, joka ajaa Malmöhön Juutinrauman siltaa. Edestakainen lento Helsingistä alkaen 69 e. Junamatka kestää puoli tuntia, 11 e.
  • Malmö on aika pienikokoinen. Keskustasta kaupungin reunalle on noin 10 km. Kävellenkin pärjää, mutta pyörä on paras kulkuväline. Pyöräteitä on 490 km. Esimerkiksi Travel shop vuokraa pyörän kolmeksi päiväksi, 40 e.
  • Bussissa ei voi maksaa käteisellä. Lataa Skånetrafiken-sovellus älypuhelimeesi ja voit helposti ostaa kaikki matkaliput luottokortilla. Voit myös ostaa rautatieasemalta 24 tai 72 tunnin bussilipun. Hinnat 7 ja 17 e.
  • Takseilla on kiinteät hinnat. Esimerkiksi puolen tunnin matka Malmön rautatieasemalta Kastrupin lentokentälle Tanskaan maksaa noin 90 e. taxiskane.com
  • Julkinen liikenne ja ravintolassa syöminen ovat edullisempia kuin Suomessa. Paikallisten mukaan Malmön hintataso on Tukholmaa alhaisempi.
  • Ruotsin kruunuja kannattaa vaihtaa mukaan vaikkapa Forexin toimistossa. Suomalainen debit/credit-pankkikortti kelpaa Ruotsissa lähes kaikkialla.
  • 1 kruunu = 0,11 euroa.

Rautatieaseman pyöräparkki täyttyy aamulla nopeasti.
Rautatieaseman pyöräparkki täyttyy aamulla nopeasti.

Kolme hotellia

Kallis: Clarion Hotel

Moderni keskustahotelli, upea näköala joka huoneesta. Monipuolinen aamupala englantilaisesta vegaaniseen vaihtoehtoon. 2 hh alkaen 126 e. 

Halpa: Grand Hotel Garden

Aivan keskustassa. Mukavat huoneet, hyvä buffetaamiainen, viehättävä kattopuutarha. Asukkaille ilmainen sauna ja kuntosali. 2 hh alkaen 74 e. 

Yllättävä: First Camp Malmö

Meren rannalla olevissa mökeissä on kylpyhuone ja minikeittiö, kalustettu patio ja oma pysäköintipaikka. Keskustaan 10 km. Näkymät Juutinrauman sillalle. Yöpyminen 125 e, peti neljälle.

Clarion Hotel kurkottaa 85 metriin.
Clarion Hotel kurkottaa 85 metriin.

Tutustu malmöläiseen

Kansanluonne: Malmöläinen on kohtelias, kepeän iloinen ja positiivinen, kuten muutkin ruotsalaiset. Tanskalaisvaikutteita ovat rentous ja puheliaisuus. Malmöläinen kertoo mielellään mielipiteensä.

Arvot: Avoimuus, tasa-arvo, ympäristötietoisuus ja terveet elämäntavat. Elävä, suvaitseva monikulttuurisuus. Malmö on Ruotsin monikulttuurisin kaupunki.

Kehu tästä: Malmöläiset ovat ylpeitä kaikki kulttuurit kattavasta ravintolatarjonnastaan. He ovat myös trendien edelläkävijöitä esimerkiksi kevyen musiikin alalla.

Tabu: Rakkaus jalkapalloon on suurta. Paikallinen julkkis, jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovic, 34, on kaiken arvostelun yläpuolella. Älä missään tapauksessa epäile 34-vuotiasta liian vanhaksi Ruotsin maajoukkueeseen.

Möllevångs-torget on herkkuparatiisi.
Möllevångs-torget on herkkuparatiisi.

Sosiaalinen pelisääntö: Tervehdi, kysy "hur mår du?" ja rupattele. Ruotsissa vältellään riitoja ja neuvotellaan. Älä töksäytä totuutta pöytään.

Juuri nyt: Rakenteilla on uusi kauppahalli ja pyöräilijöihin erikoistunut hotelli.

Oho!

  • Malmöläinen hakee oluensa ja viinansa Saksasta noin 250 kilometrin päästä.
  • Moni tanskalainen asuu Malmössä, jossa asunnot ovat halvempia kuin Tanskassa. Toisaalta moni malmöläinen käy Tanskassa töissä parempien palkkojen takia.
  • Puolet asukkaista on alle 36-vuotiaita. Kolmasosa asukkaista on maahanmuuttajia. Maahanmuuttajia on 177 eri maasta.
  • Silta Tanskaan, yliopisto ja uudisrakentaminen selittävät kaupungin menestyksen.

VIihtyisä Far i hatten -ravintola sijaitsee Folkets parkissa.
VIihtyisä Far i hatten -ravintola sijaitsee Folkets parkissa.

Ekaa kertaa Malmössä? Nämä on pakko kokea

1. Juutinrauman silta 

Televisiosarja Sillasta tuttua näkymää voi katsella Ribersborgsin hiekkarannalta tai vuonna 1892 avatun kylpylaitoksen Ribersborgs Kallbadhusin saunasta ja uimapaikalta. Siltaa voi ihailla myös trendikkään Västra Hamnen -kaupunginosan ravintoloiden terasseilta vaikkapa kuohuviiniä siemaillen. Samoilta terasseilta näkyvät kaupungin hienoimmat auringonlaskut.

2. Lilla torg -aukio 

Sekä matkailijat että paikalliset suosivat söpöä vanhankaupungin aukiota, jossa on paljon terassikahviloita ja -ravintoloita. Hedmanska Gården -sisäpihalla on kiinnostavia käsityöpuoteja ja taidegallerioita. Parinsadan metrin päässä alkaa kauppoja pursuava kävelykatualue.

3. Turning torso -rakennus 

Vuonna 2005 valmistuneen, 190 metriä korkean rakennuksen runko kiertyy hauskasti kiemuraksi 90 astetta akselinsa ympäri. Kerroksia on 54, alimmissa kerroksissa on toimistotilaa ja ylemmissä sekä asuntoja että toimistoja. Muutamina viikkoina elokuussa Torsoon järjestetään tutustumiskäyntejä. Lisätietoja matkailutoimistosta.

Malmön maamerkki, Turning torso, on 54-kerroksinen.
Malmön maamerkki, Turning torso, on 54-kerroksinen.

4. Puistot 

Vierekkäiset Slottsparken ja Kungsparken ovat ihania vihreitä keitaita, joiden välissä pujottelee kanaaleja. Pildammsparkenissa on ankkalampia ja kauniita lehtoja. Ihmiset grillaavat ja lepäävät puistoissa. Kesällä niissä on ohjelmaa jumpasta teatteriin ja musiikkiin.

Vanhin puisto, 1800-luvun Folkets park toimi aiemmin työväen huvittelupaikkana teattereineen ja esiintymislavoineen. Nykyään siellä on huvipuisto ja ravintoloita. 1930-luvulla rakennetussa itämaistyylisessä Moriska- paviljongissa on usein konsertteja ja muita tapahtumia.

5. Malmö Live -konserttitalo 

Musiikin, taiteen ja designin keskus on Malmö Live -konserttitalo. Muun muassa Malmön sinfoniaorkesteri esiintyy täällä. Talossa on myös hotelli ja ylimmässä 25. kerroksessa ravintola, josta on kaupungin parhaat näkymät. Ylellinen drinkki 85 metriä merenpinnan yläpuolella?

 

Malmön ravintolat x 6

Ruotsin falafelpääkaupunki sai lempinimensä lähi-idän ruokia tarjoavien kioskiensa takia. Parhaat kasvispullat myy Falafel no 1 ja Jalla Jalla.
Ruotsin falafelpääkaupunki sai lempinimensä lähi-idän ruokia tarjoavien kioskiensa takia. Parhaat kasvispullat myy Falafel no 1 ja Jalla Jalla.
  1. Välfärden kök & kaffe. Hurraa ekologisuus ja lähiruoka! Raikasta, kekseliästä murkinaa, hauska sisustus. Opiskelijoiden suosiossa. Anckargripsgatan 3. 
  2. Shamiat. Monikulttuurinen Möllevångstorgetin alue lähikatuineen tarjoaa ainakin ruotsalaista, persialaista, thaimaalaista, vietnamilaista, intialaista ja libanonilaista ruokaa. Arkisin kello 11-15 aterian juomineen saa 6-9 eurolla. Yksi uusimmista ravintolatulokkaista on syyrialainen Shamiat. Södra Skolgatan 35. 
  3. Occo. Herkullisia aterioita, ylellinen sisustus. 16 lajin meze-annos 35 e. Kaupungissa on paljon muitakin libanonilaisravintoloita, sillä Libanonista tuli paljon pakolaisia 1980-luvulla. Drottningtorget 6. 
  4. Limhamn Fiskrökeri. Pyörämatkan päässä keskustasta sijaitsee kalakauppa ja kotoisa ravintola, jossa saa todella tuoretta kalaa ja mereneläviä. Päivän annos 9 e. Strandgatan 1. limhamnsfiskrokeri.se Myös Malmön linnan lähellä olevista kuvauksellisista kalakojuista saa tuoretta kalaa. 
  5. Salt & Sill Deli Malmö. Mutkaton ruokabaari rautatieasemalla. Ruotsalaista husmanskonstia hienostuneesti ja kohtuuhintaan. 
  6. Parhaat ravintolat. Pohjoismaiden ravintolaopas White Guide listaa kaupungin ykkösravintolat: Restaurang Vollmers, Bloom in the park, Bastardo. Menut 45-100 e.

 

Malmön kahvilat x 6

St. Jacobs Stenugnsbagerissa on sisäpiha kahvilan asiakkaille.
St. Jacobs Stenugnsbagerissa on sisäpiha kahvilan asiakkaille.

  1. Slottsträdgårdens kaféHoukutteleva puutarhakahvila Malmön linnan kupeessa. Pöytiä ulkona ja kasvihuoneessa. Tarjolla porkkanakakkua, sitruunamarenkipiirakkaa ja ruokaa. Avoinna vain 30.9. asti. Malmöhusvägen 8. 
  2. Lilla kafferosteriet1600-luvulla rakennetun talon viihtyisän sisäpihan ovella on vitsikäs lappu: "no wi-fi, just good coffee". Tarjolla onkin kaupungin trendikkäin kahvivalikoima, jopa neljä eri suodatinkahvia, ja muhkeat leivonnaiset. Baltzarsgatan 24. 
  3. St Jacobs stenugnbageriMeheviä kiviuunissa paistettuja leipiä, tuoksuvia kanelipullia, rapeita pikkuleipiä ja hyviä torttuja. Supersöpö leipomo-kahvila on kuin suoraan Peppi Pitkätossu -kirjasta. Pöytiä on myös viihtyisällä sisäpihalla vanhojen talojen kupeessa. Klostergatan 9. stjakobs.se
  4. Kafé AgnezVanhassa talossa on valtavan kodikasta! Tarjolla on vegaanisia leivonnaisia, raakakakkuja ja muita terveellisiä herkkuja. Agnesgatan 11. 
  5. Bagdad bageri. Pieni leipomo-kahvila Möllanissa. Todella tuoreet baklavat ja muut Lähi-idän leivonnaiset. Kolme iloista irakilaista omistajaa. Claesgatan 3.
  6. Konditori HollandiaPerinteinen ja tyylikäs paikka, kaupungin vanhin konditoria-kahvila, perustettu 1903. Kookospalloja ja mansikkaleivoksia, olkaa hyvä. Södra Förstadsgatan 8. 

Saga Höggren työskentelee Limhamn Fiskrökeri -ravintolassa.
Saga Höggren työskentelee Limhamn Fiskrökeri -ravintolassa.

 

Ostoksille!

Jos aikaa ostoksille on vähän, keskity Södergataniin ja Södra Förstadsgataniin sivukatuineen. Löydät sekä ketjuvaatteita, ruotsalaista designia että eksoottisia kankaita.

1. Käsityö ja kuvataide

Lilla torgin kyljessä olevalla keskiaikaisella Hedmanska Gården -pihalla on kiinnostavia käsityöpuoteja ja taidegallerioita. Galleria Gustus myy veikeää ja kohtuuhintaista keramiikkaa. Kolmikerroksisessa Malmö Form Design Centerissä on näyttelyitä ja kiinnostava putiikki. Alakerran kahvilassa voi lueskella taidelehtiä. Formagruppen on paikallisten käsityöläisten myymälä, jossa on tarjolla upeita käsitöitä eri materiaaleista. Gåsatofflor myy ruotsalaisia puukenkiä. 

2. Triangeln

Kävelykatu, gågatan, kulkee Stortorgetilta Gustav Adolfs torgille ja päättyy Triangeln-kauppakeskukselle. Kävelykadulla on ketjuliikkeitä Tigeristä Zaraan, mutta myös kiinnostavia pikkupuoteja ja kahviloita. Triangelnissa on 140 liikettä. 

Puukengät ovat hyvä tuliainen.
Puukengät ovat hyvä tuliainen.

3. Ab Småland

Viehättävä lifestyle-kauppa, jossa yhdistetään ekologisesti ja yllätyksellisesti vanhaa uuteen. Huonekaluja, vaatteita, astioita, sisustustarvikkeita, viherkasveja ja kahvila. Liikkeessä on myös puuhapiste, jossa voi tuunata huonekaluja tai painaa omia kankaita. Iltaisin järjestetään erilaisia kursseja. Joka torstai aamujooga klo 7.30. Södra Förstadsgatan 25/27. 

4. Yalla Trappan

Rosengårdin lähiössä maahanmuuttajanaiset pitävät värikästä lounaskahvilaa, jossa on myös putiikki, ompelimo ja monenlaista toimintaa. Von Rosens väg 1. 

5. Emporia

Pohjoismaiden suurin kauppakeskus sijaitsee muutaman minuutin junamatkan päässä keskustasta. Noin 200 liikettä kolmessa kerroksessa. Hanki tanskalaista designia, italialaista muotia tai viimeistä huutoa oleva kännykkä. 25 000 asiakasta päivässä. Kattoterassilta on hienot näkymät. Hyllie Boulevard 19. 

6. Kirpputori

Kesäsunnuntaisin Drottningtorgetilla.

 

Neljä opastettua retkeä 

Tutustu kaupunkiin kävellen, pyöräillen tai veneellä. Opastetulla reissulla pääsee aitoon tunnelmaan.

1. Kanaalikierros 

Tunnin kierros on mainio, sillä laiva käy kaikkien kiinnostavien nähtävyyksien tuntumassa, 15 e. Mukaan voi ottaa omat eväät. Kanaaleja voi kulkea myös polkuveneellä. Flottanin kierroksella kuulee elävää musiikkia ja pääsee laulamaan itse. Ruokailukin onnistuu.

2. Zlatanin jäljillä 

Kryddvandring i Rosengård -kierroksella käydään maahanmuuttaja-asukkaiden yrttitarhoissa, maistetaan falafelia ja tutustutaan alueen kulttuuriin. Tietenkin käydään myös Rosengårdin suuren pojan, jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicin entisellä kotitalolla. 31 e. Lisätietoa.

3. Sagan perään 

Fiktiivisten hahmojen Saga Norénin ja Martin Rohden jalanjäljille ja tv-sarja Sillan kuvauspaikoille pääsee opastetulla 2,5 tunnin bussiretkellä. Bussin tv-ruudulta näkee kohtauksia sarjasta aidoilla kuvauspaikoilla. Samalla opas kertoo taustatietoa sarjasta. 41 e. Lisätietoa.

4. Makumatkalle 

Koe Malmön paras falafel-paikka ja kiinnostavin libanonilainen ravintola. Kiinnostavalla Smaktur Malmö -kierroksella pysähdytään ravintoloihin ja herkkukauppoihin maistamaan ruotsalaisia ja ulkomaisia herkkuja. Matkaa tehdään pyörällä tai bussilla. Reitillä on 4-6 pysähdystä. 42-75 e. Lisätietoa.

Liikennekulttuuri on kohteliasta.
Liikennekulttuuri on kohteliasta.

 

Muita vinkkejä

  • Drottningtorgetin ympäristö on nosteessa. Siellä on suosittuja ravintoloita ja viikonloppuisin kirppareita sekä maatilatuottajien myyntitoreja.
  • Turistin ei kannata vuokrata autoa eikä oikeastaan ajaa bussillakaan. Malmö on pyöräilijän paratiisi: edulliset vuokrapyörät ja upea pyörätieverkosto.
  • Malmöstä pääsee Ystadiin junalla tunnissa. Ystad on television Wallandereista tuttu ihana kaupunki: on kumpuilevia tasankoja, kaukana siinätviä valkeita mökkejä ja 40 kilometriä rantaa. keskiaikaiset, pastellinväriset talot ja mukulakivikadut ovat söpöjä. Wallander-paikkojen lisäksi Ystadista löytyy kiinnostavia museoita, taidegallerioita ja putiikkeja.

Ystadin ranta.
Ystadin ranta.

Yhdeksän naisen ystävyys iti työpaikalla. Voimaa saadaan naurusta ja yhteisistä matkoista, kertovat Päivi Kupias, 56, Leena Paananen, 62, Kirsti Hyytiäinen, 64, ja Allu Lamminen, 67. Hyvän työporukan ystävyys kantaa, vaikka eläkevuodet muuttaisivatkin arkista yhteydenpitoa.

Päivi: Olemme kotoisin eri puolilta Suomea, mutta päädyimme samaan työpaikkaan Helsinkiin 1990-luvun alussa. Olimme jo kaikki siirtyneet muualle töihin, kun Kapasen Liisa kutsui meidät koolle. ­Pian aloitimme yhteiset matkat: pitkä viikonloppu joka huhtikuussa.

Leena: Viimeisin lentomme Ljubljanaan oli jo kymmenes reissumme. Vuonna 2010 tuhkapilvet uhkasivat pääsyämme Englantiin, Stratford-upon-Avoniin. Päätimme silti ainakin tavata lentokentällä, sillä meillä on aina kivaa yhdessä.

Kirsti: Huoneet otamme usein kolmikkoina ja arvomme seuran. Kaikki käy. Leena oli huonekaverini Italian Bellagiossa. Hän reissasi sitkeästi ja iloisella mielellä, vaikka jalka oli kipsattuna. Liisan ja minun kuusikymppisiä juhlimme hotellin Sissi-sviitissä Münc­henissä. Se oli luksusta.

"Porukassa ei valiteta eikä nirsoilla."

Päivi: Valitsemme tekemiset paikan päällä. Yleensä ensimmäinen ehdotus saa jo kaikki innostumaan. Olemme aika joustavaa sakkia. Ja kovia nauramaan. Yhdessäolo on oikeaa nauruterapiaa.

Allu: Matkojen lisäksi käymme teatterissa tai mitä milloinkin sovitaan. Ja kerran vuodessa on vaatteidenvaihtokirppis ilman rahaa.

Päivi: Minulle on tärkeää, että tässä joukossa saa olla sellainen kuin on. Arvostamme toistemme ystävyyttä ja olemme hyväntahtoisia ja myötätuntoisia toisiamme kohtaan.

"Tässä joukossa saa olla sellainen kuin on."

Kirsti: Tämä ryhmä merkitsee minulle luottamusta ja iloa. Porukassa ei valiteta eikä nirsoilla, positiivisuus kantaa. Parasta ovat pitkät hyvät ihmissuhteet.

Leena: Yhteiset muistot reissuilta lujittavat ystävyyttämme. Pelkkä ajatus joukon olemassaolosta tuo hyvänolon ja kiitollisuuden tunteen. 

Allu: Sanomme toisiamme sisariksi. Tämä sisaruus tuottaa iloa ja ihanaa uutta energiaa.

"Sanomme toisiamme sisariksi."

Juttu on julkaistu alunperin ET-lehdessä 4/2015.