Santeri Moltsin käy koputtamassa ystävänsä ovea, mutta tämä on mustikassa.

Kuittisen kylässä Aunuksen Karjalassa on lämpimänä kesäiltana jotain taianomaista, menneen maailman tunnelmaa. Ilmassa leijuu vieno saunanlämmityksen ja sireenien tuoksu.

Lähden tallustelemaan kyläraittia, jossa kaikki vastaantulijat huomioivat minut: tervehtivät karjalan kielellä tai venäjäksi, ja pysähtyvät juttelemaan. Paikalla on paljon kaupungista tulleita, kesälomaa viettäviä lapsenlapsia, vunukoita.

Kohtaamisen helppous rentouttaa turistinkin, ja alan hymyillä ja katsoa tapittaa kaikkia silmiin. Kylän värikkäät puutalot ovat syötävän suloisen näköisiä. Kaunis kesä ja iloiset ihmiset saavat puutarhat näyttämään paratiisilta, vaikka talvella näkymä on varmasti ankeampi.

Saavumme kylää halkovalle Megrera-joelle, jonka törmällä istuu ukko tupakilla. Helteisessä kesäillassa en voi vastustaa pikaista kastautumista. Uidessa tutustun kymmenvuotiaisiin tyttöihin, jotka haluavat harjoitella kanssani englannin puhumista.

Piipahdan pienessä kaupassa ostamassa Baltika-oluen. Samasta oven avauksesta kauppaan tuodaan tuoretta leipää puulaatikossa. Kuittisessa on muuten kolme ruokakauppaa, vaikka asukkaita ei ole kuin muutama sata.

Jatkamme matkaa ja näemme pariskunnan maalaavan vihreää taloa. Venäläinen poppi raikaa autostereoista. Svetlana Polupehova ja hänen miehensä Alik Ismi poseeraavat meille auliisti. Ylitän itseni sönkkäämällä 30 vuoden takaista kouluvenäjää. Eleitä vaan peliin, ja ymmärrys syntyy avoimuudella ja uteliaisuudella.

Svetlana Polupehova ja Alik Ismi maalaavat taloaan mahtavan vihreäksi.
Svetlana Polupehova ja Alik Ismi maalaavat taloaan mahtavan vihreäksi.

Seuraavan talon pihalla Tatjana Arhipova pesee räsymattoja, ja miehensä Sergei Arhipov juttelee naapurin kanssa aitaan nojaten.  

Naapurin pihapiiri on räjäyttävän värikäs! Tamara Nemolotova on maalannut sadunomaisilla hahmoilla niin talonsa, saunansa kuin kanalansa. Vanha romu-Ladakin on koristemaalattu, ja piha on täynnä hassua kierrätystaidetta: muovisista vesikanistereista tehtyjä possuja, eläinhahmoiksi maalattuja tynnyreitä.

– Olen matematiikan opettaja, mutta sisälläni asuu pieni taiteilija, Tamara nauraa.

Olen saanut kutsun tulla syömään ja saunomaan Tamaralle. Hän on laittanut pöydän koreaksi.

Mummon lämmin kyly

Tamaran kyly eli sauna on tunnelmallinen, ja paljon isompi kuin suomalaissaunat. Hän on rakentanut pienen uima-altaankin kylyn eteen.

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen yöpyy Tamaran tuvassa. Vilvoitellessaan saunan terassilla hän kertoo jo lapsena Kerimäellä kuulleensa kotikylän vanhusten tarinoita rajantakaisen Karjalan laulumaista.

– Alue tuntui olevan lähellä mutta kaukana. Tutkailin pikkupoikana pieniä sahalaitareunaisia tsasounan kuvia, ja alkukipinä Karjala-innostukseen syttyi.

Kiinnostus ei ainakaan vähentynyt, kun Heikki opiskeli historiaa ja ryhtyi opettajaksi.

– Tulin Aunukseen ensimmäisen kerran 1997 seurakuntaryhmän mukana. Neukkutyylinen hotelli Olonia oli täysi, ja minulle alettiin etsiä kotimajoitusta.

Lopulta Heikin luo ajoi nuori poika Ladalla hirvittävää vauhtia. Vanha huivipäinen mummo istui etupenkillä.

– Minut tuotiin Kuittisiin, 16 kilometrin päähän kaupungista. Sauna oli lämpimänä, mummo tarjosi ruokaa ja mankeloiduissa lakanoissa vaivuin nopeasti uneen. Aamulla heräsin karjan kelloihin, ja tuli samanlainen tunne kuin lapsuudessa. Ikuinen rakkaus kylään syntyi tuolloin.

Kuittisen kylässä on kahdeksan vapaana kulkevaa lehmää.
Kuittisen kylässä on kahdeksan vapaana kulkevaa lehmää.

Seurakunnan matkalla tehtiin paljon vapaaehtoistyötä, ja koteihin vietiin tarpeellista tavaraa kiukaista vaatteisiin.

– Olin usein järjestöjen ja seurakunnan matkoilla apuna, koska ne tekevät pyyteetöntä työtä. Veimme täällä kylällä tavaraa tarvitseville. Ne olivat avartavia matkoja, meitä oli yleensä pari kolme äijää kantoapuna. Yövyin aina perheissä ja pääsin sisään ihmisten elämään. Kontaktit ovat harventuneet, sillä väkeä on kuollut vanhemmasta päästä, mutta onneksi on vielä 2–3 kyläpaikkaa.

Avustustoimintakin on hiukan hiipunut, koska nykyisin rajan yli saa tuoda vain vähän tavaraa. Sallitut kilomäärät ovat todella alhaisia.

Hauskan illan jälkeen kävelemme valokuvaaja Karoliinan kanssa majapaikkaamme, Santeri, 77, ja Sandra, 81, Moltsinin kodin kammariin.

Suomalaiskoulun kasvatti

Havahdun aamulla Santerin ja Sandran ääniin tuvassa. He ovat nousseet aikaisin. Santeri keittää tsajua, Rizik-kissa leikkii pallolla ja vanhukset puhuvat keskenään pehmeää karjalan kieltä. On ihana rauha, kuin mummolassa lapsena. Huoneessani on gobeliini seinällä ja pitsiverhot ikkunassa.

Nousemme aamupuurolle, jonka painikkeena saamme Santerin tekemää mustikkahilloa. Hän on innokas marjastaja ja kotipuutarhuri. Sandran jalat ovat niin huonossa kunnossa, että hän ei metsään enää pääse.

Santeri toi Sandralle mustikkaiset tuliaiset metsäreissulta.
Santeri toi Sandralle mustikkaiset tuliaiset metsäreissulta.

Santeri oli aikoinaan sovhoosissa kuorma-autonkuljettajana, Sandra kyläkoulun opettajana. Heidän kotinsa on vuonna 1965 sohvoosin työntekijöille rakennettu soma talo. Sisään tulee kylmä vesi, ja huussi ja kyly ovat pihalla.

– Olen asunut koko ikäni tässä kylässä, jossa suurin osa on karjalaisia perheitä. Kaupungin hulinaan en ole koskaan halunnut, Santeri toteaa.

Sandran ja Santerin pojat VolodjaValera ja Juri asuvat Aunuksessa, Petroskoissa ja Pietarissa. He käyvät kerran kuussa auttamassa. Pojat osaavat hyvin karjalaa, mutta neljä vunukkaa eivät enää puhu sitä, Santeri kertoo. Sandra kävi kolmanteen luokkaan asti suomalaista kansakoulua, kun suomalaiset miehittivät Itä-Karjalan. Koska kaikki puhuivat karjalaa, oli suomea helppo oppia.

– Opettajamme oli suomalainen Saimi, joka kutsui minut usein luokseen kylään. Hän meni naimisiin suomalaisen upseerin kanssa ja sai pojan Aunuksessa.

Joitain vuosia sitten Saimin poika kirjoitti paikallislehteemme, että muistaako kukaan suomalaisia opettajia. Kirjoitin, lähetin kuviakin ja poika kävikin täällä pari kertaa, Sandra muistelee.

– Noin 15 vuotta sitten täällä alkoi käydä tutkijoita kyselemässä suomalaissotilaiden lapsista ja karjalaisista lauluista. Viime vuosina kävijät ovat vähentyneet.

Moltsinit toteavat 1960–70-luvuilla kyläläisten elämän olleen mallillaan. Sovhoosissa oli kunnon palkat, ja ihmisillä alkoi olla varaa ostaa jääkaappeja ja pesukoneita.

Nyt ruoan hinta nousee joka viikko Krimin ja Ukrainan tilanteen takia.

Ladalla liikenteeseen

Santeri pyyhkii Ladastaan pölyt joka päivä ja ajaa auton aina talliin.

– Aloin jonottaa ensimmäistä Mosseani vuonna 1973. Sain sen kahden vuoden, kahden kuukauden ja 19 päivän odotuksen jälkeen. Se maksoi 5 023 ruplaa, ja ajoin sillä kuusi vuotta. Tällä Ladalla olen ajanut yhdeksän vuotta, hän toteaa ylpeänä.

Lähden Santerin, Heikin ja Karoliinan kanssa tutkimaan lähiseutuja.

Ensin rämmimme metsään katsomaan jatkosodan aikaista PSS-linjaa.

– Nämä taisteluasemat ja korsut rakennettiin jatkosodan aikana välillä Pisi–Saarimäki–Sammatus. Mutta niistä jouduttiin luopumaan melko nopeasti, koska puna-armeijan suurhyökkäys eteni Karjalan kannaksella Valkeasaaressa kesäkuussa 1944, Heikki kertoo.

Nyt luonto on vallannut linjan ja maasto on upeaa mustikkametsää. Santeri kertoo täällä asuneen paljon suomalaisia sotilaita sodan aikana.

– Me lapset kuljimme metsässä, ja sotilaat kutsuivat meidät syömään ja antoivat kotiin vietävääkin.

Jatkamme Sammatuksen kylään, jossa asuu pari perhettä talvella, kesällä 40 ihmistä. Käymme koputtelemassa Santerin ystävän Valerin ovea, mutta hän lienee mustikassa.

Sammatuksessa on kylän hautausmaa, vanhoja suomalaisten rakentamia bunkkereita ja sotamuistomerkkinä tankki. Paikalla käytiin juhannuksena 1944 kova taistelu.

– Täällä opeteltiin 1940-luvulla uutta valutekniikkaa, jota sitten käytettiin Salpalinjan rakentamisessa, Heikki kertoo.

Santeri puolestaan kertoo tarinan pysähtyessämme vanhan talon eteen. Talossa asui aikoinaan Anni, joka sai sota-aikana lapsen suomalaisen miehen kanssa.

– Mies tuli vuonna 1991 etsimään poikaansa. Anni ohjasi hänen pojan luo, mutta tämä oli sammunut humalaansa eivätkä he siis edes tavanneet. Venäläinen kohtalo, tuumii Santeri, joka ei ole viinamäen miehiä lainkaan.

Aunuksen musiikkifestivaalien näyttämönä toimii kaunis kylämiljöö.
Aunuksen musiikkifestivaalien näyttämönä toimii kaunis kylämiljöö.

Karjala elää praasniekassa 

Seuraavana päivänä matkaamme Suuren Selän kylään, jossa vietetään Iljan päivän praasniekkaa 2.8. Kylämiljöö 1800-luvun hirsitaloineen on ainutlaatuisen kaunis.

– Iljan päivä on puoliksi kesää, puoliksi syksyä. Yleensä nostan silloin perunat. Juhlia vietetään eri kylissä eri viikonloppuina, Santeri selittää.

Aunuksen musiikkifestivaalit on järjestetty jo viitenä kesänä. Kuoroja, esiintyjiä ja soittajia tulee niin Suomesta kuin Aunuksen alueelta. Konserttiareena on aurinkoinen pihapiiri. On yksi kesän kuumimpia päiviä, lähes 30 astetta.

Karjalainen kansanmusiikki sopii kyliin kuin nenä päähän. Karjalan tasavallassa festivaalia koordinoi Intra-säätiö, Suomen puolella Pohjanmaa-Karjala ry.

– Tapahtumat on hajautettu kyliin, missä karjalaa puhuvat ihmiset elävät. Konserttien juonnot ja esitykset ovat karjalaksi. Tämä on tietoinen valinta, vaikka yleisössä on paljon suomalaisia ja venäjänkielisiä. Karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin kohottaminen on yksi festivaalin tavoitteita, kertoo vaasalainen puuhamies Antti Koski

Sisarukset Vera ja Nadesda kastelevat pientä sipulipeltoaan kevätillassa.
Sisarukset Vera ja Nadesda kastelevat pientä sipulipeltoaan kevätillassa.

Kulkurin valssi suomeksi 

Viimeisenä iltana ajamme pöliseviä hiekkateitä pitkin Kuujärven Paloniemen kylään. Sen kauneudesta runoilija Yrjö Jylhä loihti sanailemaan: Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu, Kuujärven rannoilla karsikkopuu, pilviä päin kuvastuu.

Kylä kylpee ilta-auringossa. Siellä ei asu enää yhtään vakituista asukasta. Mutta kesällä se herää henkiin, kun pietarilaiset ja petroskoilaiset saapuvat kesänviettoon.

Sisarukset Vera Petuhova ja Nadesda Piskunova kastelevat pientä sipulipeltoa ja ryhdymme heidän kanssaan juttusille. Kun he kuulevat meidän olevan Suomesta, he alkavat huutaa naapurin rouvaa paikalle. Hän osaa kuulemma suomea, koska kävi suomalaista kansakoulua.

Lilja Semjonovna, 85, köpöttelee pihalle ja istuu penkille Anastasia Tsevtkovan, 86, viereen. Lilja kertoo asuvansa Petroskoissa, mutta viettää kesää lapsuudenkodissaan sukulaisten kanssa. Vera ja Nadesda yllyttävät Liljaa puhumaan suomea. Hyväntuulinen mummo sanoo nauraen venäjäksi, että ei hän enää muista mitään.

Anastasia Tsevtkova, 86, ja Lilja Semjonovna, 85, asuvat Petroskoissa, mutta viettävät kesää Kuujärven kylässä.
Anastasia Tsevtkova, 86, ja Lilja Semjonovna, 85, asuvat Petroskoissa, mutta viettävät kesää Kuujärven kylässä.

Mutta yhtäkkiä hän puhkeaa laulamaan Kulkurin valssin suomeksi. 

Hetkessä on jotain pysäyttävää, ja me kaikki hiljennymme kuuntelemaan. Lopulta yhdymme mukaan, kun Lilja unohtaa joitain sanoja. Lilja ei ole puhunut suomea 70 vuoteen.

Tästä ihmeellisestä ja koskettavasta tapaamisesta innostuneena yritämme saada Liljan laulun videolle. Vera ja Nadesda eivät malta olla hiljaa, vaan maanittelevat mummoa. Nauramme kaikki tilanteelle, ja lopulta laulamme kaikki yhdessä Miljoona ruusua, he venäjäksi ja me suomeksi. 

Tämä kohtaaminen kruunasi koko matkan. Ja minä päätin mennä työväenopistolle parantelemaan venäjän taitojani.

Kun seuraavana aamuna olemme lähdössä Moltsineilta pois kohti Suomea, kehottaa Sandra kaikkia istumaan hetkeksi paikalleen.

– Niin mieli rauhoittuu tulevaan, kohtaamaan uutta. Tämä on karjalainen tapa, hän sanoo ja halaa meitä läksiäisiksi.

Kuittisen kylä kukoistaa kesällä.
Kuittisen kylä kukoistaa kesällä.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 9/2015.

Haapsalussa uimavesi on Viron lämpimintä ja kummituskin kaunis Valkea daami. Mukava päiväretki suuntautuu läheiselle Vormsin saarelle.

1. Rantapromenadi: Yllättävä Afrikanranta 

Takalahden rantaa seuraileva promenadi on Haapsalun kohtaamispaikka. Aikoinaan siellä spatseerasivat Venäjän ja Keski-Euroopan aateliset, jotka viettivät kaupungissa kesää ja hoidattivat terveyttään kylpylöissä. Valkoinen puinen Kuursaal eli seurahuone kesäravintoloineen on ollut promenadin keskipiste 1800-luvun lopusta.

Viereinen Afrikanranta sai nimensä kylpijöistä, jotka hieroivat ihoonsa parantavaa mutaa. Kylpylät, sisälahti ja meren läheisyys loivat Haapsalun maineen Viron Venetsiana.

Tsaikovskin penkkiu muistuttaa säveltäjän vierailusta.
Tsaikovskin penkkiu muistuttaa säveltäjän vierailusta.

Kuursaalin vieressä jököttää mystinen jääkarhupatsas, joka on muovinen kopio samalla paikalla 1930-luvulla olleesta puuveistoksesta.

Erikoinen nähtävyys on myös jyhkeä kivipenkki. Se on pystytetty paikkaan, jossa säveltäjämestari Pjotr Tsaikovski istuskeli kesällä 1867.

Rantakadun varrelta löytyvät myös paviljonki sekä torni, josta voi tähyillä lahdella viihtyviä vesilintuja. Promenadin päässä sijaitsee vironruotsalaisten tuhatvuotisesta historiasta kertova museo, Rannarootsi Muuseum. visithaapsalu.com

 

2. Piispanlinna: Elokuun kuutamo tuo kummituksen 

1200-luvulla perustettu Piispanlinna on Viron parhaiten säilyneitä linnoituksia. Sen vanhimpia osia ovat Pieni linnoitus ja Tuomiokirkko. Liki 40-metrisestä vartiotornista on hyvä näköala kaupunkiin.

1600-luvulla linna kuului ruotsalaiselle De la Gardien suvulle, joka suunnitteli siitä renessanssipalatsia. Linnan puisto komeine puineen on nimetty suvun mukaan.

Kun Haapsalu alkoi saada nostetta kylpyläkaupunkina, linnan pihasta tehtiin puistomainen ja sinne rakennettiin esiintymislava näyttämöteoksia ja laulujuhlia varten.

Piispanlinnaa ovat koetelleet sodat ja tulipalot, mutta se on restauroitu nähtävyydeksi ja erilaisten tapahtumien näyttämöksi.
Piispanlinnaa ovat koetelleet sodat ja tulipalot, mutta se on restauroitu nähtävyydeksi ja erilaisten tapahtumien näyttämöksi.

Linnan museossa on esillä muun muassa alkemistin laboratorio ja keskiaikaisia lääkintätapoja esittelevä klinikka.

Tuomiokirkkoon liittyy tarina, jonka ympärille on rakennettu yksi Haapsalun kesän tärkeimmistä tapahtumista, Valkean daamin aika. Legendan mukaan eräs kirkon tuomioherroista salakuljetti linnaan virolaisneidon kuoripojaksi naamioituneena. Luostarin lain mukaan naiset eivät saanet tulla linnaan.

Rakastavaisten petos paljastui, ja neito muurattiin elävänä kastekappelin seinään. Nyt hänen kerrotaan ilmestyvän kappelin ikkunaan aina elokuussa täydenkuun aikaan.

  • Valkean daamin aika 11.-13.8.2017. Messut, kulttuuriohjelmaa ja ulkoilmaesityksiä.

 

3. Ravintoloita: Lammasta, härkää, ahventa ja olutta 

Kärme Kuulik -ravintolan tunnus on sen ulkoseinään ripustettu jänishahmo. Nimi tarkoittaa suomeksi nopeata kania, joka on tuttu lastenkirjasta Liisa ihmemaassa. Viihtyisältä terassilta on mukava seurata Rootsiturg-aukion vilinää. Lampaanfile 14 e, pizza 9 e, lasi viiniä 4 e.

Kevyet rakenteet tekevät Kuursaalista avaran.
Kevyet rakenteet tekevät Kuursaalista avaran.

Hapsal Dietrichin juuret juontavat vuosikymmeniin ennen neuvostoaikaa. Maukkaista leipomuksistaan tunnettu Café Dietrich perustettiin yli sata vuotta sitten. Dietrich-suvun perinteet näkyvät vanhoissa kalusteissa ja seinillä riippuvissa mustavalkoisissa valokuvissa. Häränfilee 17 e, paikallista kalaa 8 e, olut 5,50 e.

Kuursaalissa rantapromenadin parhaalla paikalla voi kuvitella ruokailevansa kuin parempi väki ennen vanhaan. Iso sali on avara ja valoisa Takalahdelle avautuvine ikkunoineen. Salin keskellä on houkutteleva baari. Risotto 5,20 e, kala 12 e, keitto 4 e, olut 3 e.

Kuursaalin annokset tarjoavat myös silmänruokaa.
Kuursaalin annokset tarjoavat myös silmänruokaa.

 

4. Rautatieasema: Museo toi uutta elämää 

Haapsalun rautatieasemalla on kiintoisa historia. Se valmistui 1907 palvelemaan ylhäisiä kylpylävieraita. Paitsi että rakennus on siro ja kaunis kuin paraskin paviljonki, sen laituri on täsmälleen 216 metriä pitkä - mitta on sama kuin silloisella tsaarin erikoisjunalla.

Laituri myös katettiin, jotta arvovieraat pääsivät kulkemaan kuivin jaloin. Tsaari ei kuitenkaan uskaltanut attentaatin pelossa käyttää junaa Haapsaluun saapuessaan.

Nykyisin asemalla toimii Viron rautatie- ja viestiliikennemuseo. Sen kokoelmiin kuuluvat ratapihalla seisovat, ruosteen patinoimat veturit ja vaunut.

Haapsalun aseman laituri oli valmistuessaan Pohjois-Euroopan suurin.
Haapsalun aseman laituri oli valmistuessaan Pohjois-Euroopan suurin.

Enää Haapsaluun ei pääse junalla, sillä yksityinen rautatieyrittäjä totesi liikennöinnin kannattamattomaksi.

Kiskot purettiin vuonna 1995 ja ratalinjauksesta tehtiin 60 kilometrin mittainen ulkoiluväylä, Läänemaa Tervisetee, Länsi-Viron terveystie. Se jatkuu Haapsalun asemalta Rohukulan satamaan, josta lähtevät lautat Hiidenmaalle ja Vormsin saarelle.

  • Raudtee- ja Sidemuuseum, sisäänpääsy 4 e. salm.ee

 

5.  Rannat ja kylpylät: Parantavaa mutaa 

Matalien lahdekkeiden ansiosta merivesi Haapsalun rannikolla lämpenee kesällä nopeasti ja on lämmintä vielä alkusyksystä.
Haapsalussa on kaksi virallista uimarantaa, Paralepa ja Vasikaholm. Edellinen sijaitsee lähellä keskustaa Krimmin niemekkeen keskivaiheilla ja jälkimmäinen Estlahden rannalla keskustasta Rohukulan sataman suuntaan.

Paralepan vesi on Viron lämpimintä, ja Vasikaholmissa voi nähdä leijasurffaajia.

11 000 asukkaan Haapsalu herää eloon kesällä.
11 000 asukkaan Haapsalu herää eloon kesällä.

Haapsalua pidetään Pärnun jälkeen Viron parhaimpana kylpyläkaupunkina. Haapsalu tunnetaan erityisesti parantavasta merimudasta.

Mudan käyttöä alkoi 1800-luvun alussa edistää balttilais-saksalainen sotilaslääkäri Carl Abraham Hunnius. Hän huomasi paikallisten käyttävän mutaa hoitoaineena ja alkoi tutkia sitä.

Ensimmäinen mutakylpylä avattiin 1825, minkä jälkeen pietarilaiset alkoivat suunnata kylpylälomalla Haapsaluun.

Kylpylähotelli Spa Laineessa voi käydä hoidoissa, vaikka ei yöpyisikään. Thalasso Spa Mare puolestaan sijaitsee Paralepan puistometsän siimeksessä hyvien ulkoilureittien varrella.

6. Lähisaari: Ruotsalaisten jalanjäljillä 

Vormsin saari sijaitsee vajaan tunnin lauttamatkan päässä Haapsalusta. Jo 1200-luvulta lähtien sitä asuttivat vironruotsalaiset. Saaren ruotsinkielinen nimi on Ormsö eli Käärmesaari.

Ennen sotia Vormsissa asui noin 2500 vironruotsalaista, mutta he joutuivat pakenemaan Ruotsiin 1944. Nykyisin saarella on parisataa vakituista asukasta.

Naantalilainen Kristiina Karlin tutkii Vormsin aurinkoristejä.
Naantalilainen Kristiina Karlin tutkii Vormsin aurinkoristejä.

Vormsin parasta antia on osin vielä koskematon luonto. Karua merimaisemaa katajapensaineen voi ihailla Rumpon niemellä.

Pyhän Olavin kirkko on hyvin säilynyt. Sen vanhin osa on 1400-luvulta.

Viereisen hautausmaan erikoisuus ovat kiviset aurinkoristit. Ne luovat varjoisalle kirkkomaalle oman tunnelmansa.

Vormsi on helppo kiertää autolla tai polkupyörällä. Ennen paluuta lautalle voi aterioida tienvarren Krog Nro 14 -krouvissa.
Edestakainen lauttamatka Rohukula–Vormsi
6,40 e. Autosta lisämaksu. tuulelaevad.ee


Vormsin saarella on oma nimikko-oluensa.
Vormsin saarella on oma nimikko-oluensa.

Muun muassa Madonna, Elton John ja The Rolling Stones ovat yöpyneet hotelli Kämpin sviitissä. Jos maailmantähti haluaa huoneeseensa tatuoijan tai burritoja keskellä yötä, täällä se järjestyy. 

Ensin perusfaktat. Suomen suurin sviitti on 258-neliöinen ja sijaitsee hotelli Kämpin neljännessä kerroksessa. Sen parveke antaa Esplanadin puistoon. Täällä on asunut kunikaallisia, valtiovieraita, viihdemaailman supertähtiä – ja muuten vain rikkaita ihmisiä. Yö sviitissä maksaa viitisentuhatta euroa.

Mutta lähdetäänpä kierrokselle. Oppaanamme toimii Arttu Kuromaa, Kämpin Front Office Manager.

Hotelli Kämp perustettiin vuonna 1887 ja suljettiin 1960-luvulla. Hotelli avasi ovensa uudelleen vuonna 1999. Sviitin ensimmäisiä arvovieraita oli Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright.
Hotelli Kämp perustettiin vuonna 1887 ja suljettiin 1960-luvulla. Hotelli avasi ovensa uudelleen vuonna 1999. Sviitin ensimmäisiä arvovieraita oli Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright.

Sviittiin on neljä sisäänkäyntiä. Pääovesta tullaan olohuoneeseen. Kun sviittiä asuttaa maailmantähti, hän yleensä asuu huoneistoa yksin, ellei hänellä ole perheenjäseniä mukanaan. Useimmiten ei ole. Sviitin lisäksi seurueet tyypillisesti varaavat 5–30 muuta huonetta riippuen seurueen koosta.  

Supertähdistä näillä sohvilla ovat istuskelleet muun muassa Elton John, Madonna, Sting, Rihanna, Bruce Springsteen, Whitney Houston, Cher ja Lady Gaga. Myös Rolling Stones ja The Eagles ovat yöpyneet täällä, mutta sitä, ketkä bändin jäsenet nukkuivat sviitin kahdessa makuuhuoneessa, Kämp ei paljasta.

Hotellin suurimman makuuhuoneen, Master Bedroomin, ikkunat antavat Esplandadin puistoon. Maisemia ovat katselleet lukuisat kuninkaalliset ja viihdemaailman tähdet.
Hotellin suurimman makuuhuoneen, Master Bedroomin, ikkunat antavat Esplandadin puistoon. Maisemia ovat katselleet lukuisat kuninkaalliset ja viihdemaailman tähdet.

Varsinkin maailmantähdet tapaavat toimittavaa hotellille etukäteen monisivuisen raideriksi kutsutun listan erityistoivomuksistaan. Siinä kerrotaan esimerkiksi minkä värisiä kukkia tähti haluaa huoneeseen ja mihin ne asetellaan, mitä sisustukselta toivotaan, millaisia ruokia ja juomia varataan valmiiksi. Joskus toiveet ovat hankalia täytettäviä: saatetaan esimerkiksi toivoa tiettyä juomaa tietynmuotoisessa pullossa.

Hotelli sopii etukäteen vieraiden kanssa, milloin henkilökunta saa tulla siivoamaan, saako sviittiin soittaa ja ottaako asukas hotelliin toimitettavia lahjoja vastaan.

Myös asukkaan liikkuminen suunnitellaan: osa supertähdistä liikkuu vapautuneesti muiden hotellivieraiden joukossa, osaa varten tyhjennetään käytävät. Kun nyt jo edesmennyt laulaja Whitney Houston asui hotellissa, hän hurmasi sekä henkilökunnan että asiakkaat välittömyydellään ja jopa lauloi hänet tunnistaneille lapsille aulassa. 

Ruokasaliin on oma sisäänkäynti, jota huonepalvelu käyttää. Tähdille on etsitty burritoja ja tatuointiartisteja keskellä yötä.
Ruokasaliin on oma sisäänkäynti, jota huonepalvelu käyttää. Tähdille on etsitty burritoja ja tatuointiartisteja keskellä yötä.

Sviitti on mahdollista jakaa kahdeksi pienemmäksi sviitiksi ruokasalin kohdalta. Pienempi sviitti on silloin liki sataneliöinen, isompaan neliöitä jää noin 160.
Sviitti on mahdollista jakaa kahdeksi pienemmäksi sviitiksi ruokasalin kohdalta. Pienempi sviitti on silloin liki sataneliöinen, isompaan neliöitä jää noin 160.

Ruokailutilan pöydän ympärille mahtuu kymmenen hengen seurue. Tilaan on oma sisäänkäynti ja sen yhteydessä on pieni palvelijanhuone, jota voidaan käyttää apuna ruokia tarjoiltaessa.

Suurin osa sviitissä yöpyvistä käyttää huonepalvelua. Jos hotellin oma ravintola ei pysty täyttämään asukkaan toiveita, huonepalvelu tilaa ruuan muualta. Näin toimittiin esimerkiksi silloin, kun artistivieras halusi burritoja. 

Toiveet voivat liittyä muuhunkin kuin ruokaan. Kuromaa nimeää erikoisimmaksi toiveeksi sukellusvenekyydin Tukholmaan. Se ei onnistunut. Sen sijaan tatuointiartisti saatiin sviittiin keskellä yötä.

Yksi vieras järjesti hiljattain pokeripelit pöydän ääressä. Sviitissä tuolloin käyneen Kuromaan mukaan huone oli kuin suoraan elokuvasta, sikarit paloivat ja korttipeli oli kesken. Sviitissä saa tupakoida.

– Jos varaa tällaisen sviitin, ei ole hotellin asia ryhtyä rajoittamaan sen käyttöä.

Pienemmän oleskeluhuoneen vakiokalusteisiin kuuluu kirjoituspöytä.
Pienemmän oleskeluhuoneen vakiokalusteisiin kuuluu kirjoituspöytä.

Oleskeluryhmä siirretään usein varastoon asukkaan matkatavaroiden tieltä.
Oleskeluryhmä siirretään usein varastoon asukkaan matkatavaroiden tieltä.

Huonetta, jossa on kirjoituspöytä ja sohvaryhmä, kutsutaan Kämpissä lastenhuoneeksi. Se on huoneista se, jonka huonekalut kannetaan useimmin pois, sillä monet vieraat käyttävät sitä vaate- tai matkalaukkuhuoneena. Tarvittaessa Kämp toimittaa huoneeseen vaaterekit ja peilit.

Joskus vierailla on itsellään mukana huonekaluja tai muita tavaroita. Kuromaa muistaa keskieurooppalaiset vieraat, joilla oli mukanaan useampi rullakollinen kurkkuja ja tomaatteja.

Jos sviitissä yöpyvillä maailmantähdillä on lapsia mukana, he tyypillisesti nukkuvat tässä huoneessa.
Jos sviitissä yöpyvillä maailmantähdillä on lapsia mukana, he tyypillisesti nukkuvat tässä huoneessa.

Kämp on saanut sviittiasiakkailtaan kiitosta olemisen helppoudesta ja yksityisyyden tunteesta. 

– Tämän tason vieraat ovat nähneet lukuisia sviittejä, joten heihin ei tehdä vaikutusta pelkällä pinnalla.

Artistien kohdalla fanit tekevät yksityisyydestä erityisen haasteen. Kuromaa muistaa Justin Bieberin ihailijat erityisen fanaattisina.

– Hotelli ei voi pyöriä vain sviitissä yöpyvän ympärillä, sillä meillä on samanaikaisesti muitakin vieraita, jotka arvostavat yksityisyyttä yhtä lailla.

Ylellisessä kylpyhuoneessa on vihreä kylpyankka – kuten kaikissa muissakin Kämpin hotellihuoneissa.
Ylellisessä kylpyhuoneessa on vihreä kylpyankka – kuten kaikissa muissakin Kämpin hotellihuoneissa.

Sviitissä on oma sauna. Hotelli ei tiedä, kuinka moni vieraista käyttää sitä. Mutta se tiedetään, että sviitti on varattu myös pelkästään saunomista varten. 

– Jokunen vuosi sitten sviitin varasi joukko liikemiehiä Lähi-Idästä. Heillä oli lyhyt välilasku Helsingissä, ja he tulivat vain saunomaan muutamaksi tunniksi.

Käviköhän The Rolling Stones keikan jälkeen saunassa?
Käviköhän The Rolling Stones keikan jälkeen saunassa?

 

Kurniiko nälkä, janottaako tai tekeekö muuten vain mieli pysähtyä hetkeksi? ET-lehden toimitus listasi omat suosikkitaukopaikkansa. Hyvää kesämatkaa!

Hyvässä taukopaikassa on jotain omaleimaista: parhaat karjalanpiirakat, kaunis maisema, huippuhyvä palvelu tai vaikkapa persoonallinen sisustus. Kun matkaväsymys alkaa painaa ja nälkäkiukku uhata, tulee helposti poikettua ensimmäiseen vastaantulevaan paikkaan. Silloin jää moni ainutlaatuinen taukopaikka näkemättä. 

ET-lehden toimitus ja lukijat valitsivat suosikkinsa Suomen taukopaikoista. Mukaan pääsivät esimerkiksi nämä:

"Kesäkaudella Isonkyrön Tuuralassa on auki Tuuralan kyläkaffila, jossa kannattaa pysähtyä nauttimaan kahvit nätissä jokimaisemassa."

"Matin ja Liisan asema Lapinlahdella!
Siellä on superhyvä palvelu ja erinomaista ruokaa. Vessat ovat aina siistit ja lapsille on oma pikkupytty sekä tilava lastenhoitohuone."

"Tiihosen kahvila-konditoria on idyllinen ja klassinen kahvila sijaitsee aivan Laitilan keskustassa. Tiihosen valikoima on huikea: päivittäin tarjolla on jopa 100 erilaista herkkua."

"Bus Burger Lahdessa on näkemisen arvoinen paikka. Entisen huoltoaseman kylkeen on ajettu amerikkalainen koulubussi, joka toimii ravintolasalina. Loistavat burgerit." 

Kaikki ET-lehden toimituksen ja lukijoiden Kaikki taukopaikat löydät oheisesta kartasta. Klikkaa merkkejä, niin näet lisää tietoa paikasta ja sen sijainnista.

 

Mitkä ovat sinun suosikkipaikkasi? Kerro niistä meille ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä.

Täydennämme karttaa vinkkienne mukaan.

 

 

Kekkula

ET-lehti valitsi: Nämä ovat Suomen parhaat taukopaikat

Kohen ajellessa yanhojen Volkkareiden tiimoilta siellä täälä on vakiintunut muuan paikat: Tammi Masa Kouvolan ja Lahden välissä sorakoppoolin reunalla. Kyläkauppa Kylis Ridasjävenkyläntiellä, Kera Grilli Hyvinkää tie 25, Väätäiskyläntiellä suomen pienin kioski ja kirppis, Tervossa karavaani alueen tarjonta. Noi tuli nyt nopeesti mieleen paikkoina jossa tarottava, kohtelu ja hyvä fiilis kohtaa a ina käydessä. Tietysti Pylkönmäen sitin kahvilassa on aina ilo poiketa.
Lue kommentti

Stadin slangi ry:n toiminnanjohtaja Marjut Klinga esittelee suosikkipaikkansa Helsingissä. 

1. Pikkukosken uimaranta

Pikkukosken uimarannalta löytyy hyppytorni. Kuva: Sanoma-arkisto / Heikki Pölönen
Pikkukosken uimarannalta löytyy hyppytorni. Kuva: Sanoma-arkisto / Heikki Pölönen

"Kävin lapsena paljon uimassa Pikkukosken rannalla. Asuimme Kannelmäessä ja lähempänäkin olisi ollut uimamahdollisuuksia, mutta Pikkukoskelle oli pakko päästä kesäisin – ja on yhä. Tuntuu, että siellä on aina vehreää, lämmintä ja kaunista.

Helsingin viheralueista pitää pitää kiinni. Täällä on luontoa ihan lähellä merta, isoja ja ihania paikkoja, joita harmittavan harvoin näytetään turisteille. Kaivopuisto ja Koffinpuisto ovat hienoja puistoja vaikka piknikeille."

2. Hakaniemen halli

Vuonna 1904 valmistuneen Hakaniemen kauppahallin peruskorjaus alkaa vuoden 2018 alussa. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen
Vuonna 1904 valmistuneen Hakaniemen kauppahallin peruskorjaus alkaa vuoden 2018 alussa. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen

"Hakaniemen halli on mielestäni ainoa halli, jossa on vielä kunnon fiilis, kivan kotikutoinen. Hakiksen halli ei ole liian vanhanaikainen, mutta sitä ei ole onneksi yritetty täyttää liian moderneilla kahviloilla tai myymälöillä. Sieltä saa ruokaa, leivonnaisia ja käsitöitä. Kiertelen hallissa mielelläni."

3. Taivaskallio

Voit liikuttaa yllä olevaa kuvaa klikkaamalla ja vetämällä hiirelläsi.

"Taivaskallio on iso, omaleimainen metsäalue keskellä asutusta Käpylän kaupunginosassa. Siellä on paljon vaihtelevaa maastoa ja liikkumismahdollisuuksia. Korkealta on hienot näkymät kaupungin yli. Taivaskalliolla voi tunnelmoida historiaa, sillä siellä toimi sotien aikaan raskas ilmatorjuntapatteri. Kallioilla on yhä muistomerkki, useita ilmatorjunta-asemia ja yksi tykki. Taivaskalliolla voi harrastaa boulderointia eli kalliokiipeilyä. Ja paikalle pääsee sporalla!"

4. Vallisaari

Vallisaaren korkeimmasta kohdasta on komeät näkymät merelle. Kuva: Sanoma-arkisto / Rio Gandara
Vallisaaren korkeimmasta kohdasta on komeät näkymät merelle. Kuva: Sanoma-arkisto / Rio Gandara

"Suomenlinna on tietysti pakollinen vierailukohde, jos siellä ei ole ennen käynyt, mutta sen rinteet alkavat tuntua jo aika kuluneilta. Viime kesän uutuus, Vallisaari, on mielestäni vielä kivempi ja näkemisen arvoinen paikka. Vallisaari on luonnollisessa tilassaan ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Vieressä on Lonnan saari, joka on pieni, mutta sinne tulee tänä kesänä sauna. Siitä tulee varmasti mahtava paikka: voi saunoa keskellä merta.

Olen varannut kesälle saarihyppelyn, jonka aikana vieraillaan Santahaminassa, Vallisaaressa, Kuninkaansaaressa ja Suomenlinnassa. Siitä tulee kiva päiväretki. "

5. Raitiovaunut

Helsingin raitiolinjaverkosto kattaa 13 linjaa. Ratikoita eli sporia käyttää vuosittain lähes 57 miljoonaa matkustajaa.
Helsingin raitiolinjaverkosto kattaa 13 linjaa. Ratikoita eli sporia käyttää vuosittain lähes 57 miljoonaa matkustajaa.

"Sporat liittyvät olennaisesti Helsinkiin. Itselleni mieluisin on 8-ratikka, jonka reitti kulkee Arabiasta Töölön kautta Jätkäsaareen. Matkalla näkee Vallilan ja Kallion alueet, jotka ovat niin perusstadilaisia kuin olla voi. Arabian päätepysäkiltä voi kävellä Vanhankaupunginlahdelle, ja toinen päätepysäkki Jätkäsaari on mielenkiintoista, rakennuksen alla olevaa aluetta. Reitin varrella on myös Linnanmäki, Kulttuuritalo, Oopperatalo ja paljon muuta. 

6. Puu-Vallila

Voit liikuttaa yllä olevaa kuvaa klikkaamalla ja vetämällä hiirelläsi.
 
"Helsingin oma Porvoo. Vanhaan Porvooseenhan tehdään päiväretkiä ja mennään ihastelemaan puutaloja, mutta yhtä hienon retken voi tehdä vanhaan Vallilaan. Siellä on oma kahvipaahtimo ja ihania kahviloita."