Murteet ovat muuttumassa. Vähitellen puhekieli tasoittuu ja hämäläistyy. Pohjalainen tapa puhua tuntuu kestävän aikaa.

Murre on herkkä asia. Oma lapsuuden kieli tuo eläväksi myös muistot, ne aurinkoiset kesät ja äidin sylin.

- Kun on ympärillä valtamurteita, pienet murteet, pikkukylissä kehitellyt sanonnat ja puhetavat, kuihtuvat pois. Esimerkiksi kaakkoishämäläinen Hollolan murre on jo lahtelaistunut ja menettänyt hienoimpia vivahteitaan, sanoo murretutkija Jaakko Yli-Paavola.

"Yleiskielen käyttäminen puhekielenä on harvinaista, kirjakieltä ei suullisesti käytä juuri kukaan."

- Keuruun murre on lähimpänä yleiskieltä. Se sijoittuu savolais- ja hämäläismurteiden rajamaille Keski-Suomeen. Vähitellen Suomen yleiskieli kyllä hämäläistyy.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Häme sopii kaikkien suuhun

Kaikki pohjoiskarjalaiset tai itäsavolaiset eivät enää kutsu metsää ”mehtäksi”. Mieluummin sanotaan ”mettä” hämäläiseen tapaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Hämeen murre sopii kaikkien suuhun, koska se on täyteläinen. Lounaismurteissa esimerkiksi sanotaan ”talos”, mutta Hämeessä ”talossa”, tutkija sanoo.
Syntyykö uutta murretta muun muassa maahanmuuttajien vaikutuksesta?

- He voivat tuoda kieleen jotakin pientä, mutta vähemmistö yleensä häviää. Hyvä esimerkki on siirtoväki. Se on elänyt täällä jo muutaman sukupolven, mutta uskon, että se kieli katoa jäljettömiin. Ei se voi kestää, kun ei ole sitä kulttuuria eikä puhujia. Se säilyy perinteenä, kun karjalaiset kokoontuvat juhliinsa, mutta se ei ole jättänyt muihin murteisiin oikeastaan mitään merkittävää, jonkin onkin sanan ehkä. Ja ne ovat agraarisia ja katoavat kumminkin.

Mie puhun murretta

Vielä joku aika sitten murrealueelta toiselle siirtyvät häpesivät erilaista tapaansa puhua ja opettelivat uuden kielialueen murteen mahdollisimman nopeasti. Nyt tilanne on toinen. Monet ovat ylpeitä syntyseutunsa kielestä, mutta harva tartuttaa sitä naapureihin ja ystäviinsä.

Yli-Paavola uskoo, että Suomesta löytyy noin 500 paikallismurretta. Pienimmät kyllä katoavat.

– Etelän kaupunkeihin muuttaneet pohjalaiset säilyttävät murteensa näköjään paremmin kuin saviolaiset.

Keskustelupalsta: murteet

Acricolan päivänä riäkätään suomenkieltä!

Murteita on jokahisella omanlaisesa ja kaikki ne kuulostaa kauniilta, varsinnnii se mitä on oppina pennusta pittäin huastamaan. Murretta on mukava huastoo, ainahii toisen samanlaisen viäntäjän kansa ja kun löytyy oikkein makkee aihe nii sitä sitte suapi kutilleen revitellä. Voi mahoton sitä naurun räkätystä ja ilon pittoo minkä siitäi suap syntymmään kun toinen löytää mojovan sanan nii jo toinen pannoo kahta paremmaks. Se on semmosta terapijjoo, suap olla ihan oma ihtesä iliman turhoo sievistellyy, se on aittoo ja rehellistä illoo, nii, ja iliman viinoo. Onneksein miulla on semmonen lapsuuvenystävä jonka kansa otettaan sillon tällön kunnon murre-matsi, siitä on sitte liäkettä pitkäks aikoo nii sielulle ku ruummiille. Ja kyllä myö muuvalla immeisiin ilimoilla tyyvytään huastamaan ihan tavan ylleiskieltä- paitsi jos sattuu oikkeen tärkee tosikko kuulolle. 

 

Nii jotta eikun viäntämissiin, vaikka viäntäjiin palstalla, toivoopi Elisa.

 

vaari

Se täytyy pitää mielessä että missään maakunnassa ei ole vain yhtä murretta.  Jokaisessa kunnassa ja kylässä puhutaan eri tavalla ja käytetään erilaista sanavarastoakin. Silti se on tärkeää että jokainen käyttäisi sitä oman kotikylänsä murretta välittämättä siitä jos sitä joku arvostelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla