
Murteet ovat muuttumassa. Vähitellen puhekieli tasoittuu ja hämäläistyy. Pohjalainen tapa puhua tuntuu kestävän aikaa.
Murre on herkkä asia. Oma lapsuuden kieli tuo eläväksi myös muistot, ne aurinkoiset kesät ja äidin sylin.
- Kun on ympärillä valtamurteita, pienet murteet, pikkukylissä kehitellyt sanonnat ja puhetavat, kuihtuvat pois. Esimerkiksi kaakkoishämäläinen Hollolan murre on jo lahtelaistunut ja menettänyt hienoimpia vivahteitaan, sanoo murretutkija Jaakko Yli-Paavola.
"Yleiskielen käyttäminen puhekielenä on harvinaista, kirjakieltä ei suullisesti käytä juuri kukaan."
- Keuruun murre on lähimpänä yleiskieltä. Se sijoittuu savolais- ja hämäläismurteiden rajamaille Keski-Suomeen. Vähitellen Suomen yleiskieli kyllä hämäläistyy.
Häme sopii kaikkien suuhun
Kaikki pohjoiskarjalaiset tai itäsavolaiset eivät enää kutsu metsää ”mehtäksi”. Mieluummin sanotaan ”mettä” hämäläiseen tapaan.
- Hämeen murre sopii kaikkien suuhun, koska se on täyteläinen. Lounaismurteissa esimerkiksi sanotaan ”talos”, mutta Hämeessä ”talossa”, tutkija sanoo.
Syntyykö uutta murretta muun muassa maahanmuuttajien vaikutuksesta?
- He voivat tuoda kieleen jotakin pientä, mutta vähemmistö yleensä häviää. Hyvä esimerkki on siirtoväki. Se on elänyt täällä jo muutaman sukupolven, mutta uskon, että se kieli katoa jäljettömiin. Ei se voi kestää, kun ei ole sitä kulttuuria eikä puhujia. Se säilyy perinteenä, kun karjalaiset kokoontuvat juhliinsa, mutta se ei ole jättänyt muihin murteisiin oikeastaan mitään merkittävää, jonkin onkin sanan ehkä. Ja ne ovat agraarisia ja katoavat kumminkin.
Mie puhun murretta
Vielä joku aika sitten murrealueelta toiselle siirtyvät häpesivät erilaista tapaansa puhua ja opettelivat uuden kielialueen murteen mahdollisimman nopeasti. Nyt tilanne on toinen. Monet ovat ylpeitä syntyseutunsa kielestä, mutta harva tartuttaa sitä naapureihin ja ystäviinsä.
Yli-Paavola uskoo, että Suomesta löytyy noin 500 paikallismurretta. Pienimmät kyllä katoavat.
– Etelän kaupunkeihin muuttaneet pohjalaiset säilyttävät murteensa näköjään paremmin kuin saviolaiset.