Älä laita kaupankassalla kiertoon tätä kahden euron kolikkoa, jos sen toisella puolella on vuosiluku 2006 ja toisella  Euroopan kartta, jossa mukana on muun muassa Norja. Näin sanoo keräilyn ammattimies Pentti Avomaa. Mutta miksi?

Lukijan kysymys:

Mihin voisi tarjota eri maiden kahden euron juhlarahoja? Vai onko parasta laittaa kolikot normaaliin kiertoon?
Mukana on yksi 2006 virhepainatus.

Nimimerkki: Lantti
 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Keräilyn asiantuntija Pentti Avomaa vastaa:

”Arvokas virhelyönti”

Nimimerkki ”Lantti” tuntuu tietävän kolikkojen arvosta keskimääräistä enemmän, koska on osannut panna talteen tuon vuoden 2006 virhelyöntikolikon. Sehän on yksi arvokkaimmista suomalaisista eurokolikoista, ja koska eurojen keräilijöitä on paljon ympäri maailmaa, kysyntää näyttää olevan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Se on yksi arvokkaimmista suomalaisista eurokolikoista.”

Virhe on siinä, että vuoden 2006 kolikossa on mukana laajennettu Euroopan kartta Norja mukaan lukien. Tämä kartta otettiin virallisesti käyttöön vasta seuraavan vuoden alusta lähtien painetuissa kolikoissa. Näitä virheellisiä lyötiin 55 000 kappaletta, ja rahapaja on niitä kerännyt poiskin.

Pidän nykyistä hintaa – 40–90 euroa – yhä aika kohtuullisena juuri pienen lyöntimäärän ja kansainvälisenkin kiinnostuksen takia. Oikeanlaisia vuoden 2006 kolikoita on lyöty noin 11 miljoonaa kappaletta.

Lue myös:

Muista suomalaisista arvoeuroista mainittakoon vielä EU:n laajenemisen kunniaksi tehty niin sanottu risuraha eli 2 euron kolikko vuodelta 2004. Siitä maksetaan 15–30 euroa, vaikka lyöntimäärä on sentään miljoona kolikkoa.

Kahden euron erikoisrahoja on paljon, sillä kukin euromaa voi laskea liikkeeseen kaksi erikoisrahaa vuodessa. Erikoisrahoilla on samat tekniset ominaisuudet ja sama yhteinen puoli kuin tavanomaisilla 2 euron kolikoilla. Kansallisella puolella on kuitenkin erityinen kuva-aihe, joka eroaa tavanomaisten eurorahojen kuva-aiheista.  

Erikoisrahat ovat laillisia maksuvälineitä kaikkialla euroalueella.

Muista EU-maista mainittakoon vaikkapa vuonna 2007 lyöty Monacon juhlaraha, jonka vaakunapuolta koristaa näyttelijä ja ruhtinatar Grace Kelly. Tästä erikoisuudesta maksetaan 1 000–2 000 euroa.

Helpoiten eurokolikoista pääsee eroon myymällä ne alan erikoisliikkeeseen, mutta tuottoisammin, joskin paljon vaivalloisemmin, myymällä ne itse vaikkapa nettihuutokaupan välityksellä.

Suosittelemme:

 

Mitä haluat kysyä?

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä ja lakiasioista.

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

mani-mani

Kiitos hyvästä vinkistä! Joskus tuntuu että kukahan olisi kiinnostunut noista juhlarahoista joita on tullut kerättyä.

lantin sijaan klammi?

kirjehakin pohtijat on taas taalla, ja viela loytyi uusi alue, nimittain claim - lause, sanonta, vaite tai laulu, runo, elokuvateksti...

claim eli klammi on ostettavissa pankeista, ainakin jotkut pankit myyvat ns. klammi-vakuutuksia. klammin voi myos assosioida vaikka kotielaimen tai ystavan ystavan tapaamisiin, niin jarjettomalta kuin sellainen kuulostaakin.

klammi voi yllapitaa kirjeshakistin dikaatiota, ja kirjeita sanelevalla taholla on nain enemman julkisuussuojaa. klammi voi olla jonkun sanelijan sijoitusten perustana, ja nain yritys saa kivan fasadin investoinneilleen.

klammi voi olla kilpailusuoja, jos pelien toteutus ei ole ihan taysin mallissa, vaikka niin, etta ennakkojarjestely on hiukan liian perfektionistinen.

perfektionismi onkin skooraajan ja reittaajan suurin ongelma, luulisin, ja siksi naita klammaajia pidetaan aika kiusaavana joukkona. klammin ostaja perustaa toimintansa peleille, eli siis kilpailulle, jossa on saannot. klammi ei kuitenkaan toimi ilman saantoja, tai toimii jotenkin erikoisella tavalla, tuumivat kai skooraajat. klammin toimintaa katsellaan pelien ja kilpailun nakokulmista, vaikka klammi on inhimillista kommunikaatiota - siis klammi esitellaan vaarassa kontekstissa! myos paikan valinta on vaara - klammi esitellaan privaatissa kodissa, kun pelit ja kilpailu kuuluvat ihan toisenlaisiin paikkoihin.

klammeja miettiessa on hyva tuumia sanelijan roolia, ja kontekstin valintaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla