Kuolinpesästä tarttuu monenlaisia aarteita. Vai onko tanskalainen maljakko arvokas sittenkään muuten kuin tunnearvoltaan? Antiikin ammattilainen Pentti Avomaa vastaa.

Muutama vuosi sitten siivoilimme mieheni tädin asuntoa hänen hautajaisiaan varten. Asunnossa olivat asuneet aikaisemmin myös hänen vanhempansa, jotka olivat syntyneet 1800-luvun lopulla.

Heidän jäämistöään talossa oli kuvassa oleva maljakko. Minusta siinä oli jotain mielenkiintoista, kiehtoi lähinnä "rumuudellaan", niin kuin toisille sanoin.

No, siinä kävi niin, että maljakko päätyi meille. Löytyykö tästä jotain kiinnostavaa ja onko minkäänlaista rahallista arvoa? Maljakon sivut on ikään kuin puristettu "ruttuun" ja joka sivulla on "korvat".

Todennäköisesti se on käsin maalattu, pohjasta päättelin. Pohjassa on leima H.Wolffsen&Son. Nimen edessä on vielä jotain muutakin, josta en oikein saanut selvää.

Lue myös Avomaan mielipide: "Odotukset oman keräilytuotteen arvosta ovat usein liian korkeat"


Olen täysin samaa mieltä astian omistajan kanssa siitä, että vaasi jotenkin kiehtoo rumuudellaan. Se kiehtoo myös iällään, koska nykyään tuollaisia astioita tuskin mikään tehdas tekisi konkurssiuhan pelossa.

Vaasi on tanskalainen, ja ikää sillä on yli sata vuotta. Se on tehty Bornholmin saaren vanhimmassa keramiikkatehtaassa nimeltään Söhoelm (Söholm), jota ei ole enää olemassakaan.

Tehtaan perustivat kaksi Kööpenhaminan Kuninkaallisen Posliinitehtaan työntekijää vuonna1835 ja kuutisen vuotta myöhemmin heistä Herman Sonne Wolffsen otti tehtaan yksin haltuunsa. Se tuotti tuolloin lähinnä fajanssi- ja terrakottaisia käyttöesineitä. Hermanin kuoleman 1887 jälkeen toimintaa jatkoi hänen poikansa Christian kuolemaansa 1902 asti, ja tämän jälkeen oli kolmannen sukupolven vuoro.

Bornholmin saarella oli aikoinaan monta keramiikkatehdasta eivätkä ne läheskään aina leimanneet tuotteitaan. Tämä koski myös Söholmin tehdasta. Kun tuotteet leimattiin, niihin laitettiin yleensä vain ”Söholm”. Leimaa ”H. Söholm & Son” käytettiin vain harvoissa tuotteissa vuosien 1903-1915 välisenä aikana, joten vaasillanne saattaa hyvinkin olla tänä vuonna 100-vuosijuhlat.

Lue myös: Näin muutat omaisuuttasi rahaksi nopeasti – 8 ammattilaisvinkkiä

Söholmin tuotteilla on oma keräilijäkuntansa, joka pitkälti pystyy tunnistamaan jopa suunnittelijan käden jäljen. Joissakin tuotteissa suunnittelija on kuitenkin mainittu. Tanskalaisessa antiikkiposliiniin erikoistuneessa liikkeessä oli äskettäin myynnissä tehtaan alkuaikoina valmistettu 24 cm korkea pokaali, joka on leimattu ”Wolffsen”. Sen arvioitu valmistusaika on noin 1850, ja hintapyyntö oli peräti noin 700 euroa.

Suurin osa Söholmin keramiikkaesineistä on kuitenkin huomattavasti halvempaa – muutaman kymmenen euron luokkaa, ja siihen tämänkin vaasin hinta asettuu.

Kiinnostuneita keräilijöitä löytyy kuitenkin pääasiassa Tanskasta, joten Suomessa edes sellaisen summan saaminen ostajalta voi olla vaikeaa. Se on miltei loukkaus yli sata vuotiasta vaasivanhusta kohtaan!

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat




Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.