Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Keräilyn ja arvotavaran asiantuntija Pentti Avomaan mukaan tietyt muumihahmot ovat nyt arvossaan. Mutta mikä onkaan näiden muumien alkuperä ja kuinka arvokkaita ne ovat?

Minkä arvoinen on tämä alla olevan kuvan, Arabian 50-luvun Miisa-figuuri? Figuuri on erinomaisessa kunnossa.

– Nimimerkki 50

Pentti Avomaan vastaus:

"1950-luvulla luodut pikkuruiset muumihahmot ovat haluttuja keräilijöiden keskuudessa. Epäselvyyttä on, ovatko ne Arabian valmistamia.

Tove Janssonin luomat muumihahmot ovat ilmestyneet mitä moninaisimmilla tavoilla solmioista sarjakuviin, mukeihin ja lautasiin.

Keramiikasta tehtyjä muumihahmoja on tehty niin 1950-, 1990- ja 2010-luvullakin, ja jotkut ovat nousseet peräti sijoituskohteiksi.

Lisää rahaa Kenillä? "Nukesta tarjotaan jopa 500 euroa"

Taannoin kohistiin muun muassa siitä, kun huutokaupassa vaihtoi omistajaa yli sadan astian kokoelma muumimukeja ja -kulhoja peräti 16 000 eurolla. Yksittäisistä mukeista voidaan maksaa jopa yli 500 euroa.

Nämä 1950-luvulla luodut pienet, viehättävät Muumi-hahmot kiehtovat keräilijöitä Japania myöten. Ne ovat vain muutamia senttimetrejä korkeita, ja ne mielletään Arabian valmistamiksi posliinifiguureiksi, jotka on suunnitellut Muumien luojan Tove Janssonin äiti Signe Hammarsten-Larsson.

"Olisivat edes leimanneet tuotteet"

Mutta, mutta… kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä näyttää. Toven äidin muotoilemia ne kyllä ovat, mutta valmistajasta on epäselvyyttä.

Yleisesti niitä pidetään Arabian valmistamina, ja ne mainitaan myös Arabian Muumikeräilytavarasta kertovassa kirjassa. Helsingin Sanomissa alkuvuonna ilmestyneessä artikkelissa kertoi Tarja Rantama, että hänen isänsä, keraamikko Leo Tykkyläinen teki Tove Janssonin luvalla Maunulan työhuoneellaan vuosina 1956–63 noin 15 000 muumifiguuria. Myöhemmin hän työskenteli Arabian tehtailla.

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Posliinifiguureiksikin niitä sanotaan, mutta tuskin jossain Maunulan työhuoneessa on valmistettu posliinia.

Muumiasiantuntija, Suomenlinnan lelumuseon johtaja Petra Tandefelt ei ihmettele näitä epäselvyyksiä, koska tuolloin 1950-luvulla ei kukaan voinut aavistaa, millainen keräilyboomi muumifiguureista voisi syntyä.

– Olisivat edes leimanneet tuotteet jotenkin, Tandefelt tuskailee.

Hän muistuttaa, että samantapaisia figuureja on tehty myös Ruotsissa. Olisiko niitä siis teetetty useammallakin alihankkijalla?

Voisikohan eri näkemysten kompromissina olla se, että näitä Signe Hammarsten-Larssonin muotoilemia ja Leo Tykkyläinen työstämiä figuureja olisi edelleen alihankintana poltettu Arabian tehtailla? Siellähän on harrastettu tällaistakin toimintaa.

Arabia aloitti joka tapauksessa 1950-luvun loppupuolella Niiskuneidin ja Muumipeikon kuvilla koristeltujen mukien ja lautasten valmistamisen.

Siellä tehtiin myös 1990-luvulla muumifiguurisarja, jonka suunnitteli Tove Janssonin elämänkumppani Tuulikki Pietilä. Näitä figuureja on tehty kahta eri kokoa (Muumipeikko 6,5 cm ja 13 cm).

Vuodesta 2010 Arabia on tehnyt joitakin näistä hahmoista puolestaan Tove Slotten suunnittelemina.

Näin muutat omaisuuttasi rahaksi nopeasti – 8 ammattilaisvinkkiä

Käsityö näkyy

Eihän se näiden viehättävien pikkuhahmojen keräilyarvoa vähennä, vaikka ne olisi valmistettu Maunulassa Arabian asemesta, koska mistään piraattivalmistamisesta ei ainakaan ole kysymys.

Ne on tehty joka tapauksessa käsityönä, jolloin jokainen hahmo ja väritys on hieman erilainen.

Näiden pikkufiguurien hintapyynnöt ovat 100–250 euroa.

Miisa – tai Miska – ei ole kaikille tuttu niin kuin ovat Muumimamma ja -pappa, Niiskuneiti ja Pikku Myy. Miisa on joissakin sarjakuvissa neuroottinen kotiapulainen tai siivooja. Ainakin Vaarallisessa Juhannuksessa Miisa seikkailee kelluvan hylätyn teatterin lavasteissa siivoojana."

"Näistä maksetaan yllättävän paljon" – onko sinullakin lasikaapissa lottopotti?

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä ja lakiasioista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

Vierailija

"Keräilijöitä Japania myöten" – onko tämäkin muumi arvokas?

Figuurit valmisti todistettavasti leo tykkyläinen pajallaan maunulassa. Tästä on dokumentit designmuseota myöden. Käyttäkää teksteissänne kunnon lähteitä arvailujen sijaan. Tykkyläisestä ja muumeista kirjoitettiin töölöläinen-lehdessä jo 1991 ja uudemman kerran jouluna 2014. Jos ei tunne keramiikan valmistustapoja, ei varmaan ymmärrä, että posliinisavea voi polttaa myös vaatimattomalta kuulostavassa maunulassa.
Lue kommentti
Ystävä sä Muumien

"Keräilijöitä Japania myöten" – onko tämäkin muumi arvokas?

Kyllä Muumi fikuurit on LEO TYKKYLÄISEN valmistamia Maunulan ateljeessa". Tunsin taiteilijan henkilökohtaisesti, Ja näitä hienoja pikkufikuureita, näkee vieläkin joissain kodeissa, itseltäni ne ovat aikoja sitten särkyneet, lasten leikeissä - valitettavasti. Jos jossain kirjallisuudessa esiintyy tekijäksi joku muu, on tieto virheellinen. Tykkyläinen valmisti ko. fikuureita Tove Janssonin suostumuksella Maunulassa ja ne ovat kaikki yksilöllistä käsityötä. Jos jollain on vielä näitä fikuureita,...
Lue kommentti
Emilia-kannu.
Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.