Anu Pentikille työ on intohimo, josta hän ei aio luopua. Vain kerran keramiikkataiteilija oli uupua yrittäjyyteen, mutta suggeroi itselleen voimat takaisin.

Anu Pentikillä, 80, on matkalaukussaan aina mukana muutama kilo savea.

Niin nytkin, kun hän on tullut Posiolta Helsinkiin. Matkoilla on mukana myös kotipaikan päivärytmi: aamulla ylös puoli viiden aikaan.

Helsingissäkin Anu on aamuvarhain kaivanut laukustaan materiaalia, josta hän on työstänyt posliinihippuja joulukransseja varten ja ehkä löytänyt idean ensi pääsiäisen koristeisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Anun mukana on aina muutama kilo savea.

Vuorokausirytmi on ollut aina sama. Ei yhtään minuuttia liikaa sängyssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Posiolla Anu ajaa pian herättyään keramiikkatehtaalle, ottaa kupin kahvia ja leipäpalan. Päivän työt voivat alkaa.

Uusia ideoita hautoessaan Anu on huomannut, että nykyaika on oudosti kiepsauttanut hänet kohtaamaan samat asiat kuin vuonna 1971, kun yritystä perustettiin.

Sängyssä ei pidä maata minuuttiakaan liian pitkään.

– Silloin mietimme, eikö Lapissa tosiaankaan voi tehdä mitään. Nyt olemme ryhtyneet taas etsimään mahdollisuuksia tehdä entistä enemmän Suomessa. Haluan, että pääsiäiskoristeita valmistetaan kotimaassa eikä Kiinassa.

Retkiä omilla ehdoilla

Anu ja hänen puolisonsa Topi Pentikäinen ovat tehneet pitkän loikan tyhjätaskuisista työläiskodin kasvateista yrittäjiksi, joilla on varaa toteuttaa unelmiaan.

Anu Pentikillä on pieni tuttavapiiri, perhe ja Posion läheisimmät työtoverit riittävät. ”Kun antaa läheisilleen energiaa itsestään, se menee oikeaan suuntaan.”
Anu Pentikillä on pieni tuttavapiiri, perhe ja Posion läheisimmät työtoverit riittävät. ”Kun antaa läheisilleen energiaa itsestään, se menee oikeaan suuntaan.”

Anu aloitti muotoilijantaipaleensa tekemällä keramiikkaa kotona työn ohessa. Kohta hänen kynttilänjalkansa ja nahka-asunsa olivat juuri sitä, mitä 1970-luvulla haluttiin.

– Olemme molemmat peräisin vaatimattomista oloista, mutta olemme yhdessä saavuttaneet paljon, Anu sanoo.

Pentikäiset ovat tehneet pitkän loikan tyhjätaskuista varakkaiksi yrittäjiksi.

Hän ei itse ihmettele sosiaalista luokkaretkeään.

Syrjäseutulisän perässä Lappiin muuttaneet askartelunohjaaja ja liikunnanopettaja perustivat designyrityksen Posiolle samaan aikaan, kun muut nuoret pyrkivät syrjäkyliltä Etelä-Suomeen tai Ruotsiin.

– Koko elämä on ollut yhtä kasvamista. En jäänyt sinne paperitehtaan varjoon Kuusankoskelle vaan lähdin heti maailmalle. Minulle on luontevaa, että työläisperheen lapset voivat saada aikaan tällaista.

Pieni kokeilu vapaata suhdetta

Kun nainen on kahdeksankymppinen ja hänen yrityksensä yli 50-vuotias, niin molemmista on saanut oppia matkan varrella paljon – Anua ei yllätä mikään.

Molemmat ovat lähes kokeneet konkurssin. 1990-luvun lama iski syvälle Pentikiin. Nahkatuotteet kallistuivat, eikä asiakkailla ollut niihin enää varaa.

Monta muuta yrityksen haaraa oli leikattava poikki. Jäljelle jäi savi ja keramiikka.

Tuli myös aika, jolloin Anu Pentik halusi olla vapaa parisuhteessaan.

–Sitä ei kauaa kestänyt. Huomasimme, että olemme pari ja lähennyimme henkisesti. Topi antoi minun olla oma itseni ja hän oli itse oma itsensä. Kunnioitan Topia ja hänen viisauttaan, hän on tukeni ja turvani.

Burn out -kohtaus ravisteli

Suurin oppi omasta itsestä tapahtui 35-vuotiaana. Silloin Anulle tuli stoppi työmatkalla Helsingissä. Hän voi huonosti.

– Huomasin, etten itse johda itseäni, ulkopuoliset johtavat minua. En enää tiennyt, kuka olin.

Hän otti ensimmäisen lennon, joka kentältä lähti, ja päätyi Milanoon Italiaan.

Oli yksinkertaisesti pakko lähteä.

– Minulla oli seinä vastassa, burn out tulossa. Torjuin sitä matkustamalla yksin viikoksi pois.

Käänteentekevä hetki tapahtui puistossa. Anu pani karttansa nurmelle ja riisui kaikki vaatteensa, istui ilkosillaan ja hoki itselleen: ”Minä olen minä ja voin tehdä, mitä haluan. Minä johdan itseäni.”

Sitten tuli poliisi ja kehotti pistämään vaatteet päälle.

– Mutta olin jo todistanut itselleni, että voin tehdä mitä haluan. Siitä lähtien olen tuntenut johtavani itseäni. Anu kertoo.

Lue keramiikkataiteilija Anu Pentikin koko haastattelu: ET Terveys 7/2022.

Sisältö jatkuu mainoksen alla