ET oli paikalla, kun Aira Samulin ja Siiri "Äitee" Rantanen kohtasivat ensimmäistä kertaa. Lue teräsnaisten vinkit hyvään elämään!

– Otatko konjakin, kysyy Aira Samulin, 90.

– No, otanhan minä, vastaa Siiri "Äitee" Rantanen, 92.

Koko kansan rakastama tanssileidi Aira Samulin pyörähtää keittiöön ja pian on konjakkilasi vuoden 1956 maastohiihdon olympiavoittajan Siiri "Äitee" Rantasen kädessä.

– Minä aloitin ryyppäämisen 80-vuotiaana, sanoo Aira ja antaa naurunsa tulla. Huone kuplii iloista tunnelmaa.

Ollaan Helsingin Bulevardilla, Airan kotona, jossa nämä kaksi teräsnaista tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa.

– Olemmehan me toisemme aina tietäneet, he myhäilevät. 

Siiri Rantanen ei ole jäänyt sammaloitumaan. Hän kertoo kiertäneensä kesän aikana avustajansa kanssa ympäri Suomea tapaamassa fanejaan ja kilpakumppaneitaan. Tähän kierrokseen kuuluu myös Aira Samulinin tapaaminen.  

Autolla ajamisen Siiri jätti 85-vuotiaana. Mutta liikkuminen jatkuu: Lahden viime talven MM- kisoissa Siiri hiihti kisojen kunniakierroksen. Kisoja seuraamassa ollut Ruotsin kuningas halusi päästä puristamaan hiihtäjälegendan kättä.

– Meninhän minä kun tulivat pyytämään, sanoo Siiri.

Airaa naurattaa.

– Sai kunkku kunnon puristuksen. Siirillä on niin vahva kädenpuristus. Kokeile. Eikä alleja. On pidetty porkista kovaa kiinni.

Airaltakin sujui aikanaan hiihto.

– Isä povasi minusta aikanaan kilpahiihtäjää, mutta sitten tuli sota ja piti jättää Karjala. Minusta tuli sitten kilpatanssija.

Siiri puolestaan kertoo tanssineensa polkat, jenkat ja humpat.

Viisas pärjää

Mutta kertokaa nyt hyvät teräsnaiset, miten saavutetaan hyvä ja pitkä elämä?

– Täytyy yrittää, tiukkoinakin aikoina. Ei tänne olla tultu pelleilemään ja antamaan periksi, sanoo Aira.

– Ja pitää olla positiivinen, jatkaa Siiri. – No kyllä, juuri sitä, komppaa Aira.

Aira sanoo, että jos ihminen on viisas ja hyvä, niin silloin hän ei tee pahaa toiselle. Ja kun ei tee pahaa toiselle, voi itsekin hyvin.

– Mutta liian kiltti ei saa olla.

– Ei minulla mitään ihmereseptiä ole, jatkaa Siiri. – Joka aamu teen tunnin sauvakävelylenkin. Se pitää mielenkin kunnossa, Siiri jatkaa.

Kilpailupainossa

Naiset ottavat mittaa toisistaan ja pistävät selät vastakkain.

– Minä olen 174 senttiä ja joka aamu punnitsen, 60 kiloa, reikä reikä, sanoo Aira. Halutessaan Aira solahtaa yhä 60-luvun vaatteisiinsa.

Siiri taas on yhä 50-luvun kilpailupainossaan.

– Pitää elää kurinalaisesti ja olla hyvät elämäntavat, molemmat sanovat. 

Siiri Rantanen hiihti Suomea maailmankartalle voittamalla olympiakultaa maastohiihdossa 1956. Hän voitti myös Suomen mestaruudet maastojuoksussa ja maantiepyöräilyssä ja oli nopein nainen Finlandia-hiihdossa vielä 52-vuotiaana vuonna 1977. Hän on hiihtänyt Finlandia-hiihdon 24 kertaa ja soutanut monet Sulkavan soudut.  

Rantasen aktiiviuran aikana ei urheilijoita hyysätty. Ei ollut valmentajia, ei sponsoreita eikä managereita. Hiihtoliitto maksoi matkan kisapaikalle, ei ruokia eikä majoitusta ja kotiin oli kisoista tultava omalla kustannuksella.

– 50- luvulla sain kyllä Järvisen tehtaalta sukset, Siiri muistaa.

– Että sentään hokasivat. Airia naurattaa.

Lempinimensä "Äitee" Rantanen sai kilpailumatkoilla. Hän piti huolta muista hiihtäjistä niin äidillisesti. Rantanen oli myös kahden pienen pojan äiti. Mies oli aikanaan sanonut, että jos teet toiselle pojalle kaverin, saat hiihtää niin paljon kuin haluat. Ja Siiri teki.  

– Kerran minua pyydettiin poikien koululle esiintymään, mutta pojat kielsivät, etten saa tulla. En sitten mennyt. Nyt pojat ovat 70 ja 71 -vuotiaita.

Työuransa Siiri teki verhoilijana. 

Ja on Airakin hurmannut isoja massoja. Missä tahansa Aira tanssiikin, ei mukaan lähtijöistä ole ollut puutetta.

– Isoin joukko oli kerran olympiastadionilla, 40 000 ihmistä tanssi.

Julkkis ja poikaystävät

Siiri Rantanen kiittelee, ettei sattunut uransa huipulle julkkisaikaan.  – Olen aina saanut kulkea ihan rauhassa.

Aira Samulinin taas tuntevat kaikki ja hän on kertonutkin avoimesti elämästään elämäkerroissaan ja haastatteluissaan.

– Siiri on kamppaillut laduilla, minä elämässäni, Aira sanoo.

– Uskon, että julkisuudelta saa sellaisen kohtelun kuin ansaitsee. Jos törppöilee tuolla turuilla, niin on ihan oma vika, että siitä sitten kirjoitetaankin. 

– Onko sinulla poikaystävää, kysyy Aira.

– Ei ole, vastaa Siiri ja kertoo asuvansa omassa kodissaan.

– Hyvä, koti on paras paikka. Pidetään kiinni, että saadaan asua kotona pitkään. Minulla on täällä kotona tätä varten vaikka kuinka paljon teknisiä apuvälineitä, jatkaa Aira.

Lue lisää: Aira Samulin puolustaa kotona ikääntymistä: "Turvalaitteet 49 euroa kuukaudessa"

Nykyurheilijoista saati nuorista ihmisistä eivät kumpikaan löydä moitteen sanaa.

– Minä olin aina skeittaajien ja graffitintekijöiden puolella, kun muut niitä tölvivät. Ja katsokaas! Nyt monet niistä ovat maailmankuuluja, kertoo Aira.

Nykyurheilijat menestyvät tiukassa kisassa Siirin mukaan erinomaisesti.

– Ei voi kuin ihailla miten kovaa ja hyvin he menevät. Maita on pitkälti toista sataa ja meidän urheilijat yltävät silti palkintopalleille.

Mutta vielä hetkeksi takaisin pitkän iän salaisuuteen.

– Omaan napaan tuijottaminen kannattaa lopettaa. Sillä ei pitkälle pötki. Minä koitan olla niin ettei olisi napaa ollenkaan, sanoo Aira.

Entä muuta?

– Huumorintajua, sillä pärjää tiukassakin paikassa. Ja sisua – ei täällä vellikellot pärjää, sanovat naiset ja halaavat.