Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen vanhemmat ovat tukeneet tyttärensä urheilu-uraa alusta asti. Parasta Urho-isän mielestä on, kun tytärtä saa kannustaa ja tukea kisapaikalla.
Urho Mäkäräinen:
"Kaisa on aina ollut kova urheilemaan. Lukioaikana tajusin, että tytöstä voi tulla hyvä.
Aika paljon me vanhemmat jouduimme kuitenkin tukemaan rahallisesti Kaisan urheilu-uraa, hankimme aseita ja maksoimme kisamatkoja. Menestyksestä huolimatta Ampumahiihtoliiton tuki oli pitkään melko vaatimatonta.
Vuonna 2010 Kaisa puntaroi vakavasti uran jatkamista. Huippu-urheilijaksi ei tulla tekemällä kompromisseja, vaan elämästä on karsittava kaikki muu pois. Ei siihen mahdu opiskeluja tai työtä rinnalle. Silloin sanoimme Kaisalle, että jos sinä tätä haluat, me kyllä autamme.
Seuraavana talvena Kaisa sai ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Varmaan se silloin tuntui minusta mahtavalta, mutta nyt olotila on jo vakiintunut. Me emme niin kauheasti juhli menestystä. Riemuitsemme tietysti, mutta emme me mitään pilvilinnoja rakentele. Urheilu ja menestys ovat Kaisan juttuja. Meidän vanhempien elämä on ihan samanlaista kuin ennenkin.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/000pclpu.jpg?itok=sY5vPkSI)
"Kaisa on valoisa realisti"
Käymme katsomassa Kaisan kisoja ulkomailla kerran vuodessa. Kotimaassa kierrämme kaikki kilpailut.
Jostain syystä minua jännittää vähemmän paikan päällä. Siinä on jotenkin konkreettisemmin läsnä. Tiedän, että pystyn auttamaan, jos kisa menee huonosti. Realiteetti on, että huonoja päivä tulee.
Välimatkat ovat välimatkoja, mutta kun Kaisalle sattui Vancouverin olympialaisissa epäonnistuminen, olisin halunnut olla paikalla tukemassa tyttöä. Silloin tuntui pahalta olla niin kaukana.
Jos on menestynyt urallaan yhtä hyvin ja pitkään kuin Kaisa, on minun mielestäni todistanut taitonsa sen verran vahvasti, ettei yksittäisessä kisassa epäonnistuminen sitä horjuta.
Toisaalta on niinkin, että kun on kerran pärjännyt, kansa oppii odottamaan mitaleja. Sitten helposti lytätään, vaikka sijoitus olisi kenelle tahansa muulle ihan hyvä. Lähipiiri, ystävät ja tuttavat kannustavat tietysti ihan yhtä paljon hyvänä ja huonona päivänä.
Olen ajatellut, että se lyttääminen on nettikeskustelijoille omanlaistaan sirkushuvia. En minä niistä kommenteista hermostu. Media on kuitenkin käsitellyt Kaisaa hyvin koko uran ajan. Kaisan persoonalla on siihen varmaan oma vaikutuksensa. Vaikka oma tyttö onkin, niin sanoisin Kaisan olevan aika valoisa ihminen. Kyllä se auttaa kotiväkeäkin hyväksymään epäonnistumiset – ja yhtä lailla menestymiset – kun Kaisa itse aina tunnustaa, että näin voi käydä."
Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.
