Avioon ilman stressiä: Häiden yö täyttää kirkon

Keskiaikaisen kirkon holvien alla ei voi muuta kuin henkäistä ihastuksesta. Syksyn hämärässä illassa ulkotulet leimuavat linjassa ja valkoiset hääpuvut lepattavat kauniissa rivissä. Näkymä on uskomattoman hurmaava – ja samaan aikaan hämmentävä. Kuka haluaa jonon kautta naimisiin?

Kyllä vaan, halukkaita on monia. Hääyö on alkamassa, ja parikymmentä paria jonottaa vantaalaiskirkolle saadakseen oman vihkivuoronsa. Ilmassa suorastaan väreilee herttaista hermoilua.

Ovien edessä pyöriskelee yksi keski-ikäinen pariskunta muita levottomammin. 

– Tultiin vähän tutkailemaan, että jos sitä itsekin ensi vuonna uskaltaisi, pari nyökyttelee ja katoaa pian pois. 

Pyhän Laurin kirkon pihalla katselee ympärilleen myös Tikkurilan seurakunnan pappi Heikki Leppä. Hieman taitaa pappia jännittää itseäänkin; edessä on vilkas ilta. Kello on puoli kahdeksan, ja vihkimiset alkavat puolen tunnin päästä. 

Alttarille voi kävellä vaivattomasti – ilman television hääohjelmista tuttua stressiä.

Ensimmäisellä kerralla vuonna 2009 paikalle saapui peräti yli sata paria, joista syntyivät pitkät jonot kirkon pihalle. Silloin Heikki huhki alttarin takana kahteen asti yöllä. 

Hääyöstä on tullut hurjan suosittu Pyhän Laurin kirkossa. Vuoroaan joutuu jonottamaan kauan.

Tänäänkin pappien aika on kortilla, sillä pareja vihitään sekä alttarilla että pienessä asehuoneessa kirkon takaosassa. Heikki myös haastattelee kaikki parit ennen vihkivuoron alkamista. Kukin pari saa valita oman vihkikaavansa tarjotuista vaihtoehdoista.

Ennakkovarauksia ei voi tehdä, paikalle saavutaan esteettömyystodistuksen ja henkilöpaperien kanssa.

– Haluamme tarjota pareille valmiiksi suunnitellun illan. Ilman television hääohjelmista tuttua stressiä, jota syydetään nyt joka tuutista, Heikki kertoo.

Heikkiä saa kiittää siitä, että tummenevassa illassa voi alttarille kävellä vaivattomasti ja sanoa "tahdon". Hän keksi aikoinaan tämän tapahtuman, joka mahdollistaa spontaanin ja helpon tavan avioitua.

Meno kuin rokkikeikalla

Häämarssilistassa on kaksitoista kappaletta, ja se jakaa vihkivuorot erilaisiksi teemoiksi. On Mendelssohnia, Wagneria ja kotimaisena vaihtoehtona Toivo Kuulaa.  Samalla kun yksi pareista tekee vielä toivomustaan Prinsessa Ruususen häämarssista, Susanna Mäkinen, 44, ja Tomi Lindgren, 31, odottavat jo vuoroaan.  Ihan pian heidän suhteensa olisi virallistettu.

Suntio avaa kirkon eteisen ovet ja ilmoille kajahtaa illan ensimmäinen häämarssi. Se on Felix Mendelssohnin sävellys näytelmästä Kesäyön unelma. Susanna ja Tomi astelevat käsi kädessä alttaria kohti. 

Pappi vertaa hääyötä rock-konserttiin. 

Kirkonpenkeillä osa pyyhkii kyyneleitä. Edempänä istuu niin pariskunnan kutsumia vieraita kuin tuntemattomia, häämarsseja kuuntelemaan saapuneita ihmisiä. Kauimmaisissa penkeissä odottavat tämän illan aikana avioituvat parit.

Pappi Heikki Leppä haastattelee kaikki parit ennen vihkivuoron alkamista.

Pappi vertaa hääyön fiilistä rock-konserttiin. Ensin jonotetaan sisään, sitten yritetään saada paras paikka lavan vierestä.

– Jos haluamaansa paikkaa ei saa, pettyy kyllä hiukan, mutta pettymys unohtuu nopeasti kun itse keikka alkaa. Edeltävät vihkimiset toimivat oman vihkimisen lämppäreinä, Heikki kuvailee. 

Jääkylmä käsi alttarilla

Pikaisen vihkimisen jälkeen Susanna ja Tomi siirtyvät suoraan ulos kirkosta ja pihalle. Siellä odottavat halauksia jakavat omaiset. Tunteet ovat pinnassa, ja hääpari kuivaa kyynelvanoja poskiltaan.

– Tuntuu aivan huikealta, Tomi sanoo. 

Susanna purskahtaa nauruun Tomin kainalossa.

– Tomia on tainnut jännittää koko päivän. Vielä alttarillakin hänen kätensä oli aivan jääkylmä!

Mutta sitten jännitys katosi kokonaan, Tomi myöntää ja katsoo herkällä tavalla Susannaa. Viisi vuotta seurustellut pari vaikuttaa hurjan rakastuneelta. 

– Tapasimme internetissä. Viiden vuoden seurustelun jälkeen tuntui, että nyt oli sopiva aika avioitumiselle, Tomi kertoo.

Tomi Lindgren ja Susanna Mäkinen avioituivat Pyhän Laurin kirkon hääyötapahtumassa vuonna 2014.

Ja sopivaksi paikaksi löytyi öinen häätapahtuma. Susanna suosittelee sitä erityisesti kaikille niille, jotka haluavat mennä naimisiin vaivattomasti, mutta juhlavasti.

Kun suurimmat tunnekuohut ovat ohi, Lindgrenit suuntaavat kotiin syömään ja lepäämään. Juhlat sukulaisille ja ystäville pidetään vasta huomenna.

– Tämä on tapahtuma, johon voi kysäistä puolisoaan aamupalalla Hesarin yli.

Eron jälkeen yhteen

Vantaan häähumussa näkee monenikäisiä pareja ja erilaisia juhlatyylejä. Useimmilla morsiamilla on päällään valkoinen hääunelma, mutta avioituvien joukossa on myös heitä, jotka ovat arkisesti pukeutuneita. Osa haluaa naimisiin jopa salaa läheisiltään, ilman hössötystä. 

– Tämähän on sellainen tapahtuma, johon voi kysäistä puolisoaan aamupalalla Hesarin yli, että hei, haluaisitko mennä naimisiin, Heikki Leppä luonnehtii.

Hänen mukaansa suurin osa tapahtumaan saapuvista pareista on ollut yhdessä pitkään. Tämän Heikki oppi jo ensimmäisessä hääyössä, vaikka odotukset olivat toiset.

– Yllätyin todella, sillä olin kuvitellut että tapahtumaan saapuisi paljon nuoria pareja. Kirkko täyttyikin 30 vuotta yhtä pitäneistä pariskunnista, joiden hääsuunnitelmat olivat aikoinaan päässeet hautautumaan arjen kiireiden alle, Heikki muistelee viiden vuoden takaisia tunnelmia. 

Hääyön toinen vihittävä ryhmä muodostuu heistä, jotka avioituvat keskenään toista kertaa.

– Olen vihkinyt monta sellaista kertaalleen eronnutta paria, jotka ovat rakastuneet uudelleen kuljettaessaan viikonloppuisin lapsiaan toistensa luokse. He ovat huomanneet eron jälkeen haluavansa palata takaisin yhteen.

Heikki Leppä katsoo kelloaan useaan otteeseen, jotta pysyy aikataulussa.

Tapahtumassa on nähty myös tuplahäitä. Heikki epäilee, että sellaisten ehdottaminen on rennossa hääyössä helpompaa: pikahäissä ystäväpariskunta ei koe kuokkivansa toisen hääparin tilaisuuteen.

Entäpä pappi itse? Heikki kertoo olleensa naimisissa 36 vuotta, ja häät olivat perinteiset. Minkälaiset häät hän valitsisi tänä päivänä?

– Meillä on yhtä pitkä liitto takana kuin yhtä pitkään monet vihkimistäni pareista ovat asuneet yhdessä. Vaikea sanoa, mitä tekisimme tänä päivänä. Silloin nuorena perinteiset häät tuntuivat tärkeältä tapahtumalta, Heikki tuumii ja kiiruhtaa takaisin töihin. Tänä iltana hääyössä toisensa saa 21 paria. Heitä vihitään ainakin puoleenyöhön asti.

Neljä hääparia kertoo, miksi menivät naimisiin yöllä

"Enää ei tarvitse salailla"

Ritva Taurio, 51, ja Jan Bäckman, 46

"Tapasimme toisemme työpaikalla, ja olemme asuneet yhdessä kymmenen vuotta. Avioliitto oli pitkäaikainen toiveemme. Häät vain ovat nykypäivänä joko elämää suurempi spektaakkeli tai koruton hetki maistraatissa. Hääyö tuntui meille sopivimmalta tavalta virallistaa suhteemme. 

Halusimme häät ilman hössötystä, mutta kivassa paikassa. Pyhän Laurin kirkko on juhlava ja tunnelmallinen kirkko. Häämarssimme oli Toivo Kuulan Häämarssi. Se ei ollut ykkösvaihtoehtomme, mutta emme halunneet myöhäisempää aikaa. Vuoromme oli varttia vaille yksitoista illalla. Alussa jännitti hieman, mutta pappi Satu Huttusen lämmin puhe oli niin kannustava, että jännitys katosi ja vaihtui liikutukseen. Enää ei tarvitse salailla, vaan on aika kertoa sukulaisillekin, että menimme naimisiin. 

Hääyö sopii periaatteessa kaikille pareille, mutta kannattaa ajatella myös häävieraita. Lapsille ja vanhuksille voi olla raskasta odotella yhteentoista tai jopa puolille öin. Meillä kun ei ollut muita mukana, pystyimme omaa vuoroa odotellessamme käymään kotona."
 
"Jokainen sana kosketti"

Päivi Ijäs (o.s. Salmi), 35, ja Mika Ijäs, 37

"Olemme olleet yhdessä noin puolitoista vuotta. Tapasimme internetin keskustelupalstalla, jossa vaihdoimme ajatuksia nimimerkkien takaa noin puoli vuotta, ennen kuin tapasimme livenä.  Avioliitto on ollut meillä puheissa jo hyvin varhaisesta vaiheesta alkaen. Meitä yhdistävät yhteinen arvomaailma ja rakkauden lisäksi ystävyys. Tämä tuntui helpoimmalta tavalta mennä naimisiin ilman suurta stressiä. 

Alkuillasta jännitti, mutta kun tapasimme vihkipapin, jännitys kaikkosi. Mika pitää Bachin häämarssista ja sen me sitten saimme. Tilaisuuden pienimuotoisuuden vuoksi pystyimme keskittymään itse asiaan ja kuuntelemaan, mitä pappi sanoi. Hän puhui kauniisti ja jokainen sana kosketti. 

Nyt tuntuu oikein hyvältä, siltä että kaikki on niin kuin kuuluu olla."
 
"Rakkaus rohkaisi avioitumaan"

Karoliina Heinonen (o.s. Seppä), 33, ja Juha Heinonen, 40

"Olemme olleet yhdessä kolme vuotta, mutta tapasimme jo vuonna 2008, kun työskentelimme samalla työpaikalla.  Puhuimme viime keväänä avioliitosta ja se tuntui oikealta ratkaisulta. Rakkaus rohkaisi avioitumaan. Sovimme keväällä, että menemme naimisiin. Sitten yritimme keksiä, miten voisimme tehdä sen mahdollisimman helposti. 

Suosittelemme tätä tapahtumaa kaikille, jotka haluavat kirkossa naimisiin, mutta eivät halua järjestää juhlia. Me juhlimme kaksin. Olemme varanneet hotelliviikonlopun Helsingistä. Kun stressiä on vähemmän, voi keskittyä rauhassa asiaan, eli itse vihkimiseen."
 
"Odotimme tätä koko vuoden"

Hanna Paajanen (o.s. Pihlajamaa), 26, ja Petri Paajanen, 26

"Tämä vaikutti helpolta ratkaisulta, kun kaverimme menivät tässä tapahtumassa naimisiin kolme vuotta sitten. Olemme olleet yhdessä kolme ja puoli vuotta. 

Ennen vihkimistä meitä molempia jännitti, sillä olimme odottaneet näitä häitä koko vuoden. Jännitys helpotti heti, kun vihkiminen aloitettiin. Meidät vihittiin yhdeksältä illalla kirkon asehuoneessa. Paikalla olivat lähimmät omaisemme. Tila oli mukava ja rauhallinen. Häämarssia ei soitettu. Hääyö tarjoaa kyllä halukkaille massasta poikkeavat häät. 

Aikatauluihin suhtauduimme rennosti, koska vihkimisajan saa tietää vasta paikan päällä. Ja häät sujuivat hyvin ilman hössötystä. Järjestämme vielä huomenna isommat juhlat. Ruokatarjoilujen järjestäminen olisi ollut vaikeaa vihkimispäivänä, koska emme tiennet etukäteen, miten myöhään vihkiminen menee."