Tietyssä iässä -blogia kirjoittava Maija Rauha raivostui luettuaan nuoren naisen kirjoittaman kolumnin vanhenemisesta. Myös kaksi muuta ET:n bloggaajaa pohti samaa asiaa. Onko kyse peloista?

"Väite, että vanhuus on vain korvien välissä, on mielestäni yksi ikärasismin muoto. Kehon rappeutuminen on nimittäin fakta eikä asenne. Ei ihminen saa itse valita, milloin hänen askeleensa lyhenee.

Pelkään, että teräsmuorien ja -pappojen ihannointi johtaa siihen, että ne, joiden fyysinen suorituskyky heikkenee keskimääräistä nuorempana tai vain tavallistakin tahtia, leimautuvat. He eivät ole tehneet oikeita elämäntapavalintoja tai heillä on huono asenne. Syrjintään on näistä uskomuksista vain lyhyt matka.

"Supervanhuksia ihannoiva julkisuus nostaa yhä korkeammalle rimaa, joka ikääntyvän pitää ylittää tullakseen hyväksytyksi."

Tietämättömyys vanhenemisen fysiologisista vaikutuksista ei näiden juttujen myötä hälvene eikä myötätunto tavalliseen tahtiin ikääntyviä kohtaan kasva.

Fyysistä aktiivisuutta pidetään helposti myös henkisen vireyden mittana - taisin ajatella itsekin sen suuntaisesti, kun vielä olin hyväkuntoinen. Näillä kahdella asialla ei kuitenkaan liene yhteyttä ennen kuin aivan elämän loppusuoralla."

Tietyssä iässä -blogiin pääset TÄSTÄ

Nuoruutta ihaillaan, koska vanhuus pelottaa

Geriatrian professori Jaakko Valvanne tietää, että vanhuuspuheisiin liittyy usein pelkoa.

– On ihan luonnollista, että vanheneminen pelottaa. Sehän tarkoittaa, että kuolema lähestyy – ja se on pelottava asia. Eihän normaali ihminen halua kuolla. Meidän elämänhalumme on vahva.

Valvanteen mukaan vanhenemisen pelko vaivaa erityisesti nuoria ja keski-ikäisiä, ei  vanhuksia. Kun on elänyt pitkään ja saanut elämältä paljon, ei elämän päättyminen enää pelota.

Toinen syy pelkoon on se, että yhteiskuntamme korostaa nuoruutta ja aktiivisuutta. Nuoruus on vahvuutta, vanhuus heikkoutta.

– Joissain maissa, kuten Yhdysvalloissa, asia korostuu vielä enemmän. Siellä ihmiset haluavat olla nuoria, ja ehkä uskovatkin olevansa sitä paljon pitempään kuin meillä.

Kokemus karttuu elämällä

Nostalgista Movielunatic blogia kirjoittava Hannu Lihavainen kirjoittaa myös aiheesta:

"Usein nuoruus on intoa ja yritystä, ehkä enemmän kuin tietoa ja taitoa. Se on myös arkuutta ja epävarmuutta, uhoamista ja näyttämisen halua. Kokemusta ei saa muuten kuin kokemalla. Nuorena luulee kaiken olevan mustavalkoista ja yksinkertaista, mutta elämä opettaa sen monimuotoisuuden ja värikkyyden.

Ei ole virhe myöntää, ettei tiedä tai osaa. Kokemus antaa laajuutta näkemyksiin sekä rohkeutta myöntää myös tietämättömyytensä."

Movielunatic-blogiin pääset TÄSTÄ

Minusta ei tule aikuista!

Symbolitutkija ja bloggaaja Liisa Väisänen kirjoittaa Liisa Ihmemaailmassa blogissaan osuvasti nuoruuden harhasta:

"Usein kuulee iältään enemmän kuin täysi-ikäisten toteavan, ettei heistä tule koskaan aikuisia.

"Aikuisuudesta sekä järkevyydestä on tehty leikkimielisyyden vastakohta."

Aikuisuus ja ikääntyminen koetaan täydellisenä vastakohtana ja huumori rikkaalle sekä hyvälle elämälle. Täysijärkisyys kuulostaa kaavoihin kangistumiselta, surulliselta, vähintäänkin raskasmieliseltä. Olemme kaikki nähneet ihmisiä, jotka vielä kymmeniä vuosia täysi-ikäisyyden saavutettuaan, todella ylpeänä toteavat: ei minusta aikuista saa!"

Liisa ihmemaailmassa -blogiin pääset TÄSTÄ

Mitä mieltä olet? Osallistu keskusteluun!