Diplomaatti Jaakko Iloniemi: ”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vanhempaa kirjallisuutta luen”

Jaakko Iloniemi, 92, Helsinki:

”Aina, kun käyn sellaisessa kodissa, jossa en ennen ole käynyt, katson, mitä kirjahyllyssä on. Se kertoo ihmisten kiinnostuksenkohteista.

Itselläni on yksi seinä täynnä historiaa ja politiikkaa käsitteleviä kirjoja. Toinen seinä on omistettu taidekirjoille. Kiersimme edesmenneen vaimoni kanssa kaikki Euroopan merkittävimmät taidemuseot.

”Kaunokirjallisuus ja tietokirjallisuus eivät ole minulle toistensa vaihtoehtoja.”

Kaunokirjallisuus ja tietokirjallisuus eivät ole minulle toistensa vaihtoehtoja. Hyvä tietokirjallisuus voi täyttää tyylillisesti korkeita vaatimuksia ja hyvä kaunokirjallisuus saattaa sekin välittää tietoa.

Jo koulupoikana vietin paljon aikaa kirjastossa ja luin siihen aikaan muodissa olleita historiallisia romaaneja, kuten Alexandre Dumas’n Kolme muskettisoturia.

”Luin teosta 17–18-vuotiaana ja opettelin sillä tavalla lukemaan saksan kieltä.”

Saksalainen kirjeenvaihtotoverini suositteli minulle Wolfgang Borchertin teoskokoelmaa. Hän oli saksalainen kirjailija, joka joutui sotavangiksi Venäjälle, menetti Siperiassa terveytensä ja kuoli alle 30-vuotiaana. Luin teosta 17–18-vuotiaana ja opettelin sillä tavalla lukemaan saksan kieltä.

Kirjailija, jonka kaikki teokset olen lukenut…

Olen lukenut varmaankin kaikki Mika Waltarin kirjat. Sinuhe egyptiläinen on niistä suosikkini. Arvostan myös Johannes Angelosta. Sen tarina liittyy Konstantinopolin viimeisiin vaiheisiin ennen kuin turkkilaiset valtasivat sen. Myös Isästä poikaan, joka on eräänlainen Helsinki-eepos, on lukemisen arvoinen.

Waltari on hyvä ihmiskuvaaja. Sinuhessa se tulee erikoisen selvästi esille. Hän on ajattelija sanan parhaassa mielessä, mainio kielenkäyttäjä. Olihan sekin ihmeellinen saavutus, että hän kirjoitti Sinuhen käymättä koskaan Egyptissä. Kuitenkin egyptologit sanovat, että ei kirjassa juuri virheitä ole.

Teos, johon aina palaan…

Vaikka Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ja Nummisuutareiden juoni on tuttu, voin palata niihin aina uudelleen. Kiven luonnonkuvaus on erityisen antoisaa. Erämaakuvaukset Impivaarasta ovat herkkiä.

Myös Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan luen aina vain uudestaan. Siinä vetoaa replikoinnin aitous. Se kuvaa varmasti oikealla tavalla sodanaikaista miesten keskustelua.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vanhempaa kirjallisuutta luen. Olen alkanut palata klassikoihin. Minusta on hyvä asia, että klassikkoja ei unohdeta. Nuoremmat ihmiset lukevat sitten oman aikansa kirjallisuutta.”

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 18/2024 julkaistusta jutusta, jossa Jaakko Iloniemi kertoo myös, mikä on se teos, joka jokaisen suomalaisen pitäisi lukea, mistä kirjasta hän innostui viimeksi ja mitkä hän ottaisi mukaan autiolle Saarelle. Samasta jutusta löydät lisäksi kirjailija Kaari Utrion ja muusikko Mikko Alatalon kirjahyllyt. Tilaajana pääset lukemaan koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun ja tilaa lehti tästä.