Ystävykset Eija Vilpas ja Tiia Louste ovat näytelleet yhdessä ravintoloissa, veteraanikodeissa ja ihmisten olohuoneissa. Kesäisin kahden naisen teatterikaravaani on kiertänyt Suomea. Tahti jatkuu myös kesällä 2017. 

Seinän takaa kuuluu huutoa. Huutaja on Eija Vilpas, ja hänen äänensä on ankara. Tiia Louste ei melusta hätkähdä. Hän istuu odottamassa, että ystävä saa vedettyä näytelmän harjoitukset viereisellä näyttämöllä läpi.

Vaikka Eija ja Tiia ovat näytelleet usein yhdessä samaisella Helsingin kaupunginteatterin näyttämöllä, he ovat tutustuneet toisiinsa paljon mielikuvituksellisemmissa paikoissa: ravintoloissa, järjestötaloissa, sotaveteraanikodeissa ja ihmisten olohuoneissa. Kahden naisen teatterikaravaanina reissatessaan he ovat oppineet luottamaan toisiinsa ja siihen, että asiat aina järjestyvät.

Tiia Louste:

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Näyttelijä Tiia Louste, 69. "Tiia on laajalti sivistunyt, Hän suoritti kuusikymppisenä ylioppilaskirjoitukset. Tiia tietää paljon myös oopperasta ja kirjallisuudesta, mutta ei pidä tietämistään melua", ystävä Eija Vilpas kertoo.
Näyttelijä Tiia Louste, 69. "Tiia on laajalti sivistunyt, Hän suoritti kuusikymppisenä ylioppilaskirjoitukset. Tiia tietää paljon myös oopperasta ja kirjallisuudesta, mutta ei pidä tietämistään melua", ystävä Eija Vilpas kertoo.

"Meidät toi Eijan kanssa yhteen vaivaistalon Komentoora. Näyttelimme samaa roolia vuoroilloin Vaahteramäen Eemelissä vuosituhannen vaihteessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olimme tavanneet aiemminkin. Näyttelijäthän tuntevat oikeastaan kaikki toisensa, piirit ovat niin pienet. Eemeli-produktiossa pistin silti ensimmäistä kertaa merkille Eijan tunnollisuuden ja huolehtivaisuuden. Ennen jokaista esitystä Eijalla oli tapana soittaa minulle ja varmistaa, kumpi meistä olisi seuraavaksi työvuorossa. Hän on oppikirjaesimerkki siitä, miten huolella tämän työn voi hoitaa.

"Eija on niin valtavan energinen, että se tarttuu väkisinkin."

EEMELIN JÄLKEEN meille tupsahti teatterissa yllättävän usein rooleja samoissa näytelmissä. Kun on näytellyt jonkun kanssa, hänet tuntee aina, sillä näytellessään ihminen on paljaimmillaan. Meillä Eijan kanssa synkkasi muutenkin kuin lavalla. Eija on niin valtavan energinen, että se tarttuu väkisinkin. Hän ottaa kanssaihmisiinsä hanakasti kontaktia.

Olimme molemmat tehneet vuosien varrella paljon omia keikkoja. Minä esitin pitkään monologinäytelmää, Eija taas on keikkaillut Hansu ja Pirre -duossa Riitta Havukaisen kanssa vähän siellä ja täällä ja tehnyt televisio-ohjelmia. Niinpä oli ihan luontevaa, että Eija kirjoitti meille näytelmän Tumma ja blondi. Sen tekeminen oli niin kivaa, että jatkoimme näytelmän sisarusparilla Eijan seuraavaan näytelmään Yötön yö.

OLEMME KEIKKAILLEET yhdessä yli kymmenen vuotta, ja esityksiä on ollut satoja, vaikka kumpikaan meistä ei ole muistanut pitää niistä kirjaa. Keikkailu on mahdottoman kivaa. Ajamme aina keikoille kahdella autolla. Eijan kanssa kulkee hänen poikansa Valdemar, joka vastaa tekniikasta ja näyttelee pienen roolin, sekä Eijan kaksi koiraa. Minun autoni taas pullistelee näytelmän rekvisiittaa, sillä Eija kirjoittaa näytelmiin ihan hirvittävästi tavaraa.

"Ihailen Eijan taitoa ottaa yleisö kämmenelleen."

Olemme molemmat aika huolehtivia ja vastuuntuntoisia. Yhteisillä keikoilla pyrimme selvittämään kaiken mahdollisen etukäteen, että homma toimisi. Silti mekään emme välty yllätyksiltä. Viimeksi juoksutimme Turussa teatterin tekniikan miehiä etsimässä unohtunutta kalaämpäriä ja verkkoa. Ruotsin-kiertueella saimme melkein koko näytöksen pystytettyä kokoon, ennen kuin huomasimme, että paikka oli väärä. Täytyy myöntää, että siinä hetkellisesti juolahti mieleen kysymys, miten kirotaan ruotsiksi.

Tiia Louste ja Eija Vilpas ovat näytelleet vaikka missä, palvelutaloista olohuoneisiin. – Välillä emme ole meinanneet mahtua itse mukaan.
Tiia Louste ja Eija Vilpas ovat näytelleet vaikka missä, palvelutaloista olohuoneisiin. – Välillä emme ole meinanneet mahtua itse mukaan.

EIJA ON LAVALLA loistava kumppani. Ihailen hänen taitoaan ottaa yleisö kämmenelleen. Jos Eija sanoo lavalta katsojalle "Oi sinä mahtava ukonhattu", hän saa tämän uskomaan, että kasvejahan tässä ollaan. Sellaista kykyä ei kaikilla näyttelijöillä ole.

Meillä on niin paljon yhteisiä töitä, ettemme juurikaan muuten tapaile. Molemmilla on paljon elämää myös työn ulkopuolella. Minä urheilen, harrastan ja opiskelen kaikenlaista, Eija puolestaan näyttää vuosi vuodelta tuntevan yhä enemmän yhteisvastuuta. Hän järjestää Karjala-keräyksiä kaksi kertaa vuodessa ja toimii Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä. Eija on hyvin monen ihmisen käytettävissä.

Eijalla on silmää katsoa toisten näyttelijöiden työtä. Hän osaa ehdottaa ja tarjoilla muutoksia niin, ettei niistä ota nokkiinsa. Hän ei ole yhtään pahantahtoinen ihminen, se piirre suorastaan pakoilee häntä.

IHMISINÄ OLEMME Eijan kanssa hyvin erilaisia. Eija on nopea ja temperamenttinen, minä olen tyynempi ja hitaampi. Kun minä näytöksemme jälkeen vielä vaihdan vaatteita, Eija on suurin piirtein purkanut puoli näyttämöä, koonnut rekvisiitan ja vetänyt ensimmäisen kupin kahvia. Silti istahdamme joka esityksen jälkeen rauhassa alas ja käymme esityksen läpi. Eija aloittaa keskustelun yleensä vakiolauseella: "Se meni hyvin." Sen jälkeen pohdimme, mitä voisimme tehdä vielä paremmin.

YSTÄVYYS NÄYTTELIJÄN kanssa on erilaista kuin ei-näyttelijän. Näyttelijöille ammatti-identiteetti on tärkeä, ja sen pystyy jakamaan vain kollegan kanssa. Oikeastaan en hirveästi välitä puhua teatterista muiden kuin teatteri-ihmisten kanssa.

"Naisnäyttelijä on ensin jonkun lapsi, sitten jonkun sänkykaveri, sen jälkeen kypsytään äideiksi ja lopulta isoäideiksi."

Minulla on ollut pitkä ura ja vaiherikas ura. Olen saanut tehdä hienoja juttuja, mutta totuus on, että naisroolit ovat aika rajoittuneita - ja rajoittuvat entisestään, kun ikää alkaa karttua.

Esitin pääsiäisenä Via Cruciksessa Neitsyt Mariaa, tai ehkä tämän ikäisenä pitäisi korostaa, että Jeesuksen äitiä. Jollain harjoitustauolla totesin Jeesusta esittäneelle Kai Vaineelle, että on tämä naisnäyttelijän osa kyllä erikoinen. Ensin on jonkun lapsi, sitten jonkun sänkykaveri, sen jälkeen kypsytään äideiksi ja lopulta isoäideiksi. Isoäidin rooleja vain on paljon vähemmän kuin petikaverin rooleja. Siksi Eijan kanssa keikkailu on ollut ihan älyttömän hauska tapa laajentaa repertuaaria. Emme ole vielä lähelläkään isoäidin roolia!"

Eija Vilpas:

Näyttelijä Eija Vilpas, 58. "En usko, että monet tietävät, kuinka monesta ihmisestä Eija pitää huoleta ja miten hän huolehtii sukulaisistaan. Hän on erittäin perhekeskeinen ihminen", ystävä Tiia Louste kertoo.
Näyttelijä Eija Vilpas, 58. "En usko, että monet tietävät, kuinka monesta ihmisestä Eija pitää huoleta ja miten hän huolehtii sukulaisistaan. Hän on erittäin perhekeskeinen ihminen", ystävä Tiia Louste kertoo.

"Ensimmäinen mielikuvani Tiiasta oli, että tuo on varmaan voimakas ihminen. Ehkä se johtui hänen ylväydestään, väreistään ja hienoista piirteistään. Kun tutustuimme, paljastui, että Tiia onkin hyvin iloinen ihminen. Iloisten ihmisten kanssa raskaaseenkin työhön tulee keveyttä.

Tiia taisi ensimmäisenä ehdottaa yhteistyötä. Ihan ensiksi mietimme, mitä emme halua tehdä. Siksi päädyimme näyttelemään suurin piirtein itsemme ikäisiä sisaruksia, joilla on käsiteltävänään meidän ikäisten ihmisten asioita, kuten ikääntyviä vanhempia ja perintöhuolia.

TIIAN KANSSA ON huoletonta keikkailla. Hän on todellinen ammatti-ihminen, luotettava pohjalainen, joka ei koskaan mökötä eikä elvistele.

"Tiialla on upea taito nähdä asioissa positiivisia puolia."

Meistä on muotoutunut tällainen pieni teatteri, joka voi esiintyä vaikka missä. Kerran kyhjötimme tiskaavien naisten jalkojen juuressa, kun esiinnyimme eräillä syntymäpäivillä. Heidän jalkansa saivat toimia yhden kohtauksen pakopaikkana. Itse lava oli olohuoneessa ja katsojat muutaman sentin päässä olkapäistämme.

TIIALLA ON UPEA taito nähdä asioissa positiivisia puolia. Hän haluaa olla elämän suhteen luottavainen ja se tekee hänestä iloisen. Tiian tunnuslauseita ovat: "Älä hermostu, ei se kuitenkaan järjesty" ja "Heitetään vasemman olan yli turhat huolet".

Tiialla on lehmänhermot. Hän aistii herkästi tunnelmat ja osaa olla hienotunteinen. Vaikka meillä voi välillä olla keikoilla kiire, tavarat hukassa tai tekniikka pätkiä, me osaamme nauraa sellaisille. Poikani Valdemar ihmettelee hymyssä suin vieressä meidän touhuja. Nauru pehmittää pienen sähläilyn.

"Tiia seisoo kriisinkin hetkellä selkä suorana eikä ota stressiä."

– Olisi ihana päästä maailmankiertueelle näyttelemään yhdessä Eijan kanssa, haaveilee Tiia Louste. – Joku yhteinen matkakin voisi olla kiva, Eija Vilpas lisää.
– Olisi ihana päästä maailmankiertueelle näyttelemään yhdessä Eijan kanssa, haaveilee Tiia Louste. – Joku yhteinen matkakin voisi olla kiva, Eija Vilpas lisää.

Kerran esiinnyimme täydelle salille Helsingissä Ravintola Nyyrikissä. Istuimme molemmat keittiönjakkaroilla. Yhtäkkiä, kesken kohtauksen, Tiian tuolin jalat pettivät ja hän pudota mätkähti jakkaroineen alas näyttämöltä niin, että hameenhelmat klassisesti hulmahtivat. Onneksi hameen alla oli legginsit! Meitä molempia nauratti ihan sairaasti, mutta saimme kuitenkin jatkettua. Pian vaihdoimme paikkoja ja humps, kävi sama juttu. Tiia oli taas ketarat ojossa pitkällään lattialla. Siinä vaiheessa repesimme sekä me että yleisö.

OLEN OPPINUT Tiialta, ettei kannata ottaa turhia paiseita. Häneltä se käy luontevammin kuin minulta. Tiia seisoo kriisinkin hetkellä selkä suorana eikä ota stressiä. Tai kyllä hän varmaan stressaakin, mutta ei rasita sillä muita ihmisiä. Tiia ei möläyttele koskaan mielipiteitään, hän ei ole lainkaan törppö ihminen.

Tiia on todella sosiaalinen, hänellä on laajat kaveripiirit. Mökilläkin hän viettää paljon aikaa naapureittensa kanssa. Minäkin olen sosiaalinen, mutta viihdyn hyvin omissa oloissani, jopa tarvitsen sitä. Pitkä lenkki koirien kanssa lataa sopivasti akkuja. Keikkareissuilla saatamme Tiian kanssa vetäytyä omiin oloihimme lueskelemaan kirjoja. Meidän ei tarvitse puhua jatkuvasti eikä viihdyttää toisiamme.

"Yhdessäolo lavalla on kuin kotiin tulisi."

PIDÄMME SAMANLAISISTA asioista: luonnosta, mökkeilystä, puutarhahommista, matkoista ja kirjoista. Makuasioista saatamme olla eri mieltä, mutta ne ovat harmittomia erimielisyyksiä. Arvomaailma meillä on pohjimmiltaan samanlainen.

On kivaa pällistellä Tiian kanssa maailmaa, mutta ehdottomasti parasta välillämme on yhteinen työ. Se on niin hitsautunutta, että yhdessäolo lavalla on kuin kotiin tulisi. Se taitaa välittyä katsojillekin. Usein näytöksen jälkeen, kun keräilemme tavaroita ja höpisemme keskenämme, joku yleisöstä tulee ja toteaa: "Ihan kuin meillä kotona."

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2016

Tiia Louste, Eija Vilpas ja Eijan poika Valdemar Virtanen esittävät kesällä 2017 Eijan käsikirjottamaa Yötön yö -komediaa.

13.–30.6. Kievarin Kesäteatterissa Äänekoskella www.kievarinkesateatteri.fi

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla