Elämän koulima Arja Saijonmaa, 81: ”Ei voi jäädä itsesääliin löllöttämään”

Kun Arja Saijonmaalla on vaikea päivä, hän sulkee silmät ja ajattelee saunapolkua. Sitä pitkin hän lapsena juoksi. Sitä pitkin hän kävelee kesäisin vieläkin.

Arja tuntee tutun polun jalkapohjissaan. Hän tuntee sen, vaikka istuisi lentokentällä. Saunapolku on lapsuudenmökillä, Mikkelin Korpijärvellä.

– Kun kävelen saunalle, paljas jalkani tuntee jokaisen juurenkyhmyrän, kiven, mutkan ja hiekkamöykyn. Juuret ovat aistien muisto. Ne tuntee kropassaan, Arja sanoo.

Tavallinen tyttö on elänyt epätavallisen elämän.

– Suomessa minut määritellään usein kansainväliseksi, mutta eihän kukaan ole vain sitä. Jokainen on kotoisin jostain. Se, että tunnen juureni, pitää minut pystyssä ja voimakkaana. Minä olen tavallinen tyttö Mikkelistä.

Tavallinen tyttö on elänyt epätavallisen elämän.

Hän on tuntenut Urho Kekkosen, Tove Janssonin, Olof Palmen ja Jasser Arafatin ja vienyt suomalaisen tangon Ruotsiin.

Hän on vieraillut YK:n hyvän tahdon lähettiläänä yli 50 pakolaisleirillä, heittäytynyt Ruotsin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa kuolemannostoon ja järjestänyt Oslossa konsertin, jonka väliajalla Palestiina ja Israel solmivat rauhan.

Nyt ihan tavallinen Arja on 81-vuotias, konsertoi yhä laulajana pitkin Pohjoismaita ja asuu kolmessa maassa. Yksi kodeista on Tukholmassa, yksi Helsingissä ja yksi Pariisissa. 

Älä jää itsesääliin löllöttämään

Arja kirjoittaa säännöllisesti päiväkirjaa. Niitä on kertynyt kymmeniä. Osa on Helsingin kodin kirjahyllyssä, osa Tukholman kodin kirjahyllyssä.

Kieli on joskus suomi. Joskus se on ruotsi, englanti, ranska tai kreikka.

Kun koronapandemia keväällä 2020 alkoi ja laulukeikat hetkellisesti loppuivat, Arja alkoi lukea vanhoja päiväkirjojaan. 

Muutaman sivun kirjoittamista Arja empi pitkään.

Vähitellen hän alkoi myös kirjoittaa muistelmia. Laulu vapaudelle -elämäkerta ilmestyi ruotsiksi vuonna 2024 ja suomeksi tänä syksynä.

Elämäkerrassa on muutama sivu, joiden kirjoittamista Arja empi pitkään.

– Lopulta ystäväni rohkaisivat minua kirjoittamaan nekin sivut.

Niin Arja alkoi kirjoittaa keväästä 1976.

Sinä keväänä hän oli alkanut huomata kehossaan outoja oireita ja hakeutui lääkäriin. Selvisi, että hänellä oli kohtusyövän esiaste. Kohtu pitäisi poistaa. Arja ei voisi koskaan saada lapsia.

Leikkaus oli minulle säikähdys. 

– Leikkaus oli minulle säikähdys, mutta en ole jäänyt suremaan lapsettomuutta pätkääkään. Jokaisella on vastoinkäymisensä, jokaisen pitää ylittää omansa itse. Ei voi jäädä itsesääliin löllöttämään.

Arja toipui vanhempien luona, mökillä Mikkelissä. Vanhemmat eivät kysyneet leikkauksesta sanaakaan. 

– Äiti ja isä rakastivat minua yli kaiken, mutta suomalaisittain. Eli vaikenemalla.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 24/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.