Kun Elli ja Jouni Raipelan lapset aikuistuvat, pariskunta myi kaiken ja lähti reppureissulle ympäri maailmaa. Palattuaan he ostivat vanhan kansakoulun ja aloittivat remontin, joka on kestänyt jo kuusi vuotta.

Nyt tai ei koskaan. Kymmenen vuotta sitten Elli ja Jouni Raipela havahtuivat siihen, että mikään ei enää sitonut heitä taloon ja hyötyviljelmiin Kalannissa.

Neljä lasta olivat muuttaneet pois kotoa. Kokkaamista ja kotitarveviljelyä oli mitta täynnä. He päättivät myydä talonsa ja huutokaupata irtaimistonsa.

Raipelat myivät talonsa ja huutokauppasivat irtaimistonsa.

Kun talo oli myyty, Raipelat hakivat vuoden vuorotteluvapaat työpaikoiltaan. Syksyllä 2009 Elli pakkasi reppunsa ja Jouni rinkkansa. Laiva vei tuolloin 46-vuotiaat reppureissaajat Puolaan, josta matka jatkui Kreikan kautta Intiaan, Malesiaan, Thaimaahan, Laosiin ja lopuksi Amerikkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Emme varanneet etukäteen edes yöpaikkoja. Selvisimme repulla ja rinkalla ne kymmenen ja puoli kuukautta oikein hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Matka karisti tehokkaasti ruuhkavuodet harteilta ja varmisti, että rakkautta riitti myös uudessa elämäntilanteessa ja reissun rasituksissa.

– Huomasimme, että meillä oli tosi mukavaa yhdessä, Elli kertoo.

Kyky nähdä "vain talo"

Raipelat asuivat kaksiota Uudessakaupungissa pari vuotta ja kiersivät katsomassa myytäviä taloja ympäri Etelä-Suomea. Yksi visiiteistä oli mieliinpainuva.

Korkeakosken koulu on vanhempi kuin itsenäinen Suomi.
Korkeakosken koulu on vanhempi kuin itsenäinen Suomi.

Jounin mummola oli Juupajoen Korkeakoskella, mutta hän ei ollut käynyt kunnassa 40 vuoteen. Kun Korkeakosken 115-vuotias kansakoulu tuli myyntiin vuonna 2012, Raipelat sopivat talon toisen omistajan taidegraafikko Outi Heiskasen kanssa esittelystä.

Myyjä näytti unohtaneen tapaamisen.

Kun Raipelat saapuivat sadepäivänä kansakoululle, Heiskanen näytti unohtaneen tapaamisen ja istui lyömässä korttia tuttavansa kanssa. Elli ja Jouni saivat luvan liittyä korttirinkiin. Kun he kakistivat lopulta, millä asialla olivat tulleet, he pääsivät omaehtoiselle tutustumiskierrokselle kiinteistöön.

– Kun kierros oli tehty vinttiä myöten, kävin sanomassa Outille, että vintille tihkuu parista kohtaa vettä. Outi vastasi, että viekää nyt hyvänen aika sinne ämpärit, ja jatkoi tyynesti pelaamista, Jouni muistelee.

Hyvänen aika, viekää nyt vintille ämpäri!

Elli ihastui taloon ja sen hienoon sijaintiin järven rannassa ja kivenheiton päässä Korkeakosken keskustasta. Jouni näki edessään myös loputtoman työmaan. Näkemysten ristiaallokossa syntyi tarjous, jota myyjät eivät hyväksyneet.

Kun kiinteistö tuli uudestaan myyntiin vuotta myöhemmin, kaupat syntyivät Ellin ja Jounin 50-vuotisjuhlien kynnyksellä. Yhteisiä juhlia juhlittiin elokuussa 2013 Korkeakoskella. Syntymäpäivälahja oli hieno, mutta hieman työläs.

– Minä näin vain talon. Sen ihanuuden, Elli kertoo.

– On kadehdittava kyky nähdä "vain talo". Ellin mielestä remontit valmistuvat nopeasti, kun niitä ryhtyy tekemään, Jouni sanoo.

Tekemistä piisaa

Kuudessa vuodessa moni kohta on valmistunut, mutta remontoitava ei ole vielä loppunut. Samaan aikaan Jouni on hoitanut palvelukodin johtajan tehtäviä Mäntässä ja Elli on siirtänyt terapiavastaanoton Turusta Tampereelle.

Mikä haave toteutetaan seuraavaksi?
Mikä haave toteutetaan seuraavaksi?

Ja jotta tekemistä piisaisi, Elli toteutti kolme kesää sitten haaveensa kouluun avattavasta kesäkahvilasta. Tässä heinäkuussa kahvilassa kävi jo yli 2 000 asiakasta.

– Se kesäkahvilan työmäärä vähän yllätti, Elli myöntää.

Juttu on luettavissa kokonaan ET-lehden numerosta 19/2019.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla