Entisen kunnalliskodin työnjohtajan talo on nykyään Vesa ja Mirva Varpan koti. Islanninhevoset Sómadis ja Alda viihtyvät paremmin pellolla.
Entisen kunnalliskodin työnjohtajan talo on nykyään Vesa ja Mirva Varpan koti. Islanninhevoset Sómadis ja Alda viihtyvät paremmin pellolla.

Mirva ja Vesa Varpa vaihtoivat pääkaupunkiseudun vilskeen Kuusamon korpimaisemiin. Siellä he pyörittävät nyt hevostilaa, jossa ihmiset pääsevät ratsastamaan luonnon rauhassa.

Sossoniementie alkaa Kuusamon keskustan laitamilta ja jatkuu reilut parikymmentä kilometriä Muojärven rantaan. Matkan varrella tie kulkee pienen Puutteenkylän läpi. Aamun hämärässä nimi vaikuttaa aika osuvalta.

Aivan kylän laidalla tie koukkaa Wanhan Raatesalmen tilan ohitse. Auringon sarastaessa tilan pihapiiri on kuin satukirjasta. Keltaisen talon edessä venyttelee villava koira. Hiukan kallellaan olevasta tallista tepastelee esiin pari kanaa, ja islanninhevoset seisovat levollisina aitauksessaan. Talon takana Kuusamojärvi välkehtii tyynenä. On aivan hiljaista.

Savuinen, sumuinen kaupunki

Kauniisti remontoidun puutalon keittiössä hymyilee onnellisen näköinen pariskunta. Mirva ja Vesa Varpa muuttivat pääkaupunkiseudun melskeestä Kuusamoon kolme vuotta sitten. Wanhaan Raatesalmeen heidät toi huonosti rajattu kuva myynti-ilmoituksessa.

– Tilalla on entinen työnjohtajan talo, jota aiemmat omistajat olivat remontoineet. Katsoimme kuvista, että paikka on meidän toiveisiimme nähden turhan valmiiksi rempattu. Yhdessä kuvassa näkyi kuitenkin remontoimattoman hirsitalon nurkkaa. Se herätti mielenkiintomme, Vesa kertoo.

Hetken päähänpistosta ei ollut kyse, sillä Mirva ja Vesa olivat etsineet sopivaa perinnetilaa kymmenen vuotta.

– Me olemme tällaisia vanhojen puutalojen halaajia, Mirva nauraa.

He ajoivat 800 kilometriä katsomaan rakennusta, jonka nurkka myyntikuvassa näkyi. Talo paljastui entisen kunnalliskodin päärakennukseksi, jota aika ja ihmiset olivat kohdelleet kaltoin. Katossa oli isoja reikiä, ikkunat olivat rikki ja sisäseinät oli entinen vuokralainen sahannut auki. Mirva ja Vesa tiesivät heti, että tämä on heidän paikkansa.

– Talo täyttää pian 200 vuotta. Sen rakentamiseen käytetyt puut on kaadettu 300 vuotta vanhoina. Ne ovat olleet taimia 1500-luvulla, Vesa laskee.

Tilan rakennuksia on nyt kunnostettu hiljalleen, vanhaa kunnioittaen. Jälki on kauttaaltaan hienoa, ja kauniita yksityiskohtia löytyy kaikkialta, kellarin pesutiloista ja vanhaan aittaan tehdystä juhlatilasta alkaen.

Pihamaalla Vesa viittaa kohti järveä ja sen takana aukeavaa metsämaisemaa.

– Kymmenisen vuotta sitten minulle tarjottiin työkomennusta Shanghaihin, mutta käynti kaupungissa riitti. Sieltä puuttui kaikki se, mitä täällä on: puhdas ilma, koskematon luonto ja hiljaisuus.

Korpimaa, se kanssani jaa

Tilalla on 15 islanninhevosta ja kesällä syntyy pari varsaa. Sitkeän näköiset issikat seisoskelevat rauhassa aitauksessaan - mitäpä sitä hevonenkaan vapaapäivänä hötkyilemään. Työtä ne saavat tehdä lomasesongilla ihan riittämiin.

Mirvalla oli jo pitempään kytenyt haave tehdä rakkaasta harrastuksesta työ ja perustaa islanninhevostalli. Muuton jälkeen se oli mahdollista toteuttaa. Täällä ihmiset pääsevät ratsastamaan luonnon rauhassa.

– Etelä-Suomen metsät ovat niin pirstaleisia, ettei pitkien hevosvaellusten järjestäminen tahdo onnistua.

Kuusamossa tilaa on yllin kyllin. Tilalla on omia maita seitsemän hehtaaria, joten hevosilla on tilaa laiduntaa. Kunnan ja alueen metsänomistajien kanssa on ollut helppo sopia hevosvaellusreiteistä.

Keskellä korpimaita kaikki tekeminen on luonnollista. Metsään mennään päivän pituuden mukaan.

– Ihmiset tulevat Kuusamoon lomalle, eivät suorittamaan. Täällä on tarjolla kiireetön luontokokemus.

Talvivaelluksetkin onnistuvat, sillä Vesa on kehittänyt jyrän, jolla maastoon saadaan tehtyä ratsastusura.

Talvella retket ovat enintään kolmituntisia.

– Hevoset kyllä kestäisivät pidempään, mutta ratsastajille tulee vilu.

Metsän näen jämäkän

Kuusamon luonto on maailman mittakaavassakin ainutlaatuinen. 30 kilometrin vaelluksella maasto vaihtelee hiekkakankaista mäntymetsiin ja aapasoihin. Matkalle osuu pari satunnaista kesämökkiä. Muuten on aivan autiota. Ilman puhtaudesta kertovat puissa pitkinä kasvavat naavaparrat.

Luonto arvostaa, kun sitä lähestyy kunnioittaen.

– Metsän eläimet päästävät tosi lähelle, kun on hevosella liikkeellä. Sen huomaa etenkin linnuista, Mirva kertoo.

Vesa nojaa aidanseipääseen ja nyökyttelee.

– Matkailijoille pitäisi tarjota enemmän aitoja luontoelämyksiä ja vähemmän moottorinpäristimiä. Niitä on tarjolla kaikkialla.

Mirva ja Vesa kulkevat vapaa-ajallaankin paljon luonnossa. Kuusamon matkailu on keskittynyt paljolti Karhunkierroksen ympärille, mutta nähtävää on muuallakin.

– Iivaaran huipulta aukeaa mahtava näkymä. Olemme olleet siellä joskus yötä revontulia kuvaamassa.

Vaaralle vie yhdeksän kilometriä pitkä reitti, joka sopii mainiosti päiväpatikointiin.

Vesa pyytää itse paljon kalaa ja kehuu vuolaasti Kuusamon koskikalastusmahdollisuuksia. Ruoka pyritään muutenkin mahdollisimman pitkälti kasvattamaan itse tai hyödyntämään luonnon antimia.

– Iso juttu oli, kun pääsimme ensimmäisen kerran keräämään hilloja, Mirva muistelee.

Sieltä vaan mä rauhani saan

Kunnalliskodin vanha saunarakennus on rakennettu aivan Kuusamojärven rantaan. Siihen on nyt kunnostettu kaksi saunaa ja tupa, jonka terassilta aukeaa avoin maisema ulapalle. Järven rauhalliset lahdenpoukamat houkuttelevat syksyisin muuttolintuja, ja järvellä saattaa pysähtyä satoja joutsenia.

Mirva katselee järvelle ja huokaa.

– Linnuista lähtee maaginen ääni. Parhaimmillaan taivaalla leimuavat samaan aikaan revontulet.

Tilan nettisivut: wanharaatesalmi.fi

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.