Ylistarolainen Heikki Laaksonen, 62, hoivaa eläinvanhuksia kotonaan vaimonsa kanssa. Laaksosen ja hänen vaimonsa tilalla asuu 150 eläintä.

"Olin vuonna 1994 työmatkalla Espanjassa. Olen kuvataiteilija ja suunnittelin sinne näyttelyä. Tapasin matkalla naisen, josta tuli vaimoni. Liisa oli asunut Espanjassa pitkään aasien vanhainkodin lähellä ja haaveili oman eläinten vanhainkodin perustamisesta.

Haave pysyi, mutta vanhainkodin sijainti muuttui, kun löysimme täältä Etelä-Pohjanmaalta Vanhan Markin tilan vuonna 1999.

Olen avoin ja spontaani typpi, ja lähdin mielelläni mukaan rakkaani unelmaan. Minusta kaikki elämä on arvokasta, myös vanhan eläimen elämä.

Ensimmäiset asukit muuttivat meille jo muutaman kuukauden kuluttua tilan remontoinnin aloittamisesta. Samuli ja Reetu, iäkkäät vuohipojat, olisivat ilman sijoituspaikkaa joutuneet teuraaksi.

Lampaille maistuu tarjoilu.
Lampaille maistuu tarjoilu.

Nykyään tilallamme asuu 150 eläintä, ja lisäksi olemme vieneet kymmeniä eläimiä sijoituskoteihin. Toimimme vapaaehtoisvoimin, ja rahat tulevat taidemyynnistä ja hyväntekeväisyydestä.

Aamuisin käymme toivottamassa hyvää huomenta kaikille eläimille. Sitten ruokimme ne ja avaamme karsinoiden ovet. Kaikki eläimet saavat laiduntaa tilallamme vapaasti. Joidenkin ponien ja kalkkunoiden kanssa tilan rajat on käyty muutamaan kertaan yhdessä läpi. Karkureissut ovat yleensä jääneet kolmanteen kertaan – mihinkäs eläin kotoaan lähtisi.

Jokainen eläin saa itse päättää, lähteekö ulos vai jääkö sisään. Esimerkiksi minipossut ovat varsin kranttuja sään suhteen: jos sataa, ne pysyvät ihan varmasti sisätiloissa.

Heikin ja hänen Liisa-vaimonsa tilalla työnsä jo tehneet ponivanhukset saavat nauttia rapsutuksista.
Heikin ja hänen Liisa-vaimonsa tilalla työnsä jo tehneet ponivanhukset saavat nauttia rapsutuksista.

Meillä on kaikenlaisia eläimiä marsuista poneihin ja aaseihin. Kissoja ja koiria emme ole ottaneet omiemme lisäksi tilalle, sillä emme halua asettaa ulkona laiduntavia pupuja ja tipuja vaaralle alttiiksi.

"Olen äärimmäisen kiitollinen tästä elämästä. "

Eläinten elinikää on vaikea arvioida. Vanhin ponimme tuotiin meille 25-vuotiaana, ja nyt 40-vuotiaana se laiduntaa pihallamme edelleen. Täällä se voi rauhassa viettää ansaittuja eläkepäiviään, joten ratsastaa sillä ei saa, mutta rapsuttaminen on erittäin toivottavaa.

Vain muutaman eläimen olemme joutuneet sairauden vuoksi lopettamaan eläinlääkärillä. Usein eläimet elävät hiljakseen hyvää elämää ja nukkuvat sitten rauhallisesti pois.

Laaksosten tilalla vierailee vuosittain tuhansia ihmisiä.
Laaksosten tilalla vierailee vuosittain tuhansia ihmisiä.

Eläinten vanhainkodin isäntänä toimiminen on kasvattanut minua hyväksymään elämän rajallisuuden ja rakkaista luopumisen.

Kun joku kysyy, miten meillä menee, vastaan aina, että yli odotusten. Minulla ja vaimollani on nämä eläimet ja 16 lastenlasta. Olen äärimmäisen kiitollinen tästä elämästä. Se on antanut minulle paljon enemmän, kuin osasin odottaa."

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 17/2017.