Aloitin opiskelun Teknillisessä korkeakoulussa Helsingissä vuonna 1964. Koulussa oli silloin rakennusosasto ja siinä talonrakennuksen opintosuunta. Muistaakseni sitä johti yksi professori. 60-luvun alussa oli ruvettu puhumaan, että rakentamista ei Suomessa tutkita juuri lainkaan ja rakentamisen menetelmät ovat 1800-luvulta. Näiden puheiden seurauksena tutkimusta sitten tulikin, ja keksittiin uusia rakentamisen menetelmiä, joita sanottiin kehittyneiksi.
Rakentamista ruvettiin tutkimaan Otaniemessä Teknillisessä korkeakoulussa ja Valtion teknillisessä tutkimuslaitoksessa sekä uusien korkeakoulujen ja yliopistojen teknillisillä osastoilla Tampereella, Lappeenrannassa ja Oulussa. Professoreita, apulaisprofessoreita ja muita oppineita ilmaantui pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, ja tutkimustuloksia otettiin käyttöön rakentamisessa. Rakennusyhtiöt tekivät myös omia tutkimuksiaan.
Mikä on ollut tulos? Lähes jokainen viime vuosikymmeninä rakennettu talo on jollakin tavalla viallinen. Homevaurioiden määrää ei pysty kukaan laskemaan, 60-luvulla ja sen jälkeen rakennettuja taloja puretaan ja vanhoja, uusien menetelmien mukaan saneerattuja taloja ajetaan nurin puskutraktoreilla.
Asukkaan tehtävä on ollut maksaa lainansa ja pitää suunsa kiinni.
Liian innokkaasti tutkimisesta rakentamisen ongelmat eivät varmaankaan johdu, mutta siitä ne saattavat johtua, että asuntorakentamisessa on tutkittu vääriä asioita. On kehitetty teollisia rakennusmenetelmiä, joilla rakentaminen on saatu tuottamaan entistä suurempia voittoja rakennusyhtiöille, ja vähemmän välitetty siitä, millaista uusissa taloissa on ollut asua.
Asukkaan tehtävä on ollut maksaa asuntolainansa ja pitää suunsa kiinni. Muistan, kuinka erään suuren rakennusyhtiön omistaja totesi aikoinaan, että hänen rakentamansa uuden asunnon ostaja saa valita vain vessapaperin värin, kaikesta muusta päättää rakennusliike.
Asun itse talossa, joka valmistui vuonna 1957. Työhuoneeni on talossa, jonka helsinkiläisen rakennustyöläisten ammattiosaston työntekijät rakensivat itselleen vuonna 1907. Minulla on myös pieni talo Pohjanmaalla, vuosimallia 1897. Missään näissä taloista ei ole merkkejä homevaurioista. Ne on siis rakennettu ennen kuin rakennustekniikan tutkimus Suomessa aloitettiin toden teolla. Mikään niistä ei ole elementtitalo, niissä ei ole koneellista ilmanvaihtoa eikä niissä ole käytetty muovieristeitä.
Kannattaisikohan rakennustekniikan tutkimusta ohjata siihen suuntaan, että selvitettäisiin entisajan rakentamistavat ja otettaisiin niistä oppia. Yksi ennen vanhaan tärkeänä pidetty asia oli myös huolellisesti ja kunnollisesti tehty työ, josta tekijä voi olla ylpeä. Siihen malliin työn tekemistä kannattaisi nytkin kehittää.
Antti Tuuri on helsinkiläinen kirjailija ja ET-lehden uusi kolumnisti.
Olen ihmetellyt sitä rakennuksissa, että 50 vuotta on rakennettu kerrostaloja, joissa on koneellinen poisto mutta ei minkäänlaisia tuloilmaventtiileitä tai kanavia. Kaikki korvausilma on tullut joistakin satunnaista seinien rakosista. Nyt julkisivukorjaajat rappaavat vanhoistakin kerrostaloissa olleet tuloilmaventtiilit umpeen. Rakentamisessa on menty raha edellä. Se on prioriteetti.
