Arja, 53, haluaisi pitää tiiviimpää yhteyttä äitiinsä. Äitiä se ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan.

"Hyväkuntoinen äitini ei pyynnöistäni huolimatta tule käymään. Asun noin tunnin ajomatkan päässä. Voisin järjestää hänelle kuskin, vaikka äiti kyllä ajaa vielä itsekin. Silloin äiti vetoaa koiraansa, joka ei viihdy autossa.

Lapselleni hän sanoo kokevansa kutsuni ahdistavana painostuksena. Myös ehdotukset vaikkapa teatteri-illasta vain stressaavat häntä.

Äiti soittaa päivittäin ja kertoilee tekemisistään, mutta ei kysy minun kuulumisiani. Jos yritän puhua jostain vaikeasta henkilökohtaisesta asiasta, hän vaihtaa puheenaihetta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Koirat ovat jo aikoja sitten ottaneet äidin elämässä läheisten ihmisten paikan. Minusta se on surullista."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Arja, 53

Läpi koko elämämme meissä on läsnä se lapsi, joka olimme kerran, sanoo psykoterapeutti ja perheneuvoja Kirsi Hiilamo.

– Arjalla on ehkä mielessään odotuksia, jotka eivät voi enää toteutua. Hän saattaa muistaa lapsuuden kokemuksia äidistä, jonka saatavilla oloon on voinut luottaa.

Lapsi viestii tunnetiloistaan odottaen, että äiti reagoi hoivan ja kannattelun tarpeeseen. 53-vuotias taas voi asettaa liiallisia odotuksia ikääntyneelle äidille: olisipa hän yhä energinen ja aikaansaapa suhteessa minuun ja perheeseeni.

Aikuinenkin lapsi voi toivoa vanhemmalta paljon.

Ihmiset ikääntyvät hyvin eri tavalla. Joskus on vaikeaa huomata toisen haurastumista ja voimien hupenemista. Ihmisten keskelle meneminen ja pukeutuminen teatterikäyntiä varten voivat olla ikääntyvälle kynnyskysymyksiä.

– On surullista, ettei äiti kysy Arjan kuulumisia. Onko Arja itse selvillä äitinsä tilanteesta? Kummallakin on odotuksia toisilleen, mutta ne eivät kohtaa.

Jotkut vanhemmat odottavat lasten ottavan yhteyttä. Arjan äiti taas on aloitteellinen ja osoittaa soittelemalla olevansa kiinnostunut. Arja näyttää kuitenkin odottavan muutakin.

Arjan ja äidin odotukset eivät kohtaa.

On tavallista, että aikuisillakin lapsilla on toive, että äiti täyttää kaikki tarpeet. Onko Arjalle ehkä jäänyt suhteessa äitiin jokin täyttymätön toive, josta pitäisi puhua?

Hiilamo pohtii, missä muodossa Arja esittää kyläily- tai teatterikutsuja äidilleen. Jääkö äidille olo, että hän voi valita vai tuntuuko, että osallistumista vaaditaan? Äidille eletty elämä on saattanut olla täynnä vaatimuksia, lapsilta, työelämältä, ehkä lapsenlapsiltakin.

– On tärkeää kysyä, mitä äiti haluaa. Hänelle voi riittää yksinkertaisempi yhteinen tekeminen. Voisivatko Arja ja äiti etsiä vähemmän vaativaa tapaa olla yhdessä, Hiilamo kysyy.

Äidin koko elämä on saattanut olla täynnä vaatimuksia.

Äidin lemmikkien herättämä mustasukkaisuus on luonnollinen tunne. Koirat saavat jotakin, mitä tytär ei enää saa.

– Lemmikit ovat hyvin tärkeitä varsinkin ihmisille, jotka eivät luonnostaan osaa ilmaista tunteitaan. Eläimeen voi säilöä sekä rakkauden että ärtymyksen tunteen. Lemmikki ei lähde mihinkään, toisin kuin sukulaiset.

– Eläimet myös tuovat turvaa. Vanhojen ihmisten turvattomuuden tunne kasvaa, kun ikätoverit alkavat heiketä ja osa kuolee. Koira pitää elämässä kiinni.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 20/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla