Sodanjälkeinen lapsuuteni ei ollut tavaran kyllästämä. Siksi kai muistan kaikki leluni. Rakkain oli poikanukke Kalle-Pekka, joka kuhmupäisenä yhä katselee olohuoneeni pikkupöydältä.

Hävinneet ovat sen sijaan iso lava-auto, pieni kuminen kuorma-auto, muovinen bazooka, joka ampui paria pingispalloa, sekä kaksi vieterikätistä pelleä.

Olisiko niukan lapsuuden syytä, että kun viimein pääsin jaloilleni, kotiini alkoi kertyä kaikenlaista tavaraa?

Tavaraa on paljon, enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Kirjoja on eniten, mutta ilman niitä olisin jo kauan sitten kuollut, myös henkisesti. Kirjoja on pinoissa käytävilläkin, vaan saavat vielä hetken olla. Jotain pyhää pitää sentään säilyttää?

Muu tavara on sekatavarakaupan lajitelmaa. Sitä on kulkeutunut maailmalta. Moni käteen osunut pieni taideteos ja muistoesine on seurannut kotiin ja pitänyt talossa paikkaansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Muu tavara on sekatavarakaupan lajitelmaa.

Hyvääkin olen vahingossa saanut. Palvelijatar Kiinasta, ikivanha hautalöytö, vartioi salia. Matissen Madonna ja lapsi (grafiikkaa) suojelee untani makuuhuoneessa, keittiössä kukoistavat georgialaisen taiteilijan Pirosmanin rehevistä töistä tehdyt jäljennökset.

Luonnonkiviä on kertynyt uimarannan verran. Joka esineeseen liittyy silti tarina, jonka muistan. Lopulta kirjoitin niistä kirjan Pienten esineitten hiljainen elämä.

Keräily olisi kai jatkunut maailman tappiin, ellei elämääni olisi tullut uusi ihminen. Ensimmäistä kertaa taloon tullessaan hän katseli ympärilleen silmät ymmyrkäisinä ja lausahti: "Oletko joku hamsteri?"

Hamsteri? Minähän olen keräilijä... Mutta koska ihmissuhde onneksi jatkui, kävi selväksi, että monet esineet olivat aivan turhia. En vain ollut tullut sitä ajatelleeksi, ja olen tuosta tokaisusta ikuisesti kiitollinen. Uusi elämä, uusi järjestys. Alkoi toinen aika.

Vain kirjat ovat jääneet. Henki on tärkeämpää kuin materia.

Monista tavaroista on ollut helppo luopua, joistain vähän vaikeampi. Mutta mitä enemmän tilaa taloon tulee, sitä enemmän siellä on ilmaa.

Myös ikä vaikuttanee siihen, etten enää kerää mitään, vaan lahjoitan kaikkea vähitellen pois. Henki on tärkeämpää kuin materia.

Vain kirjat ovat jääneet lähes kaikki, sillä "kirjat muutossa hankalat, / ovat kirjeitä vailla osoitetta", kuten Paavo Haavikko runossaan totesi. Hyvä niin. Onhan kirjoilla ollut osansa siihen, millaiseksi ihmiseksi olen kasvanut. Niiden kirjeet ovat aina löytäneet perille ilman takkuilevaa Postiakin.

Kolumni on julkaistu ET-lehden numerossa 1/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla