– Elämässä kulku harvoin päättyy suljetun oven eteen. Oven edestä lähtee usein viisi uutta polkua, kirjoittaa ET-lehden päätoimittaja. 

"Kauha vai pensseli?" isoisäni kysyi isoäidiltäni 30-luvulla. Isoäiti valitsi kauhan, ja siihen jäi hänen pyrkimisensä Ateneumiin.

Pensseli ei kuitenkaan jäänyt, eivät kynät, sakset eivätkä neulepuikot. Idearikas isoäiti purki luovuuttaan erilaisilla käsitöillä koko elämänsä. Tuloksena oli suloisia hiiriä huopakankaasta, käteviä suodatinpussitelineitä kernistä ja ihania tilkkutäkkejä lapsille ja lapsenlapsille. Hän nautti, kun sai ommella, sommitella ja keksiä vanhoista materiaaleista jotain uutta.

Viime jouluna koko suku sai edesmenneeltä isoäidiltä vielä jotain erityistä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Idearikas isoäiti purki luovuuttaan erilaisilla käsitöillä koko elämänsä.

Asuessaan perheineen Hämeenlinnassa 50-luvulla isoäiti sai eräänä päivänä idean. Hän tarttui siveltimeen ja luonnosteli akvarelliväreillä nopeasti isolle paperille parikymmentä veikeää varista. Ne seisoivat eri asennoissa, ja niiden ilmeet vaihtelivat keikarimaisesta ujoon ja mietteliääseen. Joillain oli päässään kukkahattu, toisilla silinteri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muutama hauska varis päätyi jopa tauluksi kodin seinille, ja sittemmin ne koristivat isoäidiltä perinnöksi jäänyttä kesämökkiä.

On itsestä kiinni, lähteekö uusille urille vai ei.

Varisten tarina ei kuitenkaan päättynyt siihen. Viime syksynä serkkuni teetti varismaalauksista kangasta ja ompelutti siitä pussilakanoita koko suvulle. Nyt lintujen elämä jatkuu petivaatteissa, ja nukumme kaikki isoäidin varisten sylissä.

Nuo varikset muistuttavat minua, että elämässä kulku harvoin päättyy suljetun oven eteen. Oven edestä lähtee usein viisi uutta polkua. On itsestä kiinni, lähteekö niitä pitkin uusille urille vai ei.

Mukavia lukuhetkiä!

Kirjoitus on julkaistu ET-lehden numerossa 3/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla