1600-luvun Suomessa avioeron perusteeksi ei riittänyt väkivaltaisuus, saati impotenssin kaltainen pikkuseikka, muistuttaa ET:n kolumnisti, historioitsija Teemu Keskisarja.

Kaiketi jo kivikauden Suomessa viisaat √§mm√§t ja √§ij√§t sovittelivat lajitovereidensa parittelua. Ensimm√§inen kirjallisia l√§hteit√§ tuottanut terapeutti oli Sigfridus Aronus Forsius, 1600-luvun pappi ja ‚ÄĚmonioppinut‚ÄĚ. Forsius kirjoitteli Ennustuksia ja Arveluja kaikenlaisista tulevista tapahtumista Ilmassa ja alhaalla Maan p√§√§ll√§. Rannattomaan asiantuntemukseen sis√§ltyi suomalaisen naisen sielunel√§m√§.

Forsius havaitsi, ett√§ enkeleiden kaltaisista immist√§ tuli vaimoina pirulaisia. Tieteellinen selitys l√∂ytyi 1600-luvun vaatteista. Kun nuoret kulkivat paljain p√§in, kiukku tihkui p√§√§nahan ‚ÄĚhikirei‚Äôist√§‚ÄĚ vaarattomasti. S√§√§tyl√§isrouvilla tiehyit√§ tukkivat hatut, rahvaanmuijilla huivit. Paha patoutui. Isompina p√§√§st√∂in√§ se sitten h√∂yrysi suusta ja sieraimista. Ylipaineen takia suomalaisnaiset puhisivat 1600-luvulla kuin ‚ÄĚvihaiset tammat‚ÄĚ, potkivat ja purivatkin.

Naisvaltainen nykyaika uskoo, että muinaiset miehet hakkasivat alinomaa vaimojaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pit√§√§ paikkansa, joskin suomalaisten perheriitojen historia on tasav√§kisemp√§√§. Raamattu ehdotti maailman navaksi is√§nt√§√§, mutta opinkappale ei aina n√§kynyt savupirtin h√§m√§r√§ss√§. J√§mer√§t em√§nn√§t rusikoivat vaikkapa sairasta tai ik√§loppua ‚ÄĚvahvempaa‚ÄĚ sukupuolta. Hakkaajanaiset joutuivat harvoin oikeuteen, sill√§ uhrit h√§pesiv√§t kohtaloaan. Asiakirjoista aistii k√§r√§j√§yleis√∂n hihityksen, kun asianomistajana luimisteli hamev√§en nujertama is√§nt√§.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alemmat säädyt solmivat sietämisavioliittoja.

Alemmissa säädyissä parit tekivät itse kumppanivalintansa, mutta talonpidon ja työnjaon seikat niitä sanelivat. Tuloksena ei ollut rakkaus- vaan sietämisavioliittoja.

Yhteensopimattomia puolisoita pakottivat pysymään yksissä arjen velvoitteet, kirkko ja maallinen laki. Onnettoman liiton ies painoi tammaa ja oria peruuttamattomasti. Avio-ongelmat takuulla pillastuttivat, jos laiska, huoraava ja juopotteleva puolisko oli rinnalla hautaan saakka. Eron perusteeksi ei riittänyt väkivaltaisuus, saati impotenssin kaltainen pikkuseikka.

Ennen 1900-lukua avioeroja oli vain jokunen per vuosi. Nykyisin liitoista särkyy yli puolet. En murehdi erojen yleistymistä historioitsijana enkä varsinkaan eronneena miehenä. Harva meistä pysyisi järjissään ensimmäiseen kumppaniinsa loppuiäksi kahlehdittuna.

Kolumni on julkaistu ET-lehdessä 13/2017

Sisältö jatkuu mainoksen alla