”Kuka puupää ensimmäisenä keksi, että karvaturrilla on kaameaa autossa”, Teemu Keskisarja ällistelee.

Politiikka ei pahemmin vakuuta minua lajitoverieni typeryydestä. Raivostun perimmäisemmistä kysymyksistä. Kuten ihmisen parhaan ystävän osasta tässä viheliäisessä internetajassa.

Suvinen, sunnuntainen ehtoopuoli. Huvipuiston parkkipaikalla minä, lapset ja karvainen perheenjäsen. Keli niillä rajoilla, että viitsisikö tuolla hytistä. Koska hupi on luvattu, paapon muksut portista sisään. Koira jää 12 vuoden kokemuksella köllöttelemään etupenkille, mielipaikkaansa.

Tovin vekottimissa kieputtuamme vilkaisen puhelinta. Tulva tekstareita. ”Koirasi läähättää kuolemaisillaan!” ”Nimi ja numero selvisivät rekkarista, vitun eläinrääkkääjä!” Viestittelijät ovat soittaneet poliisille, palokunnalle ja Greenpeacelle.

Pinkaisen pelastamaan maailmanparantajien pelastuskohdetta. Auton piirittäjät kaikkoavat älämölössä. Koira murisee heille, kuten tehtäväänsä kuuluukin. Kidutuskammiossa on ikkunat raollaan, 14 astetta, vettä ja mehevät makkaraperunajämät. Kun häippäisemme huvittomasta puistosta, pettynein on lomautettu vahti.

Kuka puupää ensimmäisenä keksi, että karvaturrilla on kaameaa autossa? Ja että kielen roikottaminen on lämpöhalvauksen oire? Selvittelenpä netistä. Koiraraivoilijat vaikuttavat samoilta tyypeiltä, joilla on teeskennelty allergia, kakkakammo ja vaikeuksia ohittaa luontokappale pyörällä. Sitten teen raivostuttavamman havainnon: pelastushysteriaa lietsovat arvovaltaiset virkamiehet. Ohjeista voi tulkita, että äsken aiheuttamassani hätätapauksessa hajottakaa ikkunat välittömästi.

Peruskoiralle auto on leposija, satoi tai paistoi.

Asiantuntijoiden enemmistö, sadattuhannet koiranomistajat, eivät kai rohkene julkisesti oikaista, että peruskoiralle auto on leposija, satoi tai paistoi. Rajatun tilan vahtiminen ei rassaa hermoja – toisin kuin tempoilu hihnassa, tunnistamattomien uhkien kakofoniassa. Mitä ”eläinystävät” tästä tajuavat? Painukaa helvettiin minun ja koirani reviiriltä.

Otaksun tietämättömyyttä urbaani-ilmiöksi, mutta parin päivän päästä lupsakkaalla maalaistorilla toljottaa kyltti: Lemmikkien jättäminen autoon ehdottomasti kielletty.

Savolainen metsästäjäkaverini kertoo, että poliisiylihallitus tai ympäristöministeriö on havahtunut räikeämpäänkin rikokseen. Lintukoiran kylmään veteen pakottaja tuomitaan vastedes eläinrääkkäyksestä.

Kolumni on julkaistu ET-lehdessä 17/2017

Teemu Keskisarja

on helsinkiläinen historoitsija ja

yrittäjä.

Vierailija

Teemu Keskisarjan kolumni: Raivoissani koiraraivosta

Tuossa tapauksessa vouhkaaminen oli asiatonta. Ehkä nämä ihmiset muistivat niitä ohjeita, mitkä ovat erittäin tarpeen kesällä. Ei tarvitse olla kauhea hellekään, jos aurinko paistaa sopivasti autoon, jonka ikkunat ovat kiinni. *Silloin lämpötila nousee nopeasti tuskalliseksi koiralle. Oikeastaan vähän turhaa raivoamista. Parempi kun ihmiset huolehtivat liika kuin liian vähän. Asiallinen käytös pitäisi kuitenkin aina muistaa.
Lue kommentti