Ikä ei ole esteenä, kun nainen haluaa olla kaunis!

Pirkko Ahtola, 73

"Käytän aina huulipunaa"

Rupesin meikkaamaan silmiäni 13–vuotiaana. Minulla on vahvat omat värit, tummanruskeat silmät ja vaalea tukka.

Isä ei tykännyt siitä, että laitoin silmämeikkiä. Hän oli niin ankara, että en saanut mennä ruokapöytään, jos silmissä oli meikkiä. Se piti putsata pois, muuten en saanut ruokaa.

Äidilläni oli kampaamo Seinäjoella ja olin pienestä lähtien siskoni kanssa hiusmallina. Vielä silloin iholleni ei tupsuteltu edes puuteria, mutta hiukset laitettiin nätiksi. Olin monta kertaa myös sukulaisteni vaateliikkeiden näytöksissä mallina.

Äidin kampaamossa luin kaikki sinne tulleet naistenlahdet. Siihen aikaan oli Monalisaa ja Jaanaa. Katselin lehdistä kuvia ja ihailin missiksi kruunattua Marita Lindahlia. Hän oli leidi, eikä kovin meikattu. Menin katsomaan, kun hän tuli Seinäjoelle kauppaan esittelemään tuotteita. Yritin ottaa hänestä mallia.

"Minulla on ikää 73 vuotta ja tykkään olla nättinä."

Muistan, kun ostin ensimmäisen kynsilakkapulloni noin kymmenvuotiaana kummitätini omistamasta tavaratalosta. Lakka oli vaaleanpunaista.

Kaivoin pullon ojaan, ettei isä vain olisi löytänyt aarrettani. Hain pullon ojasta, kun halusin lakata kynteni. Ne piti putsata lakasta aina ennen kuin menin kotiin.

Tykkään olla nättinä. Minulla on ikää 73 vuotta, mutta en tunne olevani sen ikäinen. Meikkaan ja pukeudun farkkuihin ja t-paitaan, koska se tuntuu kivalta.

Tyylini on luonnollinen. Olen siihen ja itseeni tyytyväinen. On sanottu, ettei naista enää katsota sen jälkeen,kun hän tulee vaihdevuosi-ikään. Olen eri mieltä. Kyllä meitä vanhempiakin naisia saatetaan katsoa ihaillen.

Leila Leinonen, 61

"Olen parantumaton hienostelija"

Harrastan ompelua ja teen vaatteita itselleni. Olen ommellut koko ikäni, kuten teki taitava äitinikin. Iki-ihanasta Chanel-tyylistä otan mallia vaatteisiini.

Ostan silkkiä, villaa ja samettia Pariisista, Lontoosta ja Tukholmasta. Verkkokaupasta löytyy laatua. Virolaisesta verkkokaupasta tilaan ompelutarvikkeet ja tukikankaat.

Haluan herättää huomiota. Luomukseni ovat taideteoksia. Tuntuisi turhalta pukeutua kauniisti, jos kukaan ei huomaisi. Joskus ompelemani vaate ostetaan päältäni.

"Tuntuisi turhalta pukeutua kauniisti, jos kukaan ei huomaisi."

Olen ollut esteetikko ja parantumaton hienostelija pienestä lähtien. Isä osti minulle hienoja pitsialushameita ja toi Kuopiosta hienoja kankaita äidille, joka ompeli niistä vaatteita. Muistan kaikki mekot ja miltä virkattu ja tärkätty rimpsureuna tuntui alushameessa.

Luulin, että olin oikeasti prinsessa. Prinsessasta ei saa perustanttaa.

Leila Salmelainen, 73

"Koroissa olen naisellinen"

Korkokengät ja minihame ovat tyylini perusta: The Leila Look. En osaa olla ilman niitä. Minihame vaihtuu välillä leggingseihin, mutta korkokengät pysyvät. Ne ovat olleet tärkeä osa elämääni kohta 50 vuoden ajan.

Korkokenkiä aloin ostaa ja käyttää pian sen jälkeen, kun tapasin Dannyn ja Islandersit vuonna 1964. Sitä ennen pidin ballerinoja, jotka olivat 60-luvulla muotia.

Kun aloitin Dannyn assistenttina, hän neuvoi minua, ja sanoi, että korkokengät antavat naiselle ryhtiä. Se on totta. En kuitenkaan alkanut käyttää korkokenkiä siksi, että olisin halunnut miellyttää häntä.

Viihdealalla joutuu pukeutumaan ja olemaan esillä ja korkokengät kuuluvat luontevasti asuihini. Koroissa tunnen olevani naisellinen.

"Ei uskoisi, mutta selkääni alkaa särkeä, jos kävelen pitkään matalilla kengillä." 

Olen tottunut kävelemään korkokengillä ja pystyn kävelemään niillä pitkiäkin matkoja. Sitä on joskus ihmetelty.

Minulla on ollut nuorempana huikean korkeita korkoja, mutta enää en käytä yli 10-senttisiä.

Jalkani ovat niin tottuneet korollisiin kenkiin, että matalilla kengillä käveleminen sattuu. Ei uskoisi, mutta selkääni alkaa särkeä. Muistan, miten joku aika sitten kävelin Monacossa todella pitkää ylämäkeä matalakorkoiset sandaalit jalassa. En meinannut päästä eteenpäin. Poikani Jere kannusti minua jaksamaan ja jatkamaan.

Anneli Hämäläinen, 90

"Näitä kynsiä on kiva katsella"

Ennen geelikynsiä lakkasin omia kynsiäni. Iän myötä kynnet alkoivat kuitenkin ohentua ja haurastua. Ne lohkeilivat niin, että en edes viilalla ja kynsilakalla tahtonut saada niistä niin kauniita kuin olisin halunnut.

Vanhemmiten käteni ovat alkaneet myös vapista sen verran, että kynsien lakkaaminen ei enää onnistuisi omin keinoin.

"Vapinan takia kynsien lakkaaminen ei enää onnistu omin keinoin."

Kuulin geelikynsien laittamisesta entiseltä kampaajaltani. Hän tiesi yhden kynsistudion ja minä menin sinne. Oli helpompi lähteä ja löytää oma paikka, jossa alkaa käydä, kun joku tuttu suositteli. Kynsistudioita on nykyään niin paljon.

Käyn 5-6 viikon välein kynsistudiolla huollattamassa geelikynteni. Siten ne pysyvät hyvänä. Huollattaminen kestää 45 minuuttia ja maksaa 40 euroa kerta.

Minun tarvitsee vain istua ja ojennella käsiäni vuoron perään kynsiteknikolle.

Aluksi kynsistä hiotaan entinen värikerros pois koneella, kynttä viilataan lyhyemmäksi ja kynnen kärki muotoillaan. Minä pidän siitä, että kynnen kärki on luonnollisen muotoinen. Sitten kynsiteknikko sivelee kynsiin alusgeelin ja sen päälle kerroksen tai useamman geelilakkaa. Jokaisen lakkaamiskerroksen jälkeen käsi pannaan niin sanottuun kynsiuuniin, jossa lakka kovettuu.

Geelilakka pysyy, vaikka mitä tekisi. Sitä ei tarvitse varoa. On näitä kynsiä kivempi katsellakin kuin omia kynsiä.

Olen värien suhteen antiikkinen. Geelikynsilakka on aina vaaleanpunainen, sävy saattaa vaihdella hieman.

Helen Borgström, 75

"Hyvä leikkaus on kaiken perusta"

Käyn kampaajalla säännöllisesti neljän viikon välein. Minulle on tärkeää, että kampaajani tietää, minkälainen hiuslaatuni on ja mitä haluan. Silloin hän ei lähde tekemään leikkausta, joka ei toimi. Voin luottaa siihen ja häneen.

Olen käynyt samalla kampaajalla viidentoista vuoden ajan. Sitä ennenkin kampaajasuhteeni olivat pitkiä. Kampaaja leikkaa hiuksiini saman napakan mallin sekä tekee raidat. Joka kerta samat jutut. Ilman niitä hiuksistani tuskin saisi edes laittamalla pöyheän näköistä.

"Olen käynyt samalla kampaajalla viidentoista vuoden ajan."

Kotona suihkutan kosteisiin hiuksiin tyvikohottajaa ja pituuksiin kampausnestettä. Sitten föönaan hiukset ja käännän raudalla hiussuortuvia. Sen jälkeen panen papiljotit ja annan niiden olla puolesta tunnista tuntiin.

Kun otan papiljotit pois, kampaan hiukset ja suihkutan hiuslakkaa ja kampaus on valmis. Tarkistan aina käsipeilistä, ettei taakse ole jäänyt mitään koloja.

Näillä keinoilla hiukset pysyvät useita päiviä hyvänä. Teen näin kaksi kertaa viikossa. Olen aika huoleton sen jälkeen.

Jos lähden juhliin, haluan juhlakampauksen. Sitä varten menen yleensä kampaajalle.

Nykyään ottamani raidat ovat lähellä hiuksen omaa väriä, mutta tuovat sävyä hiuksiin. Joskus nuorempana, ehkä kolmekymppisenä olin hetken punapää. Kiva väri sekin oli. En enää muista, mistä sain idean. Sen on täytynyt olla joku ajan trendi.

Juttu on lyhennetty ET-lehdessä 20/2022 julkaistusta jutusta.