Irma ja Lauri Salosen kolmen sukupolven mökillä sattuu ja tapahtuu. Luvassa ovat ainakin jokavuotiset laituritalkoot ja venereissu toriostoksille.
Moottori yskähtelee huollon jäljiltä, kun Lauri Salonen ohjaa perämoottoriveneen mökkisaarensa rantaan.
Ensimmäisenä rantaan juoksee juovikas ”tiikeri”. Benjamin, 4, on edellispäivä tippunut rantaveteen, joten nyt hänen kintereillään juoksee heti pari aikuista. Onneksi kirkkaanvärinen haalariasu tekee pojasta helposti erottuvan.
Lauri ja Irma Salosen mökin edustalla on muutenkin vilkasta, sillä rantavedessä on meneillään jokavuotiset laituritalkoot.
– Suorastaan elämää suuremmat, nauraa Laurin aikuinen tytär Inka naulapussi kädessään.
Laurin mielestä talkoo-sana voi johtaa vähän harhaan.
– Pikemminkin tämä taitaa olla jonkinlainen sovellus puolalaisesta organisaatiosta, jossa yksi tekee ja muut seuraavat, hän hekottaa.
"Tämä taitaa olla jonkinlainen sovellus puolalaisesta organisaatiosta, jossa yksi tekee ja muut seuraavat."
Juuri nyt tekijänä on Inkan puoliso Jukka Virtanen.
Lastenlasten ehdoilla
Irman ja Laurin mökki Kukkiajärvestä jyrkästi nousevalla komealla kalliosaarella on laajentunut perheen kasvaessa. Lisäksi ylärinteeseen on rakennettu uusi mökki, sillä usein saaressa viihtyy heidän kanssa ainakin joku neljästä lapsesta perheineen. Jos porukkaa on enemmän, mantereen puolelta löytyy vielä yksi mökki.
– Ja nyrkkisääntönä on, että jos jotain on hukassa, se löytyy varmasti toiselta mökiltä, Irma nauraa, mutta myöntää, että kiipeily mökiltä toiselle pitää hyvin kunnossa.
Irmasta saaressa on hauska viettää aikaa jälkipolven ehdoilla. Eikä 4–16-vuotiaita lapsenlapsia ole ainakaan vielä tarvinnut juuri houkutella isovanhempien kanssa lomailemaan.
– Aika paljon soudellaan ja kalastellaan. Lettukestit ovat myös rituaali, lettuja tehdään muurinpohjapannulla pari kertaa viikossa.
Inka muistuttaa myös retkistä. Venereissu Luopioisten torille kuuluu perinteisiin.
– Sielläkin syödään lettuja.
Lue myös: 6 kysymystä ja vastausta kesämökin hankkimisesta
Koiran perässä veneellä
Laituritalkoiden, juhannuksen vieton, torireissujen ja loppukesäisten rapujuhlien lisäksi mökillä ei ole juuri perinteitä. Paitsi mökkipäiväkirja. Irma esittelee sen sivuille raapustettuja hauskoja kuvituksia ja tarinoita. Vuosien varrella on ehtinyt täyttyä jo useampi kirja.
– Näihin merkitään takuuvarmasti ainakin kaikki mokat, hän kertoo.
"Takuuvarmasti kaikki mokat merkitään tähän."
Mitä se tarkoittaa?
– Meidän mökkielämä on vähän sellaista, että sattuu ja tapahtuu. Vaikkapa silloin, kun siskoni perhe päätti jättää koiransa tänne hoitoon. Koira oli eri mieltä. Kun se näki perheensä lipuvan veneellä tuonne järvenselälle, se lähti uimaan perään. Oli aikamoinen näky, kun 50-kiloista läpimärkää ja panikoivaa koiraa yritettiin nostaa veneeseen, Inka muistelee.
Veden kanssa on opittu vuosien varrella olemaan varovaisempia. Lapset ovat patistaneet Irman ja Laurinkin ottamaan pelastusrenkaan mukaan uintiretkilleen.
– Ehkä koiraepisodi opetti sentään jotain, Irma toteaa.
Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 14/2015.
