Kirjailija Katja Kallion viimeisin romaani Yön kantaja ilmestyi 2017. Kallion romaaneista Kuutamolla (2000) ja Sooloilua (2002) on tehty elokuvat. Kallio harrastaa myös elokuvakirjoittamista.
Kirjailija Katja Kallion viimeisin romaani Yön kantaja ilmestyi 2017. Kallion romaaneista Kuutamolla (2000) ja Sooloilua (2002) on tehty elokuvat. Kallio harrastaa myös elokuvakirjoittamista.

Katja Kalliolle ikä ei ole numeroita. Hän tuntee vuodet kehossaan. Myös ne kaikki kuolleen hyönteisen asennossa vietetyt päivät, jota kirjan kirjoittaminen vaatii. Juttusarjassa tuttu kasvo kertoo elämänsä tärkeät numerot.

46 vuosileimaa

Olin nelivuotias, kun opin lukemaan, ja samana vuonna sain ensimmäisen kirjastokorttini. Sen oikeaan yläkulman lyötiin vuosileima 72. Muistan yhä hetken, jolloin lukemisen ihme avautui. Kädessäni oli Jaakko ja herneenvarsi ja yhtäkkiä mustiin merkkeihin ilmestyi merkitys. Kirjasto on ollut toinen kotini ensikäynnistäni saakka. Jos kirjastokorttiin saisi edelleen vuosileimoja, minulla olisi niitä nyt 46.

12 asuntoa

Olen asunut elämäni aikana 12 asunnossa, ja suurin osa niistä on sijainnut lähellä toisiaan. Helsinki 15 on ollut postinumeroni melkein puolet elämästäni.

Kotikortteli on minulle äärimmäisen tärkeä paikka, oman kodin jatke. Muutenkin tila, paikka, on keskeinen tekijä elämässäni – joskus tuntuu, että yhtä merkittävä kuin ihmiset ovat. Olen olemassa vahvasti paikan kautta, osana sitä. Myös kirjoittaminen on mahdotonta ennen kuin ymmärrän paikan, josta henkilöt ja tapahtumat syntyvät.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

50 vuotta

Ikä ei minusta ole pelkkä numero. Täytän ensi vuonna 50, ja tunnen joka ikisen vuoden kehossani. Minulla on ollut näppärä tottelevainen keho, johon on kuitenkin vähitellen kehkeytynyt kaikenlaista renklaa. Istumatyö, pystyyn kuolleen hyönteisen asennossa kirjoittaminen aamusta iltaan on pahinta, mitä olen keholleni tehnyt. Niitä vaurioita ei saa enää kokonaan korjatuksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

½ elämää

Uusimman romaanini Yön kantajan päähenkilöllä on tosielämän esikuva, irtolaistyttö Amanda Aaltonen, joka eli puolet elämästään Seilin mielisairaalasaarella. Romaanissa Amanda lentää vuonna 1891 kuumailmapallolentäjän rakastajattarena Pariisiin, josta hänet pian passitetaan Seilin saarelle olemattomalla diagnoosilla. Amanda oli saarelle joutuessaan 26-vuotias, ja hän eli siellä loppuelämänsä, 26 vuotta. Romaani kuvaa, millaista on alistua tällaiseen elämään.

9 kirjaa

Kollegani, runoilija Sinikka Vuola sanoi hiljattain: "Tämä ammatti on kuin sairaus; aina ajattelee että kun kirjoitan seuraavan teoksen niin paranen." Yön kantajan valmistuttua minusta tuntui, että olen parantunut. Nyt on sellainen olo, että olen taas sairastunut, ja pitää aloittaa alusta.

10 tuntia

Rakastan nukkumista, ja kymmenen tuntia unta vuorokaudessa on ainainen haaveeni. Tähtään siihen jatkuvasti, vaikka se onnistuu ehkä vain kerran kuukaudessa. Kun laitan herätyskellon soimaan ja puhelin näyttää, että aikaa siihen hetkeen on yli kymmenen tuntia, olo on onnellinen ja rauhallinen, hiukan kuin olisi jääkaappi täynnä ruokaa.

Uni parantaa ruumiin ja herättää mielen. Kirjoitan mieluiten heti herättyäni. Silloin ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu.

2 tytärtä

Tyttäret ovat opettaneet minulle muun muassa sen, miten vahva ihmisen perusluonne on. Aika lailla samoissa olosuhteissa ja samalla perimällä syntyy kaksi täysin erilaista ihmistä. Elämä sitten koulii heitä eri tavoin, mutta perusluonne pysyy. Perusluonne kiinnostaa minua tällä hetkellä enemmän kuin elämän vaikutukset ihmiseen.

6 asentoa

Klassisen baletin kuusi perusasentoa ovat minulle onnen ja kärsimyksen lähde. Olen tanssinut balettia läpi elämäni, vaikka tauot ovat välillä olleet vammojen vuoksi pitkiä. Viime tauko varsinkin, mutta ystävä houkutteli minut taas mukaan.

Tendu on minulle liikkeistä mieluisin. Siinä jalka liikkuu suljetusta asennosta eteen, sivulle ja taakse ikään kuin pyyhkien voimakkaasti lattiaa, ja lopuksi nilkka ja varpaat ojentuvat. Sitten liike palaa samaa rataa suljettuun asentoon. Tendu on liikkeistä yksinkertaisin ja silti äärimmäisen vaativa, kaiken perusta. Että ihminen voi rakastaa tendua, sanon usein tunnin jälkeen. Voisin tehdä sitä koko päivän.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla