Thomas "Dome" Karukoski syntyi Kyproksella vuonna 1976. Karukosken uusin projekti on fantasiakirjailija J.R.R. Tolkienin elämästä kertova elokuva, joka on edennyt jälkituotantovaiheeseen. 
Thomas "Dome" Karukoski syntyi Kyproksella vuonna 1976. Karukosken uusin projekti on fantasiakirjailija J.R.R. Tolkienin elämästä kertova elokuva, joka on edennyt jälkituotantovaiheeseen. 

Ohjaaja Dome Karukoski haluaisi suomalaisten olevan myönteisempiä. Hän näyttää suuntaa niin töillään kuin omalla asenteellaan. Tässä juttusarjassa tuttu kasvo kertoo elämänsä tärkeistä numeroista.

7 elokuvaa

Haasteet ja onnistuminen kulkevat työssäni käsi kädessä. Kun tekeminen on haastavinta, syntyy suurin onnistuminen. Siksi pidän Tom of Finlandia
parhaana ohjauksenani.

Touko Laaksosen tarinassa oli haastetta: ihmisen elämän paketoiminen kahteen tuntiin ja kuvauksia viidessä maassa. Se oli viiden vuoden projekti, jonka ohessa tosin tein Mielensäpahoittajan. Molemmissa leffoissa on tunnetasolla paljon samaa. Ne ovat "Dome Karukoski -elokuvia", eeppisiä tarinoita, jotka edustavat suomalaisuuden kaksia kasvoja.

5 000 000 euroa

Tom of Finlandin budjetti oli iso eurooppalaisessakin mittakaavassa. Se näkyy etenkin visuaalisuudessa. Elokuvassa liikutaan monella vuosikymmenellä, ja budjetti auttoi meitä jäljentämään ajan mahdollisimman tarkasti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hollywoodissa tähtien palkkiot lohkaisevat budjetista suurimman osan, meillä paljon pienemmän. Siksi viiden miljoonan suomalainen elokuva voi näyttää suuremmalta kuin saman budjetin amerikkalainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2 Jussia

Olen saanut ohjaajan Jussi-palkinnon elokuvistani Tummien perhosten koti ja Napapiirin sankarit. Palkinnot eivät määritä tekemisiäni, mutta nautin niistä. Sallin itselleni hetken, joka jollakin tavalla lääkitsee taiteilijalle ominaista riittämättömyyden tunnetta. Palkinnot herättävät uteliaisuuden ohjaajaa ja elokuvaa kohtaan. Tom of Finland sai heti ensimmäisillä festivaaleilla Göteborgissa arvostetun kriitikoiden palkinnon. Se antoi elokuvalle tietyn laatutakuun.

6 vuotta

Olen puhunut paljon koulukiusaamisesta, josta itse kärsin kuusi vuotta. Nyt aikuisena olen päässyt asian yli.

Ymmärrän, että asteikolla yhdestä kymmeneen minun tapaukseni sijoittui jonnekin kuutosen tienoille. Mutta lapselle se tuntui kympiltä, pahimmalta mahdolliselta. Lapsen maailma on mustavalkoinen. Mitään kiusaamistapausta tai kiusaamisen tunnetta ei saa väheksyä.

4 000 kaveria

Facebook on minulle sosiaalisista medioista tärkein, koska olen utelias ja minua kiinnostaa, mitä muille kuuluu. Facebookissa sen näkee nopeasti, ainakin pinnallisella tasolla. En itse jaa kovin paljon asioitani, mutta seuraan, mitä muut jakavat.

200 baaria

Olen harrastanut laitesukellusta viisi vuotta, ja käytän yleensä 200 baarin sukelluspulloja. Pinnan alla avautuu toinen maailma. Mietin aina, tuijottavatko kalat minua vai minä kaloja. Se on vapauttavaa dialogia.

Yleensä lähden sukellusreissulle yksin, koska juuri yksinoloa siltä haen. Sukeltamisessa voidaan mennä äärirajoille, kuten Norjan luolaonnettomuus karusti kertoo, mutta itse pyrin mahdollisimman rentoon ja helppoon olotilaan. Riittää, että pääsen pinnan alle, näen mereneläviä ja saan olla rauhassa.

150 matkapäivää

Olen reissussa ison osan vuodesta. Se tarkoittaa kenttiä ja lentokoneita. Suhtaudun matkustamiseen työnä, samalla tavalla kuin rekkakuski. Kun laskeudun koneella maahan, haluan olla pirteä ja positiivisella tuulella. Kontaktit, ovatpa he sitten toimittajia tai elokuvan levittäjiä, odottavat kohtaavansa minut aktiivisena ja valmiina.

0,75 promillea

Elokuvani ovat riemun elokuvia. Niissä on toivoa ja humanismia, pyrkimys muutokseen. Haluaisin, että suomalaiset näkisivät itsensä nykyistä myönteisemmässä valossa ja nauttisivat hyvistä asioista. Tapaamme kuuluu käpertyä ja synkistellä, ja jos joku menestyy, häntä lyödään alas. Tätä negatiivisuutta koetan torpata niin elokuvillani kuin ihmisenäkin.

Edustamme vain vajaata promillea maapallon väestöstä, mutta meidän kannattaisi olla ylpeitä suomalaisuudesta. Yksinhuoltajaäidin lapsena minulla ei olisi juuri missään muualla ollut mahdollisuutta päästä tähän, missä nyt olen. Minulle Suomi on antanut mahdollisuuden.

Dome Karukosken Tom of Finland -elokuva oli tarjolla Oscar-ehdokkaaksi, mutta lopulta Suomi karsiutui pois vieraskielisten elokuvien ehdokaslistalta.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla