Kirjailijat Jaana Airaksinen ja Risto Isomäki tekevät työtä luonnon hyväksi: ”Maailman parantaminen tekee onnelliseksi”

Risto Isomäen ja Jaana Airaksisen talossa Hangossa on ajateltu kaikki.

Aloitetaan ulkoseinistä. Ne on maalattu mustiksi, koska musta väri ei heijasta pois auringon lämpöä. Lämmityskaudella se on suomalaiselle talolle oikein hyvä ominaisuus.

Kotitalo on maalattu tieteisromaaneista tutulla ihmeaineella.

Vaan eipä talo kuumene liikaa kesähelteilläkään, koska maaliin on sekoitettu piioksidiaerogeeliä.

Se on Riston kirjoittamista tieteisromaaneista tuttu ihmeaine, joka on yhtä aikaa erinomainen lämpöeriste, paloeriste ja äänieriste. Kuumalla ilmalla se pitää tehokkaasti kuumuutta ulkopuolella.

Jaana, 62, ja Risto, 62, ovat kirjailijoita ja tiiviisti mukana kustantamo Into Kustannuksen toiminnassa, mutta ennen kaikkea he ovat olleet koko aikuisikänsä kansalaisaktivisteja.

Maailmanparantajia, niin kuin he itse sanovat.

Siinä on työ, joka ei lopu ikinä.

Minä voin vaikuttaa

Toisinaan Risto ja Jaana sopivat, että nyt emme puhu työasioista kolmeen päivään.

Vaikeaa se on. Työ liittyy kaikkeen, mistä he ovat kiinnostuneita, mitä he seuraavat ja mistä lukevat.

– Aika keinotekoiselta tuntuu, jos emme niistä asioista myös keskustelisi, Jaana sanoo.

Työ liittyy kaikkeen, mistä Risto ja Jaana ovat kiinnostuneita, mitä he seuraavat ja mistä lukevat.

Tätä nykyä työasioista puhumista on tavallistakin vaikeampi välttää, koska käynnissä on yhteinen projekti.

Tavoitteena on muuttaa Into Kustannus maailmanlaajuiseksi kustantamoksi, joka julkaisee kokoelman kaikkein tärkeimpiä tietokirjoja kymmenillä maailman suurimmilla kielillä.

Kirjoja, jotka antavat tutkittua tietoa ilmasto­katastrofin torjumisesta, Amazonin sademetsän pelastamisesta, halvoista aurinkoenergiasovelluksista, eläinten paremmasta kohtelusta.

Lyhyesti: ihmiskunnan eloon jäämisestä.

– Ideana on siirtää luotettavaa tietoa seuraavalle sukupolvelle. Se on ihan älyttömän jännittävää.

Työ tuntuu erityisen tärkeältä tänä aikana, kun moni hakee pirstaleiset tiedonmurusensa sosiaalisen median ja internetin kautta.

– Siitä seuraa, että ihmisten on yhä vaikeampi hahmottaa, miten asiat liittyvät toisiinsa. Ainoa tapa oppia ymmärtämään kokonaisuuksia on se, että keskittyy lukemaan pidempää tekstiä. Tietokirjallisuutta, Risto sanoo.

Maailman parantaminen tekee onnelliseksi.

Työ vie ajan ja ajatukset, mutta paljon se antaakin. Sekin on maailmanparannusta.

– Ja maailman parantaminen tekee onnelliseksi. Se saa tuntemaan, että omalla olemassaololla on merkitystä, Jaana sanoo.

Välillä Risto ehti jo uskoa, että ihmiskunta saa kuin saakin pysäytettyä ilmastokriisin siedettäviin rajoihin. Nyt hän alkaa olla sitä mieltä, että ei lupaavalta näytä.

– Meillä on nyt ensimmäistä kertaa kaikki keinot pysäyttää ilmaston lämpeneminen ja jopa kohtuulliseen hintaan. On henkeä salpaavaa, miten vähän me silti olemme tehneet, hän sanoo.

– Pelkään, että jonkin katastrofien sarjan kautta joudumme menemään, ennen kuin oikeasti vaikuttavia asioita aletaan tehdä. Silloin voimme joutua käyttämään jo kymmeniä prosentteja kansantuotteesta ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.

Meillä on nyt ensimmäistä kertaa kaikki keinot pysäyttää ilmaston lämpeneminen ja jopa kohtuulliseen hintaan.

Vaikka mistäs sen tietää. Toisinkin voi käydä, jos jokin saa ihmisten ja hallitusten yhteisen tahdon loksahtamaan oikeaan suuntaan. Niin on käynyt ennenkin.

– Maailma on nyt monin tavoin parempi paikka kuin ennen. Merkittävä osa köyhyydestä on poistunut maailmasta. Eliniänodotteet ovat kasvaneet valtavasti. Väestönkasvu on käytännössä pysähtymässä kaikkialla maapallolla. Meillä ei ole tällä hetkellä oikeasti ydinsodan uhkaa, niin kuin oli kylmän sodan aikana, Risto luettelee.

Siinä on ihan hyvää perintöosaa maailman­parantajien lastenlapsille.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 5/2024. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.