Tee helppo ekoteko – 8 vastuullista valintaa, joilla säästät ympäristöä

1. Vaihdoin kauramaitoon

Olen sitä ikäluokkaa, jonka aivot pestiin sekä kotona että koulussa lehmänmaidon ylivertaisuudella. Joitakin vuosia sitten parikymppinen tyttäreni alkoi valistaa järkevistä kulutusvalinnoista: miksi meidän pitäisi juoda jotain lehmälapsille eli vasikoille tarkoitettua?

Tyttären opit menivät perille, ja nykyisin kaura korvaa maidon niin aamukahvissa kuin iltapäivän huikopalassa.

Kaurajuomaan siirtymistä puolsivat monet seikat. Se sisältää kuitua, ja sen rasva on terveellisempää kuin maidon.

Kasvikunnan tuotteena kaurajuoman hiilijalanjälki on pienempi.

Se myös häivyttää huolen orastavasta laktoosi-intoleranssista. Siksi maksan mielelläni kauramaidosta kolmanneksen korkeampaa hintaa.

Eri makuisia kaurajuomia ja -välipaloja löytyy kauppojen hyllyiltä jo mukavasti.

K-ruokakaupoissa kasvipohjaisten ruokajuomien osuus myynnistä on jo yli 10 prosenttia, valtaosa kaurapohjaisia.

2. Kiikutan muovit keräykseen

Neljän asunnon taloyhtiössämme on vain sekajäte- ja paperiroskikset. Onneksi kotikulmillani on useita kierrätyspisteitä. Niihin kiikutan ­nykyisin valtaosan jätteistäni.

Erityisesti muovia kertyy hämmästyttäviä määriä jopa yhden hengen taloudessa.

Jos sattuu ruokavieraita, niin kierrätyskassini pursuu viikossa yli.

Vähentääkseni muovin määrää ostan nykyisin esimerkiksi kalan irtotiskistä ja valitsen vihannesosastolta muita kuin muoviin pakattuja kurkkuja tai paprikoita.

Saippuan ostan kahden litran kanisterissa, josta täytän keittiön, saunan ja vessojen pumppupullot.

Metallit ja pahvit ovat helppoa kierrätettävää, mutta muovin kanssa usein pähkäilen. Kuinka tarkkaan lohifileen muovipakkaus piti huuhtoa? Muistinko irrottaa korkin kauramaitopurkista? Onko pyykinpesunesteen pullo kierrätyskamaa?

EU:n asettaman tavoitteen mukaan muovipakkauksista pitäisi kierrättää 50 prosenttia

vuonna 2025.

3. Pyykkään ekopesuaineilla

Kun pari vuotta sitten muutimme pesutuvalla varustettuun kerrostaloon, luovuimme kokonaan omasta pyykkikoneesta.

Taloyhtiön pesutuvassa on kaksi isoa pesukonetta, joihin on ­liitetty automaattiset pesuaineannostelijat. Vähän hirvitti, kun taloyhtiö päätti, että pesulassa käytetään vain hajusteettomia ja ekologisia ­aineita: lähteekö sellaisilla muka hienhaju jumppavaatteista?

Kiitos valveutuneiden naapureiden minäkin olen nykyään ekoaineuskossa.

Pyykkipäivän tuloksena on kasa täydellisen tuoksuttomia puhtaita vaatteita.

Tuntuu hyvältä tietää, että olen osaltani vähentämässä jäteveden kemikaalikuormitusta.

Joutsenmerkillä varustetuissa pyykinpesuaineissa on pienempi ympäristökuormitus. joutsenmerkki.fi

4. Lopetin veden lorottamisen

Pienistä puroista syntyy iso virta. Siksi sammutan aina hanan siksi aikaa, kun saippuoin käsiäni.

Korona-aikana käsiä tulee pestyä tavallista useammin ja pidempään, joten tälle ekoteolle on tarvetta.

Lämmintä vettä pihtaillessa säästän sekä vettä että energiaa.

Olemme jo vuosia myös esimerkiksi sammuttaneet sähkölaitteet valmiusvaloja myöten aina, kun laitetta ei käytetä.

Yritämme perheessämme suunnata ekoteot erityisesti niihin puuhiin, joita teemme päivittäin ja usein. Kun niissä säästää luontoa, vaikuttavuus on suurin.

­Tavoitteeni on vielä pihistää pitkistä lämpi­mistä suihkuista… Ne ovat iso houkutus pakkaspäivinä.

Vesi on kodin suurin energiasyöppö. Taloyhtiöiden lämmitysenergiasta lähes puolet kuluu veden ­lämmittämiseen. Lähde: VertoNordic Oy, verto.fi.

5. Lahjoitin kattopellit

Teimme mökille muutama vuosi sitten katto­remontin, ja vanhaa kattopeltiä kertyi melkoinen pino.

Jäteasemakeikka rempan keskellä ei houkutellut, joten laitoin viestin Facebookin purkutavakirppis-ryhmään. Tarjosin peltejä noutoa vastaan ilmaiseksi.

Epäilimme kelpaavatko kuluneet pellit kenellekään, mutta viestejä alkoi pian tulla. Yksi tarvitsi peltejä puupinojen suojaksi, toinen rakensi lampolan suojaa.

Pellit noudettiin pois muutaman päivän sisällä.

Ne olisi voinut viedä jäteasemalle metalliromukeräykseen maksutta, mutta olimme tyytyväisiä säästyttyämme jäteasemakeikalta.

Noin puolet uusien metallituotteiden valmistukseen käytetyistä raaka-aineista tulee kierrätyksen kautta. Lähde: hsy.fi

6. Alensin sisälämpötilaa

Muutimme muutama vuosi sitten omakotitaloon, jossa on suora sähkölämmitys. Varaavasta takasta huolimatta energiankulutus oli talvella hirmuista.

Ensitöikseni säädin patterien termostaatit pienemmälle. Aluksi perhe vähän protestoi 20 asteen sisälämpötilaa, mutta pian se alkoi tuntua normaalilta.

Kaikki tottuivat kulkemaan villasukat jalassa.

Pari vuotta sitten ostin kevättarjouksesta ilmalämpöpumpun, joka on osoittautunut hyväksi hankinnaksi.

Vuotuinen sähkönkulutus on laskenut, vaikka kesähelteillä ilmalämpöpumppua on käytetty ahkerasti viilentämiseen. Kesäajan viilennys vie muutaman kymmenen kilowattituntia energiaa, talven lämmitys taas säästää parituhatta kilowattituntia.

Yhden asteen pudotus sisälämpötilassa voi alentaa energiankulutusta viisi prosenttia. Pientalossa

ilmalämpöpumppu voi vähentää kokonaisenergiankulutusta 10–30 prosenttia. Lähde: Motiva

7. Ryhdyin kompostoijaksi

Omakotiasujana biojätteen heittäminen sekajäteastiaan alkoi hirvittää. Tuntui järjettömältä yhdistää nopeasti maatuva aines hitaammin hajoaviin jätteisiin ja maksaa sen kuljetuksesta osana sekajätekuormaa.

Epäilin viitseliäisyyttäni ja viherpiipertäjäkykyjäni kompostoijana.

Kun sopiva lämpökompostori tuli vastaan, päätin kokeilla.

Muutamien harjoituskierrosten jälkeen kom­postointi alkoi sujua ja onnistuu nyt myös talvella. Opin, että kuiviketta ei kannata säästellä. Lisäksi kompostia pitää pöyhiä ja sekoittaa, jotta se pysyy käynnissä eikä ala haista.

Lämpökompostori osoittautui loistohankinnaksi. Se muutti ruokahävikin mullan raaka-aineeksi, kevyeksi pihapuuhasteluksi ja keventyneeksi omaksitunnoksi.

Biojätteen erilliskeräys laajenee omakotitaloihin viimeistään kesällä 2024. Pääkaupunkiseudulla biojätteen osuus sekajätteestä on vielä 36 pro­senttia. Lähde: HSY

8. Vältän mikromuoveja

Seuraava fleecekerrastoni on villafleeceä. Siitä lähtien, kun vesistöön päätyvästä mikromuovista on puhuttu, olen ollut yhä tarkempi vaatteiden materiaaleista. Suosin villaa, luomupuuvillaa sekä merinovillaa, joka on tuotettu ilman lampaille kivuliasta mulesing-menetelmää.

Mikään materiaali ei ole ongelmaton, mutta yritän silti välttää täysin synteettisiä tekstiileitä.

Synteettisten tekokuituvaatteiden pesussa irtoavista mikromuoveista saadaan jätevedenpuhdistamolla nykyisin kiinni noin 97–99 prosenttia.

Ilmeisesti mikromuovien irtoaminen myös tasoittuu 5–10 pesukerran jälkeen.

Yritän pestä vaatteet vain silloin kun se on oikeasti tarpeen.

Turhaa pesua välttämällä voi jokainen vaikuttaa mikromuovin määrään vesistöissä.

Meriin päätyvästä muoviroskasta noin 10 pro­senttia on mikromuoveja. Niistä 20 prosenttia onperäisin synteettisistä tekstiileistä. Lähde: Suomen tekstiili & muoti ry.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 3/2022.